Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2018

Sulillaan hän suojaa sinua, hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Hänen totuutensa on kilpi ja suojus. Ps.91:4.

Joskus on aikoja, kun meidän kimppuumme käydään ja meidän tulee osata suojautua. Huomaamme olevamme sotatilassa ihmisten kanssa, mutta oikeasti ahdinkomme johtuu pimeyden henkivalloista, jotka yllyttävät ihmisiä. On tärkeää, että meillä on Kristuksen sotilaan varustus yllämme. Jos vihollinen yllättää meidät aseettomina ja vain jokin uimapuku yllämme, olemme heikoilla.

Ymmärrämme siis, että voidaksemme puolustautua, meillä tulee ensinnäkin olla Jumalan lahjavanhurskauden puhdas vaate yllämme. Meidän tulee olla Kristuksen aitoja opetuslapsia, jotka ovat puetut Kristukseen (uskovien) kasteessa ja vaeltavat hyvällä omallatunnolla. Vastaavasti, jos Jumalan sallimat elämän myrskyt käyvät kimppuumme, meidän elämämme talon (kuvaa elämäntapaamme) on syytä olla vankasti perustettu ja seisoa Kristus-kalliolla. Näitä perusasioita ei voi kyllin korostaa.

Jumalan täysi taisteluvarustus sisältää mainitun alusvaatteen lisäksi totuuden vyön, rakkauden, uskon ja vanhurskauden haarniskan ja pelastuksen kypärän. Jalassa pitää olla alttiuden kengät rauhan evankeliumille. Toisessa kädessä tulee olla uskon kilpi ja toisessa hengen miekka.

Tämä voi kuulostaa ylihengelliseltä ilmassa leijuvalta kuvakieleltä, mutta mitä enemmän näitä asioita mietiskelee ja mitä enemmän niihin syventyy, ymmärtää kyllä, että on kysymys juuri siitä – uskovan ihmisen sota-asusta ja valmiudesta vastata vihollisen hyökkäyksiin. Jos emme harjoittele tällaista valmiutta, olemme kurittomia ja saatamme itsemme alttiiksi vaaroille. Mutta jos olemme kuin hyvin harjoitetut sotilaat, vihollinen ei voi meitä kaataa.

Rohkaisen siis sinua näiden asioiden ymmärtämiseen ja jatkuvan rukouksen harjoittamiseen. Paavali nimittäin sanoo, että tähän sota-asuun pukeutuminen tapahtuu ”alituisessa rukouksessa ja anomisessa” (Ef.6:18). Minä itse puen joka aamu tämän sota-asun ylleni ihan sanallisen rukouksen muodossa: ”pue minulle totuuden vyö jne…” Mutta pitää myös muistaa, että täysin aseistautunut ja valpas sotilas herättää ympäristössä myös vihaa – Saatana ei voi sietää sinua, kun kuljet ympäriinsä salamoiva miekka kädessä. Se suhtautuu sinuun kuin talibanit amerikkalaiseen sotilaaseen.

…taistelisit jalon taistelun säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon. 1.Tim.1:18-19.

Älkööt ne väistykö silmistäsi, varjele niitä sydämesi sisimmässä, sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiilleen. Sananl.4:21-22.

Moni mieltää, että Jumalan sana on hengellistä elämää varten. Otan sitä hengellisen elämäni ravinnoksi ja löydän siitä syvän viisauden. Mutta Jumalan sana on lääke myös ruumiille.

Jos olet jo ikäihminen – tai kun tulet sellaiseksi – sinulla on melkoisella varmuudella dosetti eli lääkeannostelija käytössäsi. Siihen laitat (tai joku muu laittaa) päivittäiset lääkkeesi, jotta muistat ottaa ne ajallaan. Jos sinulla on paljon lääkkeitä, joudut käyttämään montaa lokeroa per päivä, koska osa lääkkeistä tulee ottaa aamulla ja osa illalla. Jos olet unohtanut ottaa lääkkeesi, joku alkaa huutaa – joko sinä itse, sinun hoitajasi tai sinun jäsenesi… Aika pian opit, että lääke pitää ottaa, kun on sen aika – unohtamiseen tai pelleilyyn ei ole varaa.

Mutta miten on – omantunnon kysymys – sisältääkö lääkedosettisi Jumalan sanaa? Jos olet sairas millä tavalla tahansa, varsinkin jos sairastat tautia, joka ei lääketieteen mukaan parane, silloin on syytä pyytää uskovia rukoilemaan. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä rukoilkoot hänen puolestaan, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä. Uskon rukous parantaa sairaan. Jaak.5:14-15. Nykyään voimme pyytää esirukousta myös netin kautta. Rukous on hyvä ja tarpeellinen asia, joka johtaa usein parantumiseen Jumalan armosta. Mutta rukous ei aina paranna kokonaan eikä korvaa Jumalan sanan lääkettä.

Niinpä meidän tulisi ottaa tavaksi lukea Raamattua joka päivä. Se olkoon sinun mielessäsi aamu- tai iltalääke tai molempia. Lue sanaa runsaasti, useita lukuja päivässä useammasta kohtaa Raamattuasi niin että aikaa myöten koko Raamattu tulee luetuksi läpi. Voit toki painottaa Uutta testamenttia tai muita tärkeitä kirjoja oman mieltymyksesi ja ruokahalusi mukaan. Pyri siihen, että et jätä sanaa pois päiväohjelmastasi koskaan. Voit toki korvata sen saarnallakin – käymällä seurakunnassa tai katsomalla hyvää julistusta TV:stä. Mutta aito ja alkuperäinen Raamatun sana ja sen omaehtoinen lukeminen tulee olla tämän lääkityksen runkona. Haluan sinua rohkaista tänään siihen, varsinkin jos ruumiisi kaipaa parantumista ja rukous tuntuu voimattomalta. Jumalan sana on lääke, mutta jokaisen lääkkeen on määrä sulaa vatsassa ja imeytyä ruumiin aineenvaihduntaan. Sana toimii lääkkeenä kunnolla vasta, kun olemme sille kuuliaisia. Lääkkeen vaikutus on kuitenkin useimmiten täysi mysteeri, joten turha järkeillä asiaa liikaa.

Älä ole viisas omissa silmissäsi; pelkää Herraa* ja karta pahaa! Se on terveellistä ruumiillesi ja virkistävää luillesi. Sananl.3:7-8.

Olipa kerran kimalainen. Hän keskusteli muiden kedon hyönteisten kanssa. Tiedemies-koppakuoriainen oli sitä mieltä, että kimalainen ei pystyisi lentämään. ”Sinulla on liian suuri keho ja kokoosi nähden liian pienet siivet – et ikinä pysty lentämään!” Siihen kimalainen sanoi: ”Tänään, kun aurinko on noussut tarpeeksi korkealle ja kukat ovat kunnolla auenneet ja on riittävän lämmintä, minä lähden lentoon ja kerään kukista mettä ja siitepölyä ja tuon niitä pesääni.” ”Mistä oikein olet sellaista saanut päähäsi?” kysyi yöperhonen. ”Minä ainakin lähden lentoon vasta pimeän tullen!” Kimalainen sanoi siihen: ”Minun Luojani neuvoo minua. Aion vaellella ympäriinsä valoisan aikaan, yöllä en lähde pesästäni minnekään. Luulen, että minusta on tänään paljon hyötyä puutarhassa. Minä aion antaa vauhtia parhaan omenasadon hyväksi!”

”Niin kuin sanoin, et sinä pysty”, intti koppakuoriainen. ”Olen tieteellisesti tutkinut sinun mahdollisuuksiasi. Noilla siivillä et pysty lentämään metriäkään!”

”Sinä olet vain koppava ja ylpeä”, huuteli yöperhonen. ”Sinä luulet itsestäsi liikoja. Sinä et ole koskaan nöyrtynyt!”

”Minulla on Jumalan antama näky”, sanoi kimalainen. ”Hän on minut luonut tällaiseksi. Olen tullut tuntemaan oman kutsumukseni ja aion toteuttaa sitä.”

Kaikkien hämmästykseksi kimalainen surahti lentoon. Yöperhonen jatkoi päiväuniaan ja koppakuoriainen, jota kutsuttiin ”ytimennävertäjäksi”, vetäytyi onkaloonsa. Sen pituinen se.

Sadut voivat olla opettavaisia. Kimalaisella oli vahva usko omaan tekemiseensä, omaan näkyynsä. Hän toteutti sen vastaväitteistä huolimatta. Alkuperäinen versio tästä sadusta väittää, että ”tiede todistaa, että kimalainen ei pysty lentämään, mutta kukaan ei ole huomannut kertoa sitä kimalaiselle itselleen”.

Tietysti olisi hyvä, jos kukaan ei kertoisi sinulle mitään negatiivista sinun mahdollisuuksistasi. Lapset usein elävät vielä sillä vyöhykkeellä, jossa he ”eivät tiedä, etteivät pysty lentämään”. Ehkä sinä olet saanut kuulla lyttääjien puheita ihan liikaa ja olet lannistunut? Ehkä sinun olisi aika siivota pois muististasi kaikki huonot ennusteet, epäilevät lausunnot ja vastustajiesi puheet? Ehkä sinun pitäisi viedä roskiin kaikki tuo henkinen saaste: ”ei sinusta ole, et sinä pysty, et ole tarpeeksi lahjakas, luulet vain suuria itsestäsi, siipesi eivät kanna…”?

Täytä mielesi Jumalan sanan lupauksilla, tartu kiinni toivoon ja uskalla luovuttaa elämäsi Jumalan varaan. Sydämessäsi kuitenkin tiedät, mitä Jumala tahtoo, mikä on sinun kutsumuksesi, mihin suuntaan sinun pitää mennä. Tartu kiinni iankaikkiseen elämään ja anna Jumalan elävän ja pysyvän sanan sulautua uskossa sinuun. Saat huomata, että tiede on väärässä ja Jumala oikeassa. Jumalaltahan olet kaiken saanut, myös kyvyn ”lentää” eli vaeltaa hengessä, elää ihmeessä päivästä toiseen. Sinä et tee tyhjäksi Jumalan luomistyötä etkä hänen armoaan. Sinä olet ihmeellisesti tehty ja sinä voit kantaa hedelmää Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Sinun sydämessäsi soi Jumalan ylistys ja se uskon laulu, joka sanoo:

Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Fil.4:13.

Tunnethan sen yleisimmän menetelmän, jolla arvioimme asioita: ”Musta tuntuu” -menetelmän? Käytätkö sitä usein? Uskallan sanoa, että tunnen ihmisiä, joilla ei muuta menetelmää olekaan asioiden ja toisten ihmisten arvioimiseen. On nimittäin ihmisiä, jotka luottavat siinä määrin omiin tunteisiinsa, ensivaikutelmiinsa ja tunneperäisiin ”kutinoihinsa”, ettei heitä saa järkytetyiksi pois tunneradoiltaan millään totuuden dynamiitilla. Aivan turha puhua ja yrittää järkisyihin vedoten saada heidät muuttamaan kantaansa. Ikävin tilanne syntyy silloin, kun kyseessä on uskova ihminen ja uskon sisällöksi löytyy milloin mitäkin höttöä tai erilaista uskonkiihkoilua, jopa vihaa.

Uskon sisältöä meidän tulee aina arvioida Jumalan sanan perusteella. Jumalan sana tulee ottaa mukaan kokonaisilmoituksena, mahdollisimman laajasti, eikä vain nyppiä joitakin raamatunlauseita irralleen ja käyttää niitä tukemaan milloin mitäkin mutu-tuntumaa. Raamatun sana pelastaa meidät paitsi synnin ja valheen vallasta, myös omien tunteiden vallasta. Monilla on – minullakin – tunteita, jotka vastustavat Jumalan sanan totuuksia. Esimerkiksi pelko on yleinen tunne, joka ei nouse sanasta, vaan sielumme syvyyksistä. Jos opimme Jumalan sanan kautta tuntemaan Kristuksen, jossa Jumalan täydellinen rakkaus ilmestyi meille, emme enää pelkää. Tai pelkäämme, mutta ymmärrämme, että se on vain tunne. Emme ojentaudu tunteemme (pelkomme) mukaan, vaan ojentaudumme Jumalan sanan mukaan. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon (1.Joh.4:18).

Tunteiden orjuudesta luopuminen on osa aikuiseksi kasvamista. Kun tulemme uskossamme aikuisemmiksi, alamme nähdä asioita pintaa syvemmältä. Emme enää luota ensivaikutelmiimme emmekä mihinkään vaikutelmiin. Emme anna jonkin ärsyttävän piirteen toisessa ihmisessä määrätä, miten näemme hänet. Emme tuijota ulkonäköä ja nojaa ulkonaisiin asioihin, kun arvioimme ihmisiä, vaan alamme nähdä enemmän toisen sydämen tilaa, vaikka Jumala yksin tunteekin salatut sydämen asiat. Emme enää luota ihmisten puheisiin niin paljon, vaan arvioimme tekoja. Monet kuuluttavat omaa uskollisuuttaan, mutta kuka voi löytää luotettavan miehen? (Sananl.20:6). Emme hätiköi, vaan annamme itsellemme aikaa tutkia asioita ja ihmisiä. Kypsä ihminen on kykenevä ohittamaan lähimmäisensä ”pintavikoja”, antamaan anteeksi pinnalla olevia piirteitä, jos syvältä toisen olemuksesta kuitenkin löytyy jaloja piirteitä.

Rohkaisen siis sinua luottamaan tunteittesi sijasta Jumalan sanaan. Etsi totuutta aina pintaa syvemmältä – niin itsestäsi kuin muista. Ei sinun elämäsi ole pilalle mennyt, tuntui miltä tuntui. Sinulla on kaikki mahdollisuudet täyttää Jumalan suunnitelma, elää täysipainoisesti, kasvaa kohti aikuisuutta uskossasi – mitään ei ole menetetty. Tunteesi voivat valehdella ja masentaa sinua, mutta Jumalan sana rohkaisee. Lue sitä, sulauta sitä itseesi ja ala nähdä asiat Jumalan silmin. Hän antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon paremmasta huomisesta.