Päivittäiset arkistot: 07.10.2018

Kun Daavid ja hänen miehensä tulivat kaupunkiin, he näkivät, että se oli poltettu ja että heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä olivat joutuneet vangeiksi… Daavid joutui suureen ahdinkoon, sillä kaikki olivat niin katkeroituneita poikiensa ja tyttäriensä tähden, että uhkasivat kivittää hänet. Mutta Daavid rohkaisi mielensä Herrassa*, Jumalassaan… 1.Sam.30:3,6.

Onko sinun elämässäsi ollut tällaisia vihollisen hyökkäyksiä, kun se on rikkonut sinun ihmissuhteitasi, hajottanut perhettäsi ja sen päälle vielä syyttänyt sinua kaikesta? Sielunvihollinen näyttää joskus meille todellisen luontonsa. Saamme nähdä, miten julma ja häikäilemätön se on. Joudumme hätään ja vieläpä sellaiseen, jossa ystävistä ei näytä olevan mitään apua – päinvastoin. Heidän vihaiset syytöksensä kaatavat meidät lopullisesti maahan.

Kuinka arvokasta olisikaan rohkaista ahdingossa olevia ihmisiä. Joskus vain oma ahdinko tekee siitä liian vaikeaa. Niinpä meidänkin on näissä tilanteissa osattava rohkaista itse itseämme, tarkemmin sanoen etsittävä apua Herralta ja pyydettävä Pyhän Hengen antamaa rohkaisua. Pyhä Henki on Raamatun mukaan Lohduttaja ja Neuvonantaja ja sen lisäksi Puolustaja. Antaapa Raamattu hänestä tällaisenkin kuvauksen: Jumala, joka lohduttaa masentuneita (2.Kor.7:6). Daavid löysi ahdingossaan avun. Mekin voimme luottaa Jumalaan:

Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. 1.Kor.10:13.

Niinpä voimme kaikessa hädässä aina kääntyä Jumalan puoleen, niin pienissä kuin suurissakin ongelmissa. Jumalan ilmestyminen ahdinkomme keskellä kasvattaa meissä uskoa. Rauhallinen, turvattu ja tasainen elämä voi sekin olla Jumalan lahja, mutta sen keskellä usko ei kasva. Joudumme koetuksiin, jotta saisimme kokea hänen uskollisuuttaan.

Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. 1.Piet.1:7 KR92.