RSS

Uskossa ja toivossa

30 Lok

Minun sieluni on hylätty ja rauhaton, olen unohtanut onnellisen elämän. Minä sanoin: ”Mennyt on minun kunniani ja kaikki, mitä odotin Herralta.” Valit.3:17-18.

Elämässä tulee aallonpohjia, jolloin synkät tunnelmat valtaavat mielen. Tuskin kukaan selviää elämästä ilman vastoinkäymisiä ja vaikeuksia, jotka koettelevat elämänhalua. Meidän luonteemme yksi tärkeimpiä mittareita on se, miten toivumme näistä ankeista kokemuksistamme. Jos olemme uskossa, on näissä elämän laaksoissa mahdollisuus kasvaa huomattavasti. Tällä tavoin uskovalla kasvaa sekä luonne (koko persoonallisuus) että kristillinen usko (ja kyky toivon säilyttämiseen) ja ne nivoutuvat yhteen. Emme saavuta tällaista kasvua ilman koettelemuksia. Kovia kokeneet muistavat, kuinka helposti Jumala joutuu tulilinjalle. Valitusvirren tavoin syytämme Jumalaa siitä, että hän on syyllinen meidän kovaan kohtaloomme.

Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1.Kor.13:13. Tämä jae kohdistaa huomiomme rakkauteen. Mutta on hyvä ymmärtää myös toivon merkitys. Toivo on tärkeä koettelemusten keskellä. Jos menetämme toivomme, saatamme menettää elämänhalumme ja päätyä jopa itsemurhaan. Niinpä kun uskovaa koetellaan, ei ainoastaan usko ole testissä, vaan myös toivo – toivo paremmasta, toivo selviytymisestä, toivo muutoksesta ja uudesta voimasta, toivo taivaasta ja ikuisesta elämästä. Siinä missä usko jo murenee, toivo vielä elää. Niinpä saamme kokea Jeremian kanssa myös toivon uuden viriämisen:

Tämän minä painan sydämeeni, sen tähden minä toivon. Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun sieluni sanoo: ”Herra* on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.” Valit.3:21-24.

Jostain sieltä sielun syvyyksistä aina löytyy se toivon kipinä ja uskon sitkeys. Jumala on istuttanut sen uskovan ihmisen sisimpään. On lohdullista, että usko on sittenkin niin sitkeää laatua oleva ”kasvi” ja sen elinvoima riittää silloinkin, kun koemme ylivoimaisia vaikeuksia. Jumalan meidän sieluumme istuttama usko on vahvaa, sitkeää, elinvoimaista – kuolematonta. Jos se välillä nuutuukin, se virkistyy aina nopeasti Raamatun sanasta ja rukouksesta.

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne. Hepr.12:1-3.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Uskossa ja toivossa

Kirjoittanut : 30.10.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kommentointi on suljettu.