Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2018

Herra sanoi Samuelille: ”Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hylännyt hänet, niin ettei hän saa olla Israelin kuninkaana.” 1.Sam.16:1.

Onko sinulla koskaan tätä ongelmaa: suret menneitä asioita vuodesta toiseen? Minulla on. Olen myös kuullut hengen kehotuksen: jätä vanhat asiat taaksesi ja mene eteenpäin. Onko Jumala neuvonut sinua samoin?

Joskus voimme jäädä miettimään jotain vanhaa asiaa, rikki mennyttä ihmissuhdetta tai jotain kokemaamme vääryyttä. Tunnemme samaa kipua, jota koimme silloin vuosia sitten, kun asia oli uusi. Tuo kipu on voinut vuosien mittaan hapantua katkeruudeksi, joka myrkyttää sieluamme. Mikä on siis Jumalan neuvo meille tänään?

Jos sinun pellollasi on elämäsi varrella kasvanut pensaita, jotka tuottavat myrkkymarjoja, kynnä ne maahan. Jos jokin verso sinun elämässäsi tuottaa kitkeriä hedelmiä, kynnä se maahan. Älä anna niiden siementää elämäsi peltoa ja kasvattaa aina uusia versoja. Jos jätät ohdakkeet ja orjantappurat kasvamaan, ne valtaavat yhä enemmän tilaa. Kynnä ne maahan. Kun kierrätät ne lannaksi, ne antavat sinun pellollesi uutta kasvuvoimaa ja se hyvä siemen, jota olet kylvänyt, saa niistäkin ravintoa.

Toisin sanoen unohda menneet loukkaukset ja vääryydet, epäonnistumiset ja tappiot ja käytä ne opiksi. Älä anna menneisyytesi hallita tätä päivää, vaan mene eteenpäin uskon luottamuksessa Kristukseen. Jopa sellainen Jumalan mies kuin profeetta Samuel joutui tilanteeseen, jossa hänen tuli noudattaa tätä neuvoa. Mitä piti profeetan tehdä menneitten suremisen sijasta?

”Täytä öljysarvesi ja mene! Minä lähetän sinut beetlehemiläisen Iisain luo, sillä hänen poikiensa joukosta minä olen katsonut itselleni kuninkaan.” 1.Sam.16:1.

Jumalalla on sinunkin elämääsi varten Hengen mukainen ratkaisu. Voit täyttyä Jumalan hengellä ja nähdä, kuinka menneiden tappioiden tilalle on varattuna uusia voittoja, kuinka vihamiesten tilalle on varattuna uusia ystäviä, kuinka suljettujen ovien tilalle on varattuna avattuja ovia, kuinka uskon tiellä laahustamisen tilalle on varattuna reipasta juoksua elämän kilparadalla, kuinka loppuun käytetyn öljyn tilalle on varattuna uusi voitelu, kuinka voimattomuuden ja heikkouden tilalle on varattuna voimaa, rohkeutta ja kestävyyttä. Myös Jaakob kehottaa meitä:

Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulo on lähellä. Jaak.5:8.

Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdingoissamme, että me voisimme lohduttaa kaikessa ahdistuksessa olevia sillä lohdutuksella, jolla Jumala lohduttaa meitä itseämme. 2.Kor.1:4.

Rohkaisu ja lohdutus ovat sisarukset. Mikä ero niillä on? Oletko samaa mieltä, jos sanon: rohkaisua tarvitaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten, lohdutusta taas tarvitaan menneitä pettymyksiä ja koettuja kipuja varten – ?

Missä asioissa sinä kaipaat lohdutusta? Mitä pettymyksiä elämä on tuonut? Mitä kipua tunnet tänään, joka on jäänyt menneestä? Mikä haava sielussasi on, joka lyötiin eilen? – Meillä kaikilla on näitä kipuja. Toiset kantavat niitä hiljaa ja yksin, toiset jakavat ystävien kanssa. Jotkut ovat äänekkäitä valittajia ja ”mielensäpahoittajia”. Jotkut katkeroituvat ja tulevat kyynisiksi.

Jos osaamme viedä sielumme haavat ja sydämemme kivut ja kaikki elämän tuomat pettymykset Jumalalle, emme jää pyörimään ympyrää oman napamme ympärille, vaan saamme vapautuksen. Jumalan sana lohduttaa meitä. Hengellinen todellisuus on sellaista, että se aina rakentaa ulospääsytien, murtautuu ulos pimeistä huoneista, tuo puhdistavan lähteen ulottuvillemme.

Sinä päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sak.13:1.

Meillekin on tämä lähde auki. Voimme aina mennä Jeesuksen luo ja ammentaa uutta iloa ja elämänvoimaa pelastuksen lähteistä. Uskoon tultuamme saamme kaikki Hengen tarjoamat voimavarat käyttöömme. Saamme vaikeuksiemme keskellä olla osalliset lohdutuksesta ja rohkaisusta. Saamme rakentaa uskoamme sellaisista aineksista, että opimme kestämään tätä elämää. Paavali todisti meille, että jopa ”ylivoimainen ahdinko” voidaan voittaa, kun Jumala on kanssamme (2.Kor.1:8).

Ei sinunkaan tarvitse jäädä epätoivoon. Ei sinun tarvitse elää masentuneena. Ei sinun tarvitse pettyä Jumalaan. Sinä saat vuodattaa sydämesi Herralle ja kokea, kuinka hänen vahvat käsivartensa kantavat. Vaikka emme sitä aina tunne, saamme katsoa elämäämme taaksepäin ja huomata – totisesti: hän on auttanut meitä tähän asti. Voimme tehdä saman oivalluksen kuin teki aikoinaan profeetta Samuel. Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, ja sanoi: ”Tähän asti on Herra* meitä auttanut.” 1.Sam.7:12.

Kiitä Herraa tänään, että hän on sinua lähellä, hän on sinun pettämätön apusi, hän on sinun rohkaisijasi ja lohduttajasi, hän on sinun Pelastajasi. Hän on sinut kutsunut lapsekseen ja hän vie sinut perille taivaan kotiin.

(Sallittakoon joskus huumorikin, tämä vitsin idea on lainattu Wolfgang Simsonilta).

Sillä minä olen Herra*, heidän Jumalansa, ja minä vastaan heille. Sak.10:6.

Olen tässä viime aikoina saanut olla todistamassa muutamia rukousvastauksia. Eräs henkilö on ollut pahassa rahapulassa ja saanut jo kaksikin kertaa kirjeitse rahaa. Eräs toinen pariskunta oli hätää kärsimässä, kun auton talvirenkaat oli pakko uusia, mutta rahaa ei ollut yhtään. Asiaa rukoiltiin ja he saivat uudet renkaat lahjaksi! Minäkin sain joku aika sitten rahalahjoituksen, jonka turvin sain tehdä erään välttämättömän hankinnan.

Mikä on sinun tarpeesi? Olethan tuonut sen Herralle? Olethan puhunut siitä myös ihmisille, sillä he voivat rukoilla. Usein Jumala myös käyttää sinun ihmissuhteitasi ja etsii tuttavapiiristäsi tai seurakuntasi keskeltä ihmisiä, jotka voivat ojentaa auttavan kätensä. Kun Jumala antaa näitä rukousvastauksia, hän ei ainoastaan hoida jotakin ongelmaa, vaan hän haluaa olla meille Jumala, hän haluaa olla taivaan Isä, hän haluaa päästä kanssamme vuorovaikutussuhteeseen. Emme saa ottaa vastaan Jumalan lahjoja ottamatta vastaan Jumalaa itseään. Jumala tuhlaa lahjojaan meille, mutta meidän tulee tuhlata hänelle myös kiitosta.

Joskus rukousvastaus viipyy niin, että meistä tuntuu, etemme saa pyytämäämme. Ehkä Jumala silloin pakottaa meidät huutamaan hänen puoleensa, koska hän haluaa vetää meitä lähelleen. Lapsenlapsemme itkee ja huutaa, polkee jalkaa ja kiukuttelee, jos ei saa haluamaansa. Ehkä sinunkin pitäisi tehdä niin taivaallisen Isän kanssa? Heltyyhän siinä nyt kovaluontoisempikin vanhempi, jos ei muusta syystä, niin vain päästäkseen rauhaan. Muistathan Jeesuksen vertauksen väärästä tuomarista, joka ajatteli: ’minä autan häntä saamaan oikeuden, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi minun silmilleni’ (Luuk.18:5).

Niin Herra sanoi: ”Kuulkaa, mitä tuo väärämielinen tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala hankkisi oikeutta valituilleen, kun nämä yötä päivää huutavat häntä avukseen. Viivyttäisikö hän heiltä apuaan?” Luuk.18:6-7.

Onko sinulla jokin sydämen taakka, jonka olet rukouksessa vienyt Herralle? Ehkä sinä tarvitset pelastusta ja syntien anteeksiantamusta? Ehkä sinä tarvitset Pyhän Hengen kasteen? Ehkä sinä tarvitset puolison? Ehkä sinä kaipaat omaa lasta? Ehkä sinä tarvitset jonkin ratkaisevan selvyyden asioihisi? Oletko sinä päivin ja öin huutanut aiheesi vuoksi Herran puoleen? Huutohan voi olla myös sydämen hiljaista huutoa – äänetöntä, mutta Jumalan korvissa äänekästä. Tartu Jumalan lupauksiin.  

Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Jer.33:3. Tai käytä yleistä hätänumeroa: Huuda minua avuksi ahdistuksen päivänä! Minä vapautan sinut, ja sinä olet kunnioittava minua. Ps.50:15. Myös Sakarjan kirjassa on tämä lupaus:

He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille. Sak.13:9.

Jos haluamme oppia tuntemaan Kristuksen läheisesti, meidän on parasta varautua hänen kärsimyksiensä osallisuuteen. Siihen teidät on kutsuttukin, koska Kristus kärsi teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, että seuraisitte hänen jälkiään. (1.Piet.2:21).

Mistä Kristus – siis Kristuksen opetuslapset hänen ruumiinsa jäseninä – tänä päivänä kärsivät? Ainakin siitä, että kun julistetaan evankeliumia tai opetetaan Jumalan sanaa, niin harvat kuuntelevat. Hän vastasi: ”Jos sanon sen teille, te ette usko, ja jos kysyn, te ette vastaa.” Luuk.22: 67-68. Myös siitä, että ihmiset eivät palvele Herraa kaikesta sydämestään, mielestään ja voimastaan, vaan puolisydämisesti. Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana  minusta. (Matt.15:8). Myös siitä, että hänen seurakuntaansa on tullut julmia susia, jotka eivät lampaita sääli, vaan raatelevat niitä. He ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin. Omasta huoneestanikin minä olen löytänyt heidän pahuuttaan, sanoo Herra*. Jer.23:11.

Oletko sinä joutunut tämän pahan maailmanajan keskellä kokemaan samaa kuin Loot? Asuessaan heidän keskellään tuo hurskas mies kärsi päivästä päivään hurskaassa sielussaan heidän laittomien tekojensa tähden, joita hän joutui näkemään ja kuulemaan. 2.Piet.2:8.

Jos et ole kokenut näitä harmeja ja muita kärsimyksiä, joita lopun ajan kristityt joutuvat kokemaan, varaudu ainakin siihen henkisesti, sillä jonain päivänä voit Jumalan tahdosta joutua suremaan, kokemaan tuskaa, kärsimään toisten syntien tähden. Älä pakene sitä, sillä se on aidon lapseuden merkki. Se on myös merkki siitä, että olet kasvanut aikuiseksi uskossasi, sillä näitä kipuja ei käsittääkseni anneta ihmisille, jotka vielä elävät uskossaan lapsen tasolla. Se on myös merkki siitä, että olet Kristukselle läheinen ja rakas opetuslapsi. Ja voi hyvin olla, että en vielä viitannut kärsimykseen, joka on erityisesti sinua varten räätälöity – uskon, että sellaisiakin haavoja on Jumalan pyhille varattuna. Risti, jossa on sinun nimesi.

Rohkaisen siis sinua: se kaikki on Jeesuksen seuraajalle ja ristin tien kulkijalle normaalia. Kivuliaasti, haavoitettuna, maahan lyötynä, rikki raadeltuina saamme toisinaan tehdä elämän tien matkaa. Mutta mikä palkinto odottaakaan! Ajattele: Kristus itse ottaa sinut vastaan ja sanoo: ”Lapseni, oletpa sinä minun näköiseni! Sinullakin on samanlaisia arpia kuin minulla!” Hän lohduttaa sinua ja hänen sylissään tiedät, että mikään paha ei voi sinua enää kohdata.

…vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, riemuksi minä luon Jerusalemin, iloksi sen kansan. Jes.65.18.

Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille… 2.Kor.4:17.