Päivittäiset arkistot: 22.11.2018

Käänny puoleeni, armahda minua, sillä minä olen yksinäinen ja kurja. Ps.25:16.

Yksinäisyys on eräs nykyihmisen suurista ongelmista. Usko ei juuri yksinäisyyteen auta. Tosin me saamme uskoon tullessamme seurakunnasta sisaria ja veljiä, mutta huuma haihtuu usein nopeasti ja niitä kaivattuja sydänystäviä ei välttämättä löydy. Onnellisia ne, jotka löytävät läheisiä ystäviä itselleen, mutta monet jäävät yksin. Kun koetukset tulevat ja kaipaisi tukea, ei sitä löydykään. Lopulta ei ole ketään, jolle kertoa ongelmistaan. Jos on puolison kanssa hyvät välit, se on arvokasta. Mutta aina ei puolisokaan voi auttaa. Puoliso voi olla paremminkin osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.

He palkitsevat minulle hyvän pahalla, minun sieluni on orpo. Ps.35:12.

Yksinäisyys, joka syntyy kun ihmiset kohtelevat huonosti, on vielä pahempaa. Jos on parhaansa mukaan palvellut toisia ja saa vain moitteita, se voimistaa yksinäisyyden tunnetta. Koulu- ja työpaikkakiusaamisessa on se raskas puoli, että se synnyttää eristymistä. Kiusattu voi kokea, että on eristetty muista ja karkotettu pois, ei saa osakseen hyväksyntää eikä kuulu joukkoon. Yksinäisyydestä tulee olennainen osa kipua. Sellainen kipu on koko ajan läsnä ja kuluttaa sisäistä elinvoimaa. Psalmi 73 kuvaa hyvin, kuinka hurskas Jumalan ihminen voi joutua ihmisten vihan kohteeksi ja lopulta eristyksiin. Se kuvaa myös, kuinka jumalisuus sinänsä jo aiheuttaa puristusta ja jos vielä Jumalankin kokee ankarana ja vaativana, elämä voi tuntua läpikotaisin kurjalta.

Aivan turhaan olen puhdistanut sydämeni ja pessyt käteni viattomuudessa, sillä minua vaivataan kaiken päivää ja saan kuritusta joka aamu. Ps.73:13-14.

Mutta psalmi myös kuvaa, mitä iloa uskosta voi saada. Usko antaa toivon ja luo odotuksen, joka palkitsee. Siinä juuri tulee esiin uskon luonne: se kurottaa tulevaisuuteen, se tarttuu näkymättömiin aarteisiin, se näkee jo ennalta, kuinka ihana osa on uskovalle varattuna. Jos olet yksinäinen tavalla tai toisella, rohkaisen sinua tänään psalmin 73 lainauksella:

Kuitenkin minä pysyn aina sinun luonasi, sinä pidät kiinni oikeasta kädestäni. Sinä johdatat minua neuvosi mukaan ja otat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet kanssani, en kaipaa mitään maan päältä. Ruumiini ja sieluni ovat riutuneet, mutta Jumala on sydämeni kallio ja ikuinen osani. Sillä katso, ne, jotka ovat sinusta kaukana, hukkuvat. Sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa luopuvat sinusta. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä panen turvani Herraan, Jumalaan*, kertoakseni kaikista sinun töistäsi. Ps.73:23-28.