Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdingoissamme, että me voisimme lohduttaa kaikessa ahdistuksessa olevia sillä lohdutuksella, jolla Jumala lohduttaa meitä itseämme. 2.Kor.1:4.

Rohkaisu ja lohdutus ovat sisarukset. Mikä ero niillä on? Oletko samaa mieltä, jos sanon: rohkaisua tarvitaan nykyhetkeä ja tulevaisuutta varten, lohdutusta taas tarvitaan menneitä pettymyksiä ja koettuja kipuja varten – ?

Missä asioissa sinä kaipaat lohdutusta? Mitä pettymyksiä elämä on tuonut? Mitä kipua tunnet tänään, joka on jäänyt menneestä? Mikä haava sielussasi on, joka lyötiin eilen? – Meillä kaikilla on näitä kipuja. Toiset kantavat niitä hiljaa ja yksin, toiset jakavat ystävien kanssa. Jotkut ovat äänekkäitä valittajia ja ”mielensäpahoittajia”. Jotkut katkeroituvat ja tulevat kyynisiksi.

Jos osaamme viedä sielumme haavat ja sydämemme kivut ja kaikki elämän tuomat pettymykset Jumalalle, emme jää pyörimään ympyrää oman napamme ympärille, vaan saamme vapautuksen. Jumalan sana lohduttaa meitä. Hengellinen todellisuus on sellaista, että se aina rakentaa ulospääsytien, murtautuu ulos pimeistä huoneista, tuo puhdistavan lähteen ulottuvillemme.

Sinä päivänä Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla on oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sak.13:1.

Meillekin on tämä lähde auki. Voimme aina mennä Jeesuksen luo ja ammentaa uutta iloa ja elämänvoimaa pelastuksen lähteistä. Uskoon tultuamme saamme kaikki Hengen tarjoamat voimavarat käyttöömme. Saamme vaikeuksiemme keskellä olla osalliset lohdutuksesta ja rohkaisusta. Saamme rakentaa uskoamme sellaisista aineksista, että opimme kestämään tätä elämää. Paavali todisti meille, että jopa ”ylivoimainen ahdinko” voidaan voittaa, kun Jumala on kanssamme (2.Kor.1:8).

Ei sinunkaan tarvitse jäädä epätoivoon. Ei sinun tarvitse elää masentuneena. Ei sinun tarvitse pettyä Jumalaan. Sinä saat vuodattaa sydämesi Herralle ja kokea, kuinka hänen vahvat käsivartensa kantavat. Vaikka emme sitä aina tunne, saamme katsoa elämäämme taaksepäin ja huomata – totisesti: hän on auttanut meitä tähän asti. Voimme tehdä saman oivalluksen kuin teki aikoinaan profeetta Samuel. Samuel otti kiven ja pystytti sen Mispan ja Seenin välille. Hän antoi kivelle nimen Eben-Eser, ja sanoi: ”Tähän asti on Herra* meitä auttanut.” 1.Sam.7:12.

Kiitä Herraa tänään, että hän on sinua lähellä, hän on sinun pettämätön apusi, hän on sinun rohkaisijasi ja lohduttajasi, hän on sinun Pelastajasi. Hän on sinut kutsunut lapsekseen ja hän vie sinut perille taivaan kotiin.