Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2018

Tapaan jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat jotensakin voimantunnossa. He osaavat kaiken itse, he päättävät kaiken omin avuin, he eivät kaihda tehdä vääryyttä toisille, koska heillä on siihen valta. Heidän vallanhalunsa ja heidän oma voimansa pursuaa heistä. Luulet ehkä, että he ovat maailman ihmisiä ja jumalattomia? Ei, he ovat uskovia – ainakin väittävät niin.

Miksi sitten oma voima on monilla jumalana? (Hab.1:11) Tai miksi joku pitää omaa kirkkokuntaansa jumalana? Miksi joku palvoo opinkappaleita elävän Jumalan sijasta? Miksi minullekin jatkuvasti suositellaan samaa vallanhimoista, oman voiman tietä?

No, siksi kai, kun se opetuslapsen tie on niin vaikea. Opetuslapsi joutuu huomaamaan: Siksi olen Kristuksen tähden mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas. 2.Kor.12:10.

Jos opimme heikkouden voiman ja suostumme siihen, tulemme käyttökelpoisiksi Jumalalle. Herra ei tarvitse öykkäreitä ja rehvastelijoita silloinkaan, kun ylpeillään oman uskonyhteisön ansioista. Herra ei kaipaa omahyväisiä leveilijöitä, ei ylpeitä eikä itsekeskeisiä ihmisiä, hän tarvitsee heikkoja ja avuttomia seuraajia. Tämä heikkous ja avuttomuus ei ole päämäärä, se on keino. Se on Jumalan tarvitsema olosuhde, jotta hän voi antaa voimansa ilmestyä. Hän sijoittaa kaikkivaltiutensa meidän heikkoutemme tilalle. Aina se ei tapahdu välittömästi, vaan tässä hetkessä koettu heikkous voi olla voiman kanavana vasta vuosien päästä. Kun eräs mies syntyi sokeana, hän sai olla Jumalan ihmeitä tekevän voiman kanava vasta aikuisiällä (Joh.9).

Tämä voiman odottaminen on vaikeaa. Jumalan ilmestyminen ottaa aikaa, se käy voimille ja vaatii kärsivällisyyttä. Joosefiakin koeteltiin äärirajoille, kun hän joutui virumaan vankilassa ilman omaa syytään ja toteamaan, ettei kukaan halunnut häntä auttaa (1.Moos.40:23). Mutta Raamattu rohkaisee meitä, jotka usein joudumme odottamaan yli voimiemme: Miksi olet masentunut, sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa suomasta pelastuksesta. Ps.42:6 (42:12, 43:5).

Tänään siis, ystäväni, kuuluu sinulle tämä rohkaisun sana: Ole luja ja rohkea, älä pelkää äläkä arkaile. 1.Aik.22:13. Kaikille, jotka ovat lannistuneita, kuuluu kehotuksen sana: Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen antaja on uskollinen. Hepr.10:23.
–
Toivotan kaikille tämän blogin lukijoille siunattua uutta vuotta 2019! T:Simo

Eräällä uskovalla äidillä oli hulttio poika. Poika oli jo nuori mies, mutta hänen opintonsa eivät sujuneet ja hän ei onnistunut saamaan itselleen sen paremmin ammattia kuin työtäkään. Hän eleli vain kotona ja kulutti aikaa kuuntelemalla huonoa musiikkia. Hän tupakoi ja käytti myös alkoholia, jos sattui jostain saamaan rahaa. Hänen ihmissuhteensa eivät toimineet, hän oli herkkä ärsyyntymään ja tiuskimaan. Kun hänen äitinsä toi uskovia ystäviään heille kylään, hän piiloutui omaan huoneeseensa ja vältti kaikkea kontaktia uskoviin. Hän ei voinut sietää heitä.

Äiti vei rukousaiheen pojastaan seurakuntaan. Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut. Poika vain eleli kotona leskiäitinsä kustannuksella ja aiheutti tälle kaikenlaista mielipahaa. Kun sitten eräs uskova ystävä kertoi lähtevänsä Jerusalemiin Kathryn Kuhlmanin kokouksiin, äiti lähetti hänen mukanaan rukousliinan ja pyysi, että ystävänsä veisi sen parantajaevankelistan rukoiltavaksi. Niin tehtiinkin. Jerusalemin kokoukset olivat tungokseen asti täysiä ja myös rukousliinoja oli kasoittain. Mutta aikanaan liina palasi Suomeen ja hulttiopojan äiti laittoi sen salaa poikansa sänkyyn patjan sisään.

Kului noin neljä vuotta, kunnes tämä hulttiopoika, joka oli tällä välin saanut työtä ja muuttanut toiselle paikkakunnalle, tuli uskoon! Äitinsä ei oikein tahtonut tajuta, että se oli tottakaan. Mutta jonkin ajan kuluttua äiti lähti tapaamaan poikaansa ja totesi, että muutos oli todellinen. Poika taisi sittenkin olla uskossa! Äiti, joka ei ollut pojalleen kertonut rukousliinasta mitään, kaivoi nyt poikansa sängyn patjaa ja löysi sen sisältä pahoin rypistyneen kangaspalan. Kun se suoristettiin, siinä näkyi ikään kuin Kristuksen piikkikruunu. Siihen syntyneet rypyt olivat kuin julmia piikkejä, jotka sojottivat säteittäin eri suuntiin ympyrän muotoisessa kaaressa.

Mistä tiedän tämän tapauksen näin tarkasti? Koska minä olin se hulttiopoika. Aina välillä muistelen tätä ihmettä, joka silloin ”kauan sitten” tapahtui. Kiitollisena ihmettelen, kuinka paljon jotkut välittivät minusta, vaikka käyttäydyin heitä kohtaan vihamielisesti. Ihmettelen myös, kuinka Jumalalla oli varaa laittaa eturivin evankelista töihin ja tulemaan Yhdysvalloista tänne eurooppalaisten ulottuville Israeliin ja toteuttaa tällainen monimutkainen suunnitelma vain, jotta minä saisin päästä rukouksen alle ja tulla herätykseen ja sitä myötä uskoon. Olen tämän ihmetyksen vallassa kokenut, että olen suuren armon saanut. Olen saanut olla Jumalan rakkauden erityinen kohde. Siksi minulla on myös vastuu siitä, että kerron Jeesuksen pelastavasta armosta muille. Jos sinä olet vielä epäuskossa tai jo taivastiellä, tiedä, että Jumalan rakkaus ojentuu sinua kohti ihan yhtä voimallisena ja hänen kätensä ylettyy siunaamaan sinuakin. Ja kun hän siunaa, siitä seuraa ihmeitä.

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä, että hylkäisimme jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja eläisimme siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka ahkeroi hyviä tekoja. Tit.2:11-14.

Halleluja! Autuas se mies, joka pelkää Herraa* ja on suuresti mieltynyt hänen käskyihinsä. Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia, oikeamielisten suku tulee siunatuksi. Varallisuutta ja rikkautta on hänen kodissaan. Hänen vanhurskautensa pysyy iäti. Ps.112:1-3.

Oletko huomannut, että ihmisten ulkonainen menestys elämässä on sidoksissa sukuun? Jostain syystä jotkin suvut ovat siunattuja ja heidän lapsensa saavat heti alkuunsa paremmat lähtökohdat elämään. En tarkoita pelkästään ulkonaista vaurautta ja omaisuutta, joka kyllä on merkityksellistä sekin, koska tämä aika on niin materialistinen. Näyttää siltä, että esimerkiksi hengellinen työ sujuu pastorin lapsilta paremmin kuin pystymetsästä tulleilta. Jotenkin se ajattelutapa, sisäinen perintö, jonka on saanut periä omilta vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan, voi olla todella kallis ja siunattu asia. Hyvät lähtökohdat omaava ihminen pääsee pitkälle, kun kotoa saatu hyvä henkinen (ja hengellinen) perintö elämää vauhdittaa. Totean siis, että ylläoleva jae pitää oman elämänkokemukseni mukaan paikkansa.

Voin siis rohkaista sinua ”rakastamaan Jumalan sanaa” ja sinun jälkeläisesi saavat siitä elämäänsä vauhtia. Kun sinä palvelet Herraa, sinä voit automaattisesti jättää jälkeläisillesi perinnön, joka on heille siunaukseksi. Jos sinä et olekaan hengellisen työn tekijä, voi sinun lapsestasi tulla evankelista, opettaja tai mikä vaan seurakunnan työntekijä. Sinun antamasi hengellinen pääoma voi olla ratkaiseva, vaikka sitä ei kukaan ihminen tietoisesti annostele. Eihän sellaisesta tehdä testamenttia. Se vaan on tallessa heitä varten ”pilvipalvelussa”.

Jokainen sinun elämäsi vaihe, jolloin olet taistellut tietäsi eteenpäin uskossa lujana, jättää jälkeesi siunauksen. Kun sinä olet ollut uskollinen puolisollesi, se antaa siunauksen sinun sukusi vesoille. Kun sinä olet uskollinen Jumalan mies tai nainen, sinun lapsesi ja sukusi saa siitä arvokkaan perinnön. Kun sinä olet ollut aktiivinen seurakunnassa, sinä olet tehnyt työtä Jumalan pankkiin. Ei lapsistasi ehkä tule ”maan mahtavia”, mutta heistä tulee Jumalan silmissä rakkaita, koska sinä olet ollut Jeesukselle rakas. Sinun uskosi ja uskollisuutesi tähden sinun vähäiset antisi siunataan kuin pienen pojan eväät – niistä riittää elämän evästä ”polvi polvelta” eteenpäin. Ei ole mahdotonta, että myös ulkonainen ”vauraus ja rikkaus” täyttää sinun lapsesi tai lapsenlapsesi kodin, sillä kun Jumala siunaa, se vain riittää joka taholle ja kaikki saavat yltäkyllin. Se ulkonainen vauraus on silloin kuin sen varjokuva, josta sanotaan: Oi sitä Jumalan rikkauden… syvyyttä! Room.11:33. Niinpä saamme kaikessa luottaa Jumalan hyvyyteen.

Minun Jumalani on täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa olevan rikkautensa mukaan Kristuksessa Jeesuksenssa. Fil.4:19.

Muistathan minua, kun sinun käy hyvin. Osoita minulle ystävällisyyttä ja mainitse minusta faraolle, niin autat minut ulos tästä talosta. Minut on näet ryöstämällä ryöstetty heprealaisten maasta, enkä minä ole täälläkään tehnyt mitään sellaista, minkä vuoksi minut olisi pitänyt panna tyrmään. 1.Moos.40:14-15.

Joosef joutui syyttömänä vankilaan, mutta hän jaksoi toivoa, että saisi vielä maineensa puhdistetuksi ja pääsisi pois vankilasta. Joosefin kyky säilyttää toivonsa joutui koetukselle, kun ylimmäinen juomanlaskija unohti hänet.

Ehkä sinunkin toivosi on alkanut hiipua? Olet hakenut oikeutta ihmisiltä, mutta et ole saanut sitä? Olet etsinyt ratkaisua elämäsi ongelmiin, mutta turhaan? Raamatussa on kuitenkin arvoituksellinen sana: Palatkaa takaisin linnoitukseen, te vangit, joilla on toivo. Tänäkin päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan. Sak.9:12. Englantilainen käännös puhuu ”toivon vangeista”. Riipumme kiinni toivossa aivan kuin se olisi kahle. Olemme pultatut kiinni toivoon.

Ehkä sinun kahleesi ovat hyvinkin erilaisia: ”Minulle ei tapahdu koskaan mitään hyvää”, ”en ikinä pääse eteenpäin”, ”olen tuomittu elämään onnetonta elämää”, ”en löydä puolisoa”, ”olen parantumattomasti sairas”? Sinun pitäisi riippua mieluummin kiinni toivossa kuin epätoivossa, sillä Jumala on valmistanut sinulle paremman tulevaisuuden. Ehkä joudut vielä odottamaan, mutta jos sinulla on elävä toivo, sinä et lannistu etkä romahda. Jumalan antamassa toivossa on se ihmeellinen puoli, että se kestää. Saatat kokea sen vaikkapa näin: ”En tiedä, mitä tapahtuu, mutta Jumala on luvannut ajaa asiani ja minä odotan hänen apuaan enkä hellitä. En luovu uskosta enkä luovu toivosta, sillä tiedän, että Jeesus rakastaa minua ja hän on voimallinen antamaan minulle tulevaisuuden ja toivon. Hän on voimallinen viemään minun asiani voittoon. Vaikka en olisi syytön, saan hänen syyttömyydestään ja hänen ristinsä työn ansiosta vapauteni takaisin. Hän vie minut ikuiseen ylösnousemukseen ja lepoon ja silloin olen onnellinen – olen saanut kaksinkertaisen hyvityksen kaikesta kärsimyksestäni. Sitä odotan – tulevaa elämää – ja odotan sitä horjumatta, odotan sitä uskossa ja toivossa vahvana.”

Tiedämme silti, että Jeesus on voimallinen puuttumaan sinun asioihisi jo täällä ajassa. Hän voi ilmestyä sinulle tänään tai huomenna. Hän voi kääntää pahan hyväksi. Hän voi ajaa sinun asiasi riitapuoltasi vastaan. Hän voi avata sinulle ovia, tasoittaa sinun tiesi, nostaa sinut ylös kuopastasi. Hän voi parantaa sinut. Hän voi tuoda elämääsi sen ihmisen, jota olet odottanut. Hän voi vuodattaa henkensä tuoreena sinun ja lastesi päälle, hän voi tehdä ihmeitä sinun hyväksesi.

…me näin saamme voimakkaan rohkaisun, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo on meille kuin sielun ankkuri, varma ja luja, ja ulottuu esiripun sisäpuolelle asti. Hepr.6:18-19.

Jos ajattelen suomalaisia uskovia, huomaan erään hyvin merkittävän yhteisen piirteen: monet ovat varakkaita, monet ovat lahjakkaita, toiset ovat käyneet kouluja ja monilla on akateeminen tausta, monilla on perheet ja terveitä lapsia – toisilla myös lapsenlapsia – ja kaikki on muutenkin ulkonaisesti hyvin. Onhan syrjäytyneitä, köyhiä ja sairaitakin enenevässä määrin, mutta valtaosa uskovista suomalaisista elää ja voi hyvin.

Mitkä ovat sinun voimavarasi? Mitkä resurssisi voisivat olla hyödyksi Jumalan käytössä? Vai pidätkö kaiken itselläsi? Etkö anna mitään varoistasi, lahjoistasi, ajastasi Jumalalle? Olen ollut huomaavinani sellaisen oudon asian, että sairaat ovat alttiita palvelemaan, köyhät auttavat toisia köyhiä, vähän omistavat antavat paljon.

Monet teistä ’rikkaista’ olette toki antaneet paljonkin ja monet teistä olette saaneet olla Jumalan käytössä. Mutta vielä näen paljon voimavaroja, jotka ovat käyttämättä – hengessä näen sen. Yhdellä olisi rahaa, toisella elämänkokemusta, kolmannella opettamisen armoitus, neljännellä kutsu evankeliumin työhön – näitä voidaan luetella. Miksi nämä lahjat ja voimavarat ovat piilossa ja käyttämättä?

Haluan siis rohkaista sinua seuraamaan oman kutsumuksesi tietä. Jos seurakuntasi ei rohkaise sinua, älä jää paikoillesi. Voin olla itse ”savuava lampunsydän”, mutta uskallan kuitenkin sanoa ääneen sekä itselleni että muille: Älä anna minkään tai kenenkään estää sinua kasvamasta siksi persoonaksi, joksi Jumala sinut suunnitteli. Monet haaveistamme ovat maallisia, peräti lihallisia, juoksemme niin helposti elintason ja mukavuuksien perässä, etsimme huvituksia. Mutta puhun nyt sinulle niistä hengen siemenistä, jotka Jumala on istuttanut sinun sydämeesi. Puhun niistä taimista, jotka ovat jo lähteneet kasvuun. Vaali niitä. Puhu niille Jumalan sanaa. Tuo rukouksen kastelukannu niitä virkistämään. Ja avaa sydämesi katto, että armon aurinko saa paistaa sinne vapaasti ja hoitaa sitä uskon kasvua, joka siellä on. Anna hengellisen kasvun murtautua esiin sinun elämäsi historiassa niin, että muutkin näkevät ja huomaavat sen. Minäkin yritän omalta osaltani tehdä niin ja päästä eteenpäin.

Siksi Herra* odottaa, että voisi olla teille armollinen, ja sen tähden hän nousee armahtaakseen teitä, sillä Herra* on oikeuden Jumala. Autuaita ovat kaikki, jotka häntä odottavat! Jes.30:18.

Särkynyttä ruokoa hän ei muserra, ja savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän vie oikeuden voittoon. Matt.12:20.