Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Matt.1:20.

Jeesus syntyi AU-lapsena. Hänen perheensä oli aikansa uusperhe. Häntä ehkä nimiteltiin sen takia ja ”kiusattiin koulussa”? Oletko tullut ajatelleeksi, että Jeesus joutui kärsimään tällaisia heti lapsesta asti? Kun otamme kuvaan vielä Betlehemin lasten murhan ja pakolaisuuden Egyptissä, näemme kaiken karmeuden. Ehkä sinunkin on pitänyt kirjoittaa omaan henkilöhistoriaasi luku ”vaikea lapsuus”?

Mutta näiden asioiden kautta näemme myös Kristuksen sydämen niitä kohtaan, jotka ovat sen vaikean lapsuuden läpi käyneet. Hän tuli sinulle ei-toivotulle lapselle ja äpäräksi haukutulle penskalle vertaistueksi heti kehdosta alkaen. Hän on kokenut sinun huonot lähtökohtasi ja elänyt samanlaisen osan. Hän oli joidenkin silmissä syntyperältään hämäräperäinen löytölapsi – äitinsä ”vahinko”. Hän tietää ihmisen tuskan, myös yhteiskunnan hyljeksimän lapsen tuskan. Hän on kokenut pakolaisuuden, joutunut egyptiläisten lasten keskellä kokemaan oman erilaisuutensa – hän on kokenut nahoissaan maahanmuuttajan ongelmat.

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Jes.53:3.

Silti voimme uskoa, että hän oli myös onnellinen lapsi, vanhempiensa rakastama, heprealaisen kulttuurin kasvatti, joka sai olla siinä yhteiskunnassa mukana hyväksyttynä jäsenenä. Hän sai oppia tuntemaan oman kansansa historian ja uskonnon. Hän sai oppia tuntemaan taivaallisen Isänsä ja onnistui toipumaan omasta orpoudestaan. Hän sai tulla tuntemaan oman poikkeuksellisen kutsumuksensa jo lapsena.

Niinpä mekin saamme löytää oman kutsumuksemme ja huomata, kuinka se yhtyy Jeesuksen askeliin. Olemme syntyperämme puolelta alhaisia tai ylhäisiä, saamme tietoisesti ohjata askeleemme rauhan tielle ja lähteä seuraamaan Herraa. Opimme tuntemaan hänen sydämensä, hänen myötätuntonsa, hänen säälinsä, hänen uhrautuvan rakkautensa, hänen kiintymyksensä meihin, kun hän uhrasi kaiken meidän tähtemme. Hän tulee meille läheiseksi, kun huomaamme, että hän on itse kokenut samoja vääryyksiä kuin mekin. Hän on kaikessa kantanut ihmisen osan.

Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä sovittaakseen kansan synnit. Hepr.2:17.