He menivät taloon ja näkivät lapsen ja Marian, hänen äitinsä. Maahan heittäytyen he kumarsivat lasta, avasivat aarrelippaansa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Matt.2:11.

Itämaan tietäjät tuskin osasivat aavistaa, minkälaisen seuraamuksen nämä lahjat aiheuttivat, sillä kristikunta on alkanut matkia joulun vietossa tätä ’lahjomista’ ja tehnyt siitä kaupallisen kulutushysterian yhden kulmakiven. Tosiasiassa itämaan tietäjät eivät antaneet aihetta mihinkään kaupalliseen kulttuuriin, vaan heidän lahjansa olivat aitoja. He toivat sellaista, joka oli aidosti arvokasta ja pysyvää. He antoivat sen, koska halusivat osoittaa kunnioitusta kuninkaalle, joka oli syntynyt, ja palvella häntä sydämestään. Maallinen kaupallisuus ei koskaan yllä tähän.

Kun ajattelemme heidän lahjojaan, huomaamme, että ne edustavat hengellisen elämän mitä tärkeimpiä elementtejä. Kulta edustaa uskoa: jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa… 1.Piet.1:7. Suitsuke edustaa rukousta: hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ilm.8:3. Mirha edustaa Pyhän Hengen tuoksuöljyä: voitelu, jonka saitte häneltä, pysyy teissä, ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa. 1.Joh.2:27.

Meidänkin tulee viedä näitä lahjaksi Kristukselle. Meidän uskomme tulee olla tulessa koeteltua. Meidän rukouselämämme tulee olla kuin suitsukkeen tuoksu, joka leviää ympärillemme. Meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen täyteydessä ja voimassa ja elää hengessä. Tällä tavoin joulun lahjaperinne voi toteutua hengellisesti eikä maallisesti.

Tämä ulkonainen lahjahössötys ja muu jouluun liittyvä tapakulttuuri ei hevillä jätä ketään rauhaan. Mutta meidän ei tarvitse siitä vaivautua eikä potea huonoa omaatuntoa, sillä sydämessämme voimme viettää toisenlaista joulua. Täällä maallisessa elämässämme annamme jouluna lahjoja toisillemme (jos annamme), mutta sydämessämme annamme lahjoja Herralle, kun palvelemme häntä elävässä uskossa, nöyrin mielin, alati lojaaleina hänen Kuninkuudelleen. Ja jos koemme olevamme köyhiä lammaspaimenia, niin voimme silti antaa lahjamme Herralle – oman itsemme ja koko elämämme.