RSS

Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2018

Jumalan johdattava käsi

Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkaan. Ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan, kulki heidän edellään, kunnes tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, ja pysähtyi siihen. Matt.2:9.

Joulun tähti kuulostaa mysteeriltä. Emme ymmärrä, miten yötaivaalla oleva tähti voisi johdattaa ketään tiettyyn kylään ja siellä yksittäiseen taloon. Tähtitiede on pystynyt rekonstruoimaan Saturnuksen ja Jupiterin liikkeet ja niiden kohtaamisen, joka tapahtui niihin aikoihin, kun Jeesus syntyi. Mutta vähän salaisuudeksi jää tämä itämaan tietäjien viisaus silti.

Mutta Jumalan johdatus on aina jonkinlainen mysteeri. Hän voi näyttää meille unia. Ymmärrämme niistä jotakin. Hyvässä lykyssä osaamme odottaa niiden toteutumista ja ennakoida jotakin aivan oikein, mutta yleensä ymmärrämme unet vasta, kun ne ovat jo toteutuneet. Katsoessamme taaksepäin, saamme ”ahaa-elämyksen”: Ahaa, tätä se minun uneni tarkoitti!

Kun etsimme Jumalan johdatusta, on parasta varautua siihen, että se on yliluonnollista. Jumalan kaikki teot ovat yliluonnollisia ja olenkin sanonut: ”Jumala ei tee mitään muuta kuin ihmeitä”. Olemme vain tottuneet luomakunnan ihmeisiin niin, että emme huomaa niitä ihmeiksi. Esimerkiksi tämä planeetta, jolla elämme, ja aurinko, joka ylläpitää elämää täällä. Tämä koko maailma ympärillämme – voi, mitä ihmettä kaikki! Kun katselen vilkasta lapsenlastani, joka tuulispäänä kiitää edes takaisin ja huvittaa minua monin tavoin, olen mykistynyt – mikä ihme hän onkaan!

Niinpä voin rohkaista sinua: Jumala tekee ihmeitä ja hän tekee niitä sinunkin elämässäsi. Varaudu siihen, että hänellä on yliluonnollisia lahjoja annettavana. Niinkuin itämaan tietäjät toivat Jeesus-lapselle lahjoja, niin Jumala lähettää sinun elämääsi lahjoja, jotka tuovat terveisiä sinulle tähtitarhain takaa, Isän sydämeltä. Tänäkin jouluna saat ihmetellä, minkä lahjan Jumala on varannut sinua varten, sillä Jeesus-lapsen todellisuus sisältää aina uusia ja uusia salaisuuksia, joita saamme avata. Yhä uutta ja ihmeellistä paljastuu siitä paketista, jota kutsutaan ”Kristuksen kirkkauden evankeliumiksi”. Saamme taas sydämestämme yhtyä enkelien kuoroon, kun ne laulavat ylistystä Herralle:

Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.” Luuk.2:13-14.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Jumalan johdattava käsi

Kirjoittanut : 26.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Maalliset ja hengelliset lahjat

He menivät taloon ja näkivät lapsen ja Marian, hänen äitinsä. Maahan heittäytyen he kumarsivat lasta, avasivat aarrelippaansa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Matt.2:11.

Itämaan tietäjät tuskin osasivat aavistaa, minkälaisen seuraamuksen nämä lahjat aiheuttivat, sillä kristikunta on alkanut matkia joulun vietossa tätä ’lahjomista’ ja tehnyt siitä kaupallisen kulutushysterian yhden kulmakiven. Tosiasiassa itämaan tietäjät eivät antaneet aihetta mihinkään kaupalliseen kulttuuriin, vaan heidän lahjansa olivat aitoja. He toivat sellaista, joka oli aidosti arvokasta ja pysyvää. He antoivat sen, koska halusivat osoittaa kunnioitusta kuninkaalle, joka oli syntynyt, ja palvella häntä sydämestään. Maallinen kaupallisuus ei koskaan yllä tähän.

Kun ajattelemme heidän lahjojaan, huomaamme, että ne edustavat hengellisen elämän mitä tärkeimpiä elementtejä. Kulta edustaa uskoa: jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa… 1.Piet.1:7. Suitsuke edustaa rukousta: hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ilm.8:3. Mirha edustaa Pyhän Hengen tuoksuöljyä: voitelu, jonka saitte häneltä, pysyy teissä, ettekä te ole kenenkään opetuksen tarpeessa. 1.Joh.2:27.

Meidänkin tulee viedä näitä lahjaksi Kristukselle. Meidän uskomme tulee olla tulessa koeteltua. Meidän rukouselämämme tulee olla kuin suitsukkeen tuoksu, joka leviää ympärillemme. Meidän tulee vaeltaa Pyhän Hengen täyteydessä ja voimassa ja elää hengessä. Tällä tavoin joulun lahjaperinne voi toteutua hengellisesti eikä maallisesti.

Tämä ulkonainen lahjahössötys ja muu jouluun liittyvä tapakulttuuri ei hevillä jätä ketään rauhaan. Mutta meidän ei tarvitse siitä vaivautua eikä potea huonoa omaatuntoa, sillä sydämessämme voimme viettää toisenlaista joulua. Täällä maallisessa elämässämme annamme jouluna lahjoja toisillemme (jos annamme), mutta sydämessämme annamme lahjoja Herralle, kun palvelemme häntä elävässä uskossa, nöyrin mielin, alati lojaaleina hänen Kuninkuudelleen. Ja jos koemme olevamme köyhiä lammaspaimenia, niin voimme silti antaa lahjamme Herralle – oman itsemme ja koko elämämme.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Maalliset ja hengelliset lahjat

Kirjoittanut : 25.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hyvää Joulua!

Kiitämme Herraa kuluneesta vuodesta ja hiljennymme joulun viettoon. On kirjoitettu -blogin toimitus – eli Simo – toivottaa lukijoilleen oikein rauhaisaa ja lämminhenkistä Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Julkaisemme luettavaa myös joulunpyhinä siltä varalta, että joku haluaisi tämän blogin sisältöä lukaista joulunsa keskelläkin. Muistakaamme Jeesus-lasta, jonka kautta kaikki Jumalan lahjat on meille jaettu – nimikoituina. Kristuksen tuntemisen rikkaus odottaa meitä, jos jaksamme vain syventyä lahjan avaamiseen. Paras vastalahja hänelle on antaa ”koko elämä”. Jeesukselle annettu elämä ei mene hukkaan.

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hän harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas. Herruus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan. Se vahvistetaan ja lujitetaan oikeudella ja vanhurskaudella nyt ja ikuisesti. Jes.9:5-6.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvää Joulua!

Kirjoittanut : 24.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kuninkaan pöytään

Mefiboset kumartui kunnioitusta osoittaen ja sanoi: ”Mikä palvelijasi on, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?” 2.Sam.9:8.

Mefiboset oli Israelin kuninkaana toimineen miehen pojanpoika, mutta hänen elämänsä ei aina sujunut kovinkaan kuninkaallisesti. Hän vammautui pienenä poikana, kun hänen hoitajansa pudotti hänet. Mefiboset jäi ontuvaksi ja ontui kumpaakin jalkaansa. Daavidin hallitessa kuninkaana Saulin jälkeen hän asui Lo-Dabar’issa, suomeksi Tyhjänperällä. Hän eli siellä peloissaan, että Daavidin hallinto etsisi hänet käsiinsä ja teloittaisi hänet. Hänelle kehittyi huono itsetunto ja hän poti jatkuvaa alemmuutta. Hän piti itseään koiranraatona.

Kysynpä sinulta: Millainen on sinut itsetuntosi? Tunnetko alemmuutta tai huonommuutta muihin verrattuna? Onko sinullakin kenties jokin vamma, joko näkyvä tai näkymätön? Koetko olevasi hyljeksitty ja ruma? Onko elämäsi täynnä pelkoa ja ahdistusta? Murehditko tulevaisuuttasi ja mietitkö, miten kummassa selviät? Harkitsetko päättää päiväsi, koska elämäsi on niin surkeaa? Kuormittavatko velat sinua?

Ihmiskohtalot ovat moninaisia. Vähän jokaisella on ongelmia, joita sivulliset eivät aina näe. Vaikeuksiensa kanssa ihmiset raahautuvat eteenpäin miten kuten päivästä toiseen. Mutta mitä sanookaan Jumalan sana jokaiselle ”koiranraadolle” tänään? Kuningas Daavid lausui sen näin:

Mefiboset… saa silti aina aterioida minun pöydässäni. 2.Sam.9:10.

Sinullakin on paikka vapaana kuninkaan pöydässä – kai tiesit sen? Ei sinun tarvitse potea huonommuutta, piilotella itseäsi missään Tyhjänperällä, vaan sinä saat nostaa pääsi ja nousta ihan uuteen arvoon. Sinut on kutsuttu lounastamaan ja illastamaan kuninkaan pöydässä ja siellä on aina sinulle varattuna paikka. Älä siis jätä tuoliasi tyhjäksi, sillä ateria ei ole täydellinen ilman sinua. Kuningas odottaa, että sinä osallistut hänen kanssaan aterialle.

Kun juhlien oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ Luuk.14:17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuninkaan pöytään

Kirjoittanut : 23.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Joka suhteessa veljiensä kaltainen

Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Matt.1:20.

Jeesus syntyi AU-lapsena. Hänen perheensä oli aikansa uusperhe. Häntä ehkä nimiteltiin sen takia ja ”kiusattiin koulussa”? Oletko tullut ajatelleeksi, että Jeesus joutui kärsimään tällaisia heti lapsesta asti? Kun otamme kuvaan vielä Betlehemin lasten murhan ja pakolaisuuden Egyptissä, näemme kaiken karmeuden. Ehkä sinunkin on pitänyt kirjoittaa omaan henkilöhistoriaasi luku ”vaikea lapsuus”?

Mutta näiden asioiden kautta näemme myös Kristuksen sydämen niitä kohtaan, jotka ovat sen vaikean lapsuuden läpi käyneet. Hän tuli sinulle ei-toivotulle lapselle ja äpäräksi haukutulle penskalle vertaistueksi heti kehdosta alkaen. Hän on kokenut sinun huonot lähtökohtasi ja elänyt samanlaisen osan. Hän oli joidenkin silmissä syntyperältään hämäräperäinen löytölapsi – äitinsä ”vahinko”. Hän tietää ihmisen tuskan, myös yhteiskunnan hyljeksimän lapsen tuskan. Hän on kokenut pakolaisuuden, joutunut egyptiläisten lasten keskellä kokemaan oman erilaisuutensa – hän on kokenut nahoissaan maahanmuuttajan ongelmat.

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Jes.53:3.

Silti voimme uskoa, että hän oli myös onnellinen lapsi, vanhempiensa rakastama, heprealaisen kulttuurin kasvatti, joka sai olla siinä yhteiskunnassa mukana hyväksyttynä jäsenenä. Hän sai oppia tuntemaan oman kansansa historian ja uskonnon. Hän sai oppia tuntemaan taivaallisen Isänsä ja onnistui toipumaan omasta orpoudestaan. Hän sai tulla tuntemaan oman poikkeuksellisen kutsumuksensa jo lapsena.

Niinpä mekin saamme löytää oman kutsumuksemme ja huomata, kuinka se yhtyy Jeesuksen askeliin. Olemme syntyperämme puolelta alhaisia tai ylhäisiä, saamme tietoisesti ohjata askeleemme rauhan tielle ja lähteä seuraamaan Herraa. Opimme tuntemaan hänen sydämensä, hänen myötätuntonsa, hänen säälinsä, hänen uhrautuvan rakkautensa, hänen kiintymyksensä meihin, kun hän uhrasi kaiken meidän tähtemme. Hän tulee meille läheiseksi, kun huomaamme, että hän on itse kokenut samoja vääryyksiä kuin mekin. Hän on kaikessa kantanut ihmisen osan.

Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä sovittaakseen kansan synnit. Hepr.2:17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Joka suhteessa veljiensä kaltainen

Kirjoittanut : 22.12.2018 Kategoria/t: Rohkaisu