Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja meidän kerskumisemme aihe on Jumalan kirkkauden toivo. Room.5:2.

Tänään pysähdyin ihmettelemään sanaa ”kirkkaus”. Jokin sellainen valo liittyy tulevaan elämään, jota emme osaa selittää tieteen keinoin. Myös kokemusmaailmamme on tässä suhteessa puutteellinen. Emme ole nähneet Jumalan kirkkautta. Kuitenkin Jumalan kirkkaus on myös taivaallinen tajunnan tila – niin luulisin. Se tuskin ilmaisee pelkästään valovoimaa, vaan se ilmaisee kaiken olemisen laatua silloin, kun ollaan taivaallisissa ja eletään ylösnousemuselämää. Kirkkaus on voimallista, se on syvää harmoniaa Jumalan kanssa, se on viisauden täyttämää, se on Jumalan kunnian ja armollisen olemuksen säteilyä kaikkialle.

Raamattu kertoo paljon Jumalan kirkkauden ilmestymisistä eri aikoina. Yksi tätä kirkkautta ilmentävä tosiseikka nousee esiin kirkastusvuorella: hänen vaatteensa tulivat hohtaviksi, niin valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista valkaista. Mark.9:3. Täällä maan päällä elämää ylläpitää aurinko. Raamattu kertoo, että taivaassa elämää ylläpitävä voima ei ole enää aurinko, vaan Jumala, jonka olemusta heijastaa Kristus.

Kaupunki ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Ilm.21:23.

Tätä kirkkautta kohti olemme menossa. Tämän kirkkauden olemassaolo rohkaisee meitä, se kannustaa eteenpäin. Ensirakkaudessa eläen voimme saada kokea sellaista Herran läheisyyttä, että emme kadota näkyvistämme taivaallisen kirkkauden toivoa. Se on kuin aamun kajo. Se avautuu täyteen päivään, kun sen aika on.

Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. 2.Piet.3:13.

Vaikka emme ole Jumalan kirkkautta nähneet kaikessa voimassaan, olemme kuitenkin nähneet siitä jotain Kristuksen kirkkauden evankeliumin kautta. Katselkaamme siis sitä Herran kirkkautta, jonka kajastaa meille Jumalan sanasta. Pyhä Henki voi valaista meille Kristuksen jo nyt niin että se ravistelee olemustamme, valaisee meidän raadollisen mielemme ja täyttää nämä halvat saviastiat kirkkautensa hengellä antaen uudenlaista elinvoimaa. Tässä prosessissa me muutumme.

Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2.Kor.3:18.