RSS

Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2019

Häneltä saamme kengät jalkaan

Kerran alkutalvesta kaksi pikkulasta soitti meidän ovikelloa ja he pyysivät päästä eteiseen lämmittelemään. Menin katsomaan, mikä lapsukaisilla oli hätänä ja ilmeni, että he olivat juosseet koiransa perässä sukkasillaan pitkin metsiä. Nyt oli jalkoja alkanut palella ja heidän piti päästä sisätiloihin lämmittelemään. Koiraansa he eivät olleet saaneet kiinni, nähneet vain vilaukselta muutaman kerran. Tyttö ja poika olivat juosseet noin kilometrin verran metsäisen maaston läpi pitkin lumihankia. Pyysin lapset sisälle varmistaakseni, että he saavat lämmitellä kunnolla. Sain selville, missä he asuivat ja vein heidät autolla kotiin. Matkalla he saivat taas nähdä vilaukselta koiransa, mutta kehotin heitä pukeutumaan kunnolla ja pyytämään aikuisia mukaan koiransa etsimiseen.

Hiuksia nostattavaa tarinaa, kun näin jälkeenpäin ajattelen, miten lapsia neuvotaan varomaan aikuisia, jotka pyytävät auton kyytiin. En siinä hötäkässä ajatellut sellaisia eivätkä lapsetkaan. Toivottavasti löysivät koiransa. Toivottavasti lapsukaiset eivät saaneet pyyhkeitä vanhemmiltaan, kun olivat päästäneet koiransa karkuun. Mutta muistellessani tätä ajattelin, kuinka Hyvä Paimen etsii kadonneita lampaitaan samalla vimmalla kuin nuo lapset koiraansa. Siinä unohtuu kaikki muu, se kadonnut lammas on päivän tärkein huoli. Luukas dokumentoi Jeesuksen kokemaa hätää kadonneista lampaista seuraavasti:

Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen. Luuk.15:4.

Tätä samaa teemaa valottaa myös kertomus tuhlaajapojasta. Tänään pysähdyin erityisesti tämän jakeen kohdalle: ’Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa.’ Luuk.15:22. Siinä näemme, kuinka taivaan Isä kohtelee kadonnutta, joka vihdoin löytyy. En ole tainnut aikaisemmin huomatakaan, että siinä tosiaan sanotaan ”kengät hänen jalkaansa”. Kuinka olisinkaan halunnut antaa niille koiraansa etsiville lapsukaisille kengät jalkaan! Olihan talvi tullut ja paksu lumi satanut maahan.

Sinä olet varmaankin jo uskossa etkä ole enää kadoksissa, mutta näemme taivaan Isän sydämen tässä kadonneen lampaan tapauksessa samoin kuin tuhlaajapoika-vertauksessa. Saatamme kadottaa näkyvistä sen Isän rakkauden, joka niin intohimoisesti lähtee kadonneiden perään ja niin ehdottomasti armahtaa tuhlaajapoikia ja -tyttäriä. Kun olemme vanhemman veljen tavalla ”aina hänen luonaan”, saatamme tulla vanhemman veljen kaltaisiksi. Niinpä haluan sinun näkevän ja kokevan, että Jumalan ehdoton rakkaus viipyy sinunkin luonasi tänään. Hän haluaa sinun elävän lähellään eikä kaukana hänestä. Hän haluaa, että sinulla on kultasormus sormessa merkkinä siitä, että olet jalosukuinen. Hän haluaa, että sinulla on kunnon vaatteet ja hyvät kengät. Hän haluaa olla sinusta ylpeä. Siksi hän pukee sinua tänäänkin. Hän lähettää sinut liikkeelle ja sinä saat mennä sellaiseen asuun puettuna, että kaikki näkevät sinun jalosukuisuutesi. He saavat nähdä, että sinulla on rikas Isä. Sinä saat edustaa häntä, joka armahti sinua ja kohteli sinua suurella sydämellä, vaikka olit tuhlaajapoika (tai -tyttö). Sinun tärkein tehtäväsi ja sydämen intohimosi olkoon heijastaa tätä Isän rakkautta tänään.

Olkaa armahtavia, niin kuin teidän Isännekin on armahtava. Luuk.6:36.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Häneltä saamme kengät jalkaan

Kirjoittanut : 26.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Sinä olet apuni ja pelastajani

Hartaasti minä odotin Herraa*, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli avunhuutoni. Hän nosti minut ylös turmion kuopasta, upottavasta liejusta. Hän asetti jalkani kalliolle ja vahvisti askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistyslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet, tuntevat pelkoa ja turvaavat Herraan*. Ps.40:2-4.

Siinäpä naseva kuvaus uskoontulosta. Siinä on kaikki aidon uskon tunnusmerkit: harras rukous synnintunnon ja sisäisen ahdingon tähden, Jumalan ilmestyminen ja kohtaaminen, jonka seurauksena on pääsy Kristus-kalliolle. Sitten alkavat kiitoslaulut soida.

Valitettavasti nykyään on muotia tulla uskoon eri tavalla: aletaan käydä kirkkokonserteissa, joulukirkossa ja kirkkokahveilla, ja sitten tämän kirkollisen harrastuksen pohjalta luullaan, että ollaan kristittyjä. Lauletaan hartaita virsiä pyhien kuvien alla (joita vieläpä kanniskellaan ympäriinsä jonkin uskonnollisen alkuvoiman innoittamina) ja tehdään uskonnosta sosiaalinen harrastuspiiri, jossa kaikki on ahdettu (tai mitä pikimmin ahdetaan) samaan muottiin – siihen yhteen ja ainoaan yleisesti hyväksyttyyn uskomisen tapaan.

Sinulle, joka etsit Jumalaa ja hänen pelastavaa armoaan, haluan sanoa tänään: on aivan liian monia keskosena syntyneitä. Heidän parannuksensa on jäänyt joko kesken tai kokonaan väliin ja syntinen elämä on lakaistu maton alle, pois näkyvistä. Kirkon ja seurakunnan tarkoitus on luoda mahdollisuus kohdata Jeesusta, mutta kirkoista on tehty liikaa itsetarkoitus ja ihmiset eivät valitettavasti kohtaa niissä useinkaan Jeesusta – vain kirkon (kyseisen kirkkokunnan viranhaltijat ja toimitukset ja sisäiset säännöt). Älä sinä tyydy uskonnollisuuteen, vaan tee sillä tavalla uskostasi totta, että käännyt pois synnistä ja maailmasta ja tulet Jeesuksen tykö. Hän ottaa sinut vastaan ja antaa uuden elämän. Et tarvitse siihen välttämättä mitään kirkkoa, et pappeja, et hartaita säveliä, et mitään herätyskokouksia, joissa sinut syyllistetään ja nujerretaan ja lyödään maahan. Älä anna kenenkään manipuloida itseäsi. Tarvitset vain lujan päätöksen lähteä seuraamaan Herraa ja lujan päätöksen rakentaa tästä lähin elämääsi Kristus-kalliolle. Tarvitset lujan päätöksen rukoilla ja lukea Raamattua joka päivä. Tarvitset lujan päätöksen seurata Raamatun ohjeita, vaikka pitäisi mennä julkisesti uskovien kasteelle…

Luovuta elämäsi Herran Jeesuksen käsiin ja hän näyttää sinulle tietä. Hän kantaa sinua vaikeuksien yli, myös niiden vaikeuksien yli, joita toiset uskovat kasaavat tiellesi (varaudu siihen). Herra Jeesus on uskollinen ja hän antaa sinulle enemmän kuin maailma, enemmän kuin mikään ihmistekoinen seurakunta, enemmän kuin mikään kirkkokunta loistokkaine temppeleineen. Hän antaa sinulle elämän ja kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen kuuluu.

Vaikka olen kurja ja köyhä, Herra pitää minut mielessään Sinä olet minun apuni ja pelastajani. Jumalani, älä viivy! Ps.40:18.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sinä olet apuni ja pelastajani

Kirjoittanut : 25.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Takiaispuolueen jäsen

Lapsena leikin kahden magneetin kanssa. Ne olivat sellaisia sauvamagneetteja, joissa toinen pää oli punainen ja toinen sininen. Jos yritin laittaa siniset päät yhteen, ne hylkivät toisiaan ja tarvittiin voimaa niiden saamiseksi kosketuksiin toistensa kanssa. Jos taas käänsin sinisen pään toisen sauvan punaista kohti, ne vetivät toisiaan puoleensa ja kopsahtivat yhteen. Toinen sauva jäi kiinni toiseen eikä pudonnut siitä hevillä irti, vaan roikkui vetovoimansa avulla kiinni toisessa sauvassa kuin takiainen.

Tämä on hyvä kuva ihmisestä, joka tulee Jeesuksen luo. Hän kääntyy parannuksessa Jumalan puoleen, toisin sanoen hän kääntää (syntisen) miinus-napansa Jumalan plus-napaa (ristiä) kohti ja tapahtuu mielenkiintoinen vetovoimailmiö – kops ja sen jälkeen roikut kiinni Kristuksessa kuin takiainen. Me uudestisyntyneet uskovat olemme siis Kristuksen ”takiaispuolue”…

Näemme toisinaan ihmisiä, jotka eivät millään ota vastaan evankeliumia. He vastustavat sitä kuin plus-pää toista plus-päätä. Jumalan vetovoima ei kykene vetämään heitä puoleensa, sillä he ovat valinneet väärän asennon ja suunnanneet itsensä poispäin Jumalasta. He eivät kykene näkemään oma miinus-puoltaan ja kääntämään sitä Jumalan vetovoimaisinta elementtiä eli ristiä kohti. Toisinaan käy ilmi, että he eivät näe mitään vikoja itsessään, vaikka ne paistaisivat räikeästi muiden silmään. Silloin voi olla kysymys myös luonteen ongelmasta, josta käytetään termiä ”narsistinen luonnehäiriö”.

Kuningas Daavid ei ollut vähääkään narsistinen luonne, vaan eli hurskaasti. Mutta hänellekin sattui kerran paha lankeemus. Kun hän joutui siitä tilille, hän oli valmis parannukseen. Hän rukoili:

Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni. Ps.51:4-5.

Daavid osasi sanoittaa omia sieluntilojaan ja pukea sanoiksi oman katumuksensa. Hän osasi rukoilla sydämeenkäyvästi ja voimme ottaa mallia hänen rukouksestaan. Daavid ikään kuin kädestä pitäen vie meitä syntisiä Jumalan kasvojen eteen tekemään parannusta. Se voi olla kipeää ja se voi kestää. Toivumme kenties hitaasti, jos muut meitä syyttävät, mutta toivumme vielä kivuliaammin omista virheistämme. Mutta jos opimme tätä, saamme myös kokea todeksi:

Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi. Ps.51:19.

Antakoon Herra sinulle tänään anteeksi. Antakoon hän sinulle rauhan. Antakoon hän sinulle armonsa ja vetäköön hän sinut yhteyteensä, Kristuksen pelastavan armon yhteyteen, niin että jäät siihen kuin magneetin vetämänä. Pysy siinä ja ankkuroi itsesi häneen, onhan hän kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien. 1.Tim.4:10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Takiaispuolueen jäsen

Kirjoittanut : 24.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Koetukset kääntyvät kruunuksi

Yksi uskonelämää hallitseva elementti ja syvältä luotaava osatekijä on koetuksiin joutuminen. Näyttää siltä, että Jumala koettelee meitä tietääkseen, paljonko me kestämme ja kuinka reagoimme erilaisiin tilanteisiin. Jumala testasi Poikaansa erämaassa, kun hän salli Paholaisen esittää Jumalan tahdon vastaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Esimerkiksi maailman valtakunnat ja niiden loisto piti torjua, jotta jokin paljon arvokkaampi olisi toteutunut. Entä me tämän päivän uskovat? Oletko nähnyt ketään, joka juoksee tämän maailman loiston perässä? Oletko nähnyt ketään aseman tai vallan tavoittelijaa seurakunnassa? Jeesus ei mennyt tähän halpaan. Jeesus joutui kestämään myös petturuutta lähipiirissään. Se oli varmaan hänelle tosi raskasta. Oletko sinä koskaan kokenut sellaista, että ihminen johon luotit tai johon panostit paljon, petti sinut lopulta? Mikään lahja tai vuosia kestänyt palveleminen, vaivannäkö toisen hyväksi, ei riittänyt saamaan aikaan lojaaliutta tuossa ihmisessä – ja kyselet miksi?

Näissä meitä koetellaan. Meidän tulee kestää koetukset, jättää ihmiset Jumalan tuomittaviksi, luovuttaa kosto Korkeimmalle ja rukoilla pettureiden ja pahantekijöiden puolesta. Mitä paremmin tässä onnistumme, sitä ankarampi koetus tulee seuraavaksi vastaan. Näissä koetuksissa joudumme tekemisiin ristin todellisuuden kanssa. Ristihän merkitsee sitä, että syytön kärsii syyllisten takia – ja puolesta. Kun ajattelen niitä monia tämän päivän marttyyreja, joista olen kuullut, huomaan, että Jumalalla ei ole kattoa koetuksille. Mutta selvää on ja vuorenvarmaa, että hän hyvittää omiensa kärsimykset. Voi käydä jopa niin, että siellä perillä kerran kyselemme ”miksi en saanut kärsiä enemmän Kristuksen tähden?”…

Niinpä haluan rohkaista sinua tänään, joka olet koettelemuksesi keskellä kysymysmerkkinä. Haluan valaa luottamusta Jumalaan kaiken pettymyksen, kivun ja nöyryytyksen keskelle. Jumala on uskollinen eikä koettele sinua yli voimiesi, vaan on valmistanut sinulle pääsyn piinastasi (1.Kor.10:13).

Rakkaani, älkää oudoksuko sitä tulenpoltetta, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Päinvastoin iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestyessä. 1.Piet.4:12-13.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Koetukset kääntyvät kruunuksi

Kirjoittanut : 23.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Herra on minun turvani

Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: ”Nouskaa, älkää pelätkö.” Matt.17:7.

Oletko sinä saanut kokea, kuinka usko on voimatekijä pelkoa vastaan? Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. 1.Joh.4:18. Mutta emme voi ottaa vastaan täydellistä rakkautta ja kokea sitä, ellemme usko. Uskon kautta otamme vastaan Jumalan lahjoja, myös rakkautta. Usko toimii joka suhteessa samaan suuntaan. Kun olemme täynnä huolia, sana neuvoo meitä: Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Fil.4:6-7.

Monella tapaa uskonelämä on taistelua ja yksi suurista vastuksista on pelko – se on vihollisen aseista ensimmäinen. Kun käännymme pelokkaina Jumalan puoleen saadaksemme voimaa ja rohkeutta, me yleensä saamme myös kokea, kuinka Jumalan vahvat käsivarret kantavat meitä. Ehkä pelko ei väisty kokonaan, mutta saamme kokea saman tunteen, jota pieni lapsi kokee, kun hän pääsee äidin syliin. Ei ole pitkä aika siitä, kun lapsenlapseni alkoi kitistä ja itkeä, kun yritin häntä hoivata. Se hoivaaminen oli venynyt lapsen kannalta vähän liian pitkäksi. Niinpä äitinsä tuli ja otti hänet syliinsä ja voi sitä voitonriemuista ilmettä sen lapsukaisen kasvoilla! ”Pääsinpäs tuosta äijästä eroon ja äidin syliin! Hehhee, kyllä nyt kelpaa!”

Soisin jokaisen uskoon tulleen kokevan sen Jumalan avun, jota pelkäävä ihminen voi kokea. Sellainen kokemus on uskoa vahvistava. Se saattaa meidät kiintymään yhä enemmän Herraan. Seuraavassa tiukassa paikassa osaamme heti turvautua Jumalaan. Opimme suojautumaan vihollisen hyökkäyksiltä ja pitämään rukouspuhelimen linjan auki jatkuvasti. Kun olemme saaneet kokea matkan varrella usein, kuinka hän antaa yliluonnollisen rauhan sydämeemme taistelujen keskellä, emme hötkyile. Vaikka vihollinen voi yllättää ja hyökätä odottamatta, mepä emme säikähdäkään – olemme kuin sotaan valmiit sotilaat ja tiedämme, missä turvamme on ja kuka on auttajamme.

Katso, Jumala on auttajani, Herra on niiden kanssa, jotka minua tukevat. Ps.54:6.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Herra on minun turvani

Kirjoittanut : 22.01.2019 Kategoria/t: Rohkaisu