Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2019

Pyytäkää Herralta* sadetta kevätsateen aikana! Herra* tekee ukkospilvet ja antaa teille sadekuurot, antaa kasvit jokaisen pellolle. Sak.10:1.

Jumalan sana toimii monella tasolla ja tässäkin Sakarjan kirjan jakeessa kuulen hengen puhetta, joka koskee herätyksen aikaa. Siinä on useita näkökulmia sellaiseen virvoituksen aikaan, joita kutsumme herätyksiksi. Herätysten aikana tyypillisesti tapahtuu niin, että Herra uudistaa ensin seurakuntansa. Pyhän Hengen vuodatus alkaa seurakunnan keskeltä ja kun seurakunta on uudistunut, herätys leviää seurakunnan ulkopuolelle. Ensimmäinen näkökulma on: pyytäkää.

Nyt kun viimeisestä kunnon herätyksestä alkaa olla kohta 40 vuotta, on kaipuu Jumalan Hengen vuodatuksen ja läsnäolon kokemiseksi voimakkaasti kasvanut ainakin minun sydämessäni. Niin kuin peura kaipaa vesipuroille, niin minun sieluni kaipaa sinua, Jumala. Ps.42:2. Herätys on jotakin, mitä ei voi ihminen tehdä – se on Jumalan armoa ja suurta lahjaa. Jumalan kansan rukous ja sydämen kaipaus ovat tässä kuitenkin tärkeitä. Kun tartumme Jumalan sanan lupauksiin, saamme kokea, että ”Herra lähettää hengen sateet”.

Tuossa lyhyessä jakeessa puhutaan myös pellosta. Rivien välissä siinä puhutaan viljelijästä, joka on muokannut peltoaan ja kylvänyt siihen siemenen – nähnyt vaivaa. Meidänkin tulee nähdä vaivaa evankeliumin työssä ja Jumalan sanan esillä pitämisessä. Se on yhtä tärkeätä kuin rukous. Kun näemme vaivaa Jumalan valtakunnan hyväksi, voimme tarttua Jumalan sanan lupaukseen: hän antaa viljan viheriöidä myös minun pellollani.

Olkaa siis, rakkaat veljeni, lujia ja järkähtämättömiä, aina innokkaita Herran työssä, ja tietäkää, ettei vaivannäkönne Herrassa ole turhaa. 1.Kor.15:58.

Näin voi yksi lyhyehkö jae Raamatusta opastaa meitä hengen maailmaan ja neuvoa meille, miten Jumala ajattelee. Näemme tässä Sakarjan näyssä Jumalan toimivan vaiheittain ja voimme sisäistää sen näyn ja itsekin edetä vaiheittain, askel askeleelta eteenpäin siitä, missä nyt olemme.

Tuntekaamme Herra*, pyrkikäämme tuntemaan hänet. Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan. Hoos.6:3.

Nainen sanoi hänelle: ”Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa.” Joh.4:15.

Lapsuudenkodissani saattoi vesi loppua kaivosta kesäisin, kun oli kuiva aika. Ämpärillä voitiin nostaa vettä syvemmältäkin ja karjalle haettiin vettä toisesta kaivosta. Nykyään joka paikkakunnalla on vesilaitos, joka huolehtii ihmisten makean veden saannista. Juomavedeksi kelpaava vesi pumpataan vesitorniin, josta se paineella johdetaan kotitalouksien käyttöön. Jos vesilaitos saa raakavettä, vesi voi loppua käyttäjiltä kolmesta syystä: 1) pumput, jotka nostavat veden vesitorniin, menevät epäkuntoon 2) putkirikko valuttaa veden ulos putkistosta ja paine laskee 3) veteen joutuu saastunutta pintavettä ja sen käyttö kielletään, koska se on tullut juomakelvottomaksi.

Tässä näen kuvan hengellisestä elämästä. Jumalan sana on vesi ja Henki on se, joka vettä liikuttaa. Mutta pumppu, joka nostaa tätä ”elävää vettä” meidän sielumme vesitorniin, on meidän omassa hallinnassamme. Meidän tulee lukea Raamattua tai kuunnella Jumalan sanan julistusta, jotta meidän sisäinen elämämme saa vettä. Rukous on myös tekijä, joka saa veden liikkeelle. Jos koet sisäistä kuivuutta (putkistossa ei ole painetta eikä vettä tule), silloin olet todennäköisesti laiminlyönyt Jumalan sanan ja rukouksen. Putkirikkokin voi tulla – se edustaa syntiä. Pintavesi voi saastuttaa puhtaan veden – se edustaa maailmaa.

Luotamme Jumalan armoon. Kun elämme uskossa, elämme armon varassa. Mutta meillä on oma vastuumme. Kuivia jaksoja tulee jokaisen elämään. Niiden tarkoitus on usein salattu, mutta ainakin ne pakottavat meitä veden hakuun ja työntämään juuremme syvälle, jotta ne saavuttaisivat pohjaveden. Joudumme vähän samanlaiseen tilanteeseen kuin nainen Sykarin kaivolla. Hänen janoonsa ja meidän janoomme on yksi ratkaisu: Jeesus. Hän on se taivaallinen vesilaitos, joka kykenee ohjaamaan paineistetun puhtaan veden meidän sisimpäämme. Hän voi puhkaista lähteet sielumme kuivuuteen ja se vesi tulee paineella, se virtaa kuin lähde, kun Jumalan Henki liikuttaa sitä.

Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoiselle lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Ilm.21:6.

Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin. Ps.34:11 KR92.

Psalmissa 34 on mainio kuvaus siitä, kuinka hädässä oleva ihminen kääntyy Herran puoleen ja saa avun. Tämä avun pyytäjä on ensiksi niin heikoilla, että on ”punastunut häpeästä”, mutta käännyttyään Jumalan puoleen, hänen tilanteensa kohenee asteittain. Sanotaan: Herran* enkeli asettuu niiden ympärille, jotka pelkäävät Herraa, ja vapauttaa heidät. Ps.34:8. Nyt hän on siis ”Korkeimman suojassa” ja hän saa maistaa Herran hyvyyttä ja olla pitkästä aikaa onnellinen (jae 9). Sisäisen parantumisen lisäksi tämän ihmisen tilanne kohenee myös ulkonaisesti: häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Ps.34:10.

Psalmi alkaa ylistyksellä ja kehotuksella kiittämään Herraa. Kyse on Daavidin psalmista. Myös suuri kuningas Daavid joutui elämässään kokemaan monenlaista ahdinkoa ja myös synninhätää. Tämä psalmi viittaa syvään nöyryytykseen, jonka hän koki filistealaisten käsissä, kun hänen oli pakko näytellä mielipuolta. Daavidinkin täytyi nöyrtyä, mutta Jumalan apu ilmestyi hänelle sitä runsaampana. Tällä tavalla psalmit opettavat meille uskonelämän perusasioita ja ohjaavat elämän tielle silloin, kun kohtalo kolhii.

Niinpä uskallan rohkaista sinua, kanssakulkijani elämän tiellä: Jumala on uskollinen ja pitää huolta sinusta. Muista, että Herran enkeli on asettunut vartioon! Ja enemmänkin: sinut on kätketty Jeesuksen veren suojaan. Hän on sinulle kilpi ja suojamuuri, hän on kallio. Sinä et horju. Sinulta ei puutu mitään. Vaikka joutuisitkin kokemaan erilaisia nöyryytyksiä, sinun elämäsi on kaikesta huolimatta siunattu. Hän kulkee rinnallasi ja on sinua lähellä sinun elämäsi jokaisena päivänä. Sinä saat häneltä kestävyyttä ja sitkeyttä jatkaa kilvoittelua. Tie johtaa määränpäähän ja kerran olet voittajana perillä.

Minä kiitän Herraa* joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Ps.34:2.