Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2019

Sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan. Room.11:29.

Olin lapsena uskossa ja sitten se aidosti ja kokosydämisesti alkanut uskonelämä jotenkin lopahti. Se tapahtui ikään kuin huomaamatta. Mietin jälkeenpäin, miksi kävi niin, että luisuin takaisin maailmaan ja minusta tuli luopio. Ehkä tapahtui moniakin asioita, mutta pahinta oli, että en saanut perhepiiriini kuuluvilta uskovilta sitä tukea, mitä olisin tarvinnut. Kun minulle tapahtui sellainen vahinko, että ammuin paperitollon siskoni silmään ja pyysin sitä anteeksi, en koskaan kuullut myöntävää vastausta. En koskaan saanut tuota tekoa anteeksi. Päinvastoin, minusta tehtiin perheessäni jonkinlainen pahis. Annettiin ymmärtää, että olin tahallaan tehnyt pahan teon ja olin ilkimys. Sellaisessa ilmapiirissä on varhaisnuoren vaikeaa elää uskossa. Anteeksiantamus ja Jumalan armo on kuitenkin niin keskeinen asia uskossa, että sen ulkopuolelle joutuminen on uskon kannalta tuhoisaa.

Jumala oli kuitenkin tarkoittanut minut elämään uskossa, joten sain uuden mahdollisuuden. Kului kuitenkin yli kymmenen vuotta ennen kuin tulin kunnolla herätykseen ja aikaa myöten takaisin uskon tielle. Jumalan työ on niin syvältä luotaavaa ja perusteellista, että se on usein myös hidasta. Ehkä niin on ollut sinunkin kohdallasi? Olet joutunut kokemaan vaikeita asioita, jotta sinun luonteesi olisi kasvanut ja sinun elämänkatsomuksesi olisi kypsynyt sellaiseksi, että olet tullut valmiiksi ottamaan vastaan Jumalan kutsun ja kuuntelemaan Jumalan puhetta. Jumalan työ sinussa on saanut sinut huomaamaan, kuinka syvästi ja kokonaisvaltaisesti sinä tarvitset Jumalaa, Kristuksen pelastavaa armoa ja taivaallista huolenpitoa.

Niinpä voit olla varma, että Jumalalla on sinun elämääsi varten suunnitelma. Se on niin hyvä ja loppuun asti mietitty, että sitä suunnitelmaa ei ole tarpeen peruuttaa. Sinä olet voinut harhailla kaikenlaisia sivupolkuja, mutta suurella elämän kartalla ne kaikki kiertotiet vievät kuitenkin samaan suuntaan kuin alkuperäinen reittikin. Mikään sinun väärä valintasi, sinun erehdyksesi, mikään epähuomiossa tai vahingossa sattunut ikävä tapaus, mikään onnettomuus, ei ole voinut tehdä tyhjäksi Jumalan kutsua sinun kohdallasi. Sinä olet edelleen Jumalan kartalla ja etenemässä kohti seuraavaa rastia. Ymmärräthän sen? Hän ei ole hylännyt sinua, vaikka sinulta on välillä suunta ollut kadoksissa. Hänen sanansa kompassi näyttää edelleen oikeita kiintopisteitä ja sinun aurinkosi käy edelleen oikeaa aikaa. Nyt sinun tehtäväsi on vain seurata hänen kutsuaan ja toteuttaa hänen suunnitelmaansa. Kun sinä annat hänelle elämäsi kokonaan ja sydämestäsi palvelet Kristusta, sinä saat kulkea rastilta rastille ja edetä turvallisesti kohti määränpäätä – kohti taivaskotia.

Ei Jumala ole hylännyt kansaansa, jonka hän on ennalta tuntenut. Room.11:2. Pysykäämme horjumatta toivon tunnustuksessa, sillä lupauksen antaja on uskollinen Hepr.10:23.

Jumala on mieltynyt erilaisuuteen. Hän on luomakunnan monimuotoisuuden takana ja sitä monimuotoisuutta haluavat pakanatkin nykyään suojella. Kun hän loi ihmisen, hän halusi tehdä jokaisesta yksilön. Vaikka lapset voivat muistuttaa vanhempiaan, hän ei käyttänyt samaa muottia koskaan. Identtiset kaksoset voivat olla samanlaisia, mutta aina jokin ero löytyy heistäkin.

Kirkoissa on yhdenmukaisuuden paine. Helluntailaiset olisivat kovasti halunneet tehdä minusta helluntailaisen. Luterilaisilla on tietty muotti luterilaisia varten, joka vaihtelee vähän herätysliikkeen mukaan.

Raamattu on siitä kiva kirja, että siellä on erilaisia ihmisiä. Ja Jumala tuntuu mieltyneen poikkeaviin yksilöihin. Ajattele vaikka Betanian Lasarusta. Hän oli hiljainen ja erakoitumiseen taipuvainen, mutta Jeesus ei pakottanut häntä olemaan sosiaalinen. Entä Jaakob? Hän oli aika nössö, mutta reipashenkisen ulkoilma-Esaun sijasta Jumala oli mieltynyt tähän nyhveröön. Nuori Jaakob ei ehkä ollut Jumalalle mieleen, mutta Jumala tiesi hänen potentiaalinsa, tiesi hänen voivan muuttua. Jaakob rakastui kauniiseen Raakeliin, mutta Jumala piti enemmän ”rumasta” (tai vähemmän kauniista) Leasta. Mefiboset oli vammainen, mutta pääsi kuninkaan hoviin. Paavalilla oli harvinainen vaiva, ”pistin lihassa”, ja hän todisti näin:

Tämän vuoksi olen kolme kertaa rukoillut Herraa, että se väistyisi minusta. Mutta hän sanoi minulle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” 2.Kor.12:8-9.

Niinpä ei sinunkaan tarvitse hävetä omaa erilaisuuttasi. Jumala on sen sallinut. Voi olla, että Jumala on sen varta vasten luonut, jotta sinä saisit olla ainutlaatuinen yksilö. Niinpä sinun tulee osata arvostaa omaa ainutlaatuisuuttasi, jos olet vähemmistöön kuuluva, pitkä tai pätkä, laiha tai lihava, ruma tai kaunis. Sinun tulee nähdä oman erityisluonteesi arvo, kun Jumala loi sinut asperger-ihmiseksi, yksin viihtyväksi mutta luovaksi, erityisen lahjakkaaksi vaikkakin yliherkäksi, taiteelliseksi haihattelijaksi (millä sanoilla sinua haukutaankin) ja muuten vaan ”oudoksi tapaukseksi”. Heikkoutesi voi olla sitä varten, että kehittäisit muita lahjojasi. Joku ystävällinen sielu pyysi minua kerran kotikokoukseen puhumaan. Minun oli pakko sanoa, että en osaa pitää puheita. Muistaakseni olen 23-vuotiaasta asti tietoisesti harjoitellut kirjoittamista. Muut arvioikoot, mutta vähät välitän siitä, että olen puhujaksi täysi nolla. Ei sinunkaan tarvitse hävetä erilaisuuttasi, sillä Jumala haluaa käyttää poikkeavuuttasi tai harjoituttaa sinun muita ominaisuuksiasi. Loppupelissä on mahdollista, että sinä saat palkinnon selviytymisestäsi, urhoollisuusmitalin, kun suoriuduit niin hyvin.

Sillä Herra* on mieltynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella. Ps.149:4.

©  S i m o  P a p u n e n

Kun jaat someen, kunnioita tekijänoikeutta äläkä kopioi koko tekstiä mukaan.

Sillä eivät isämme ottaneet maata haltuunsa miekallaan eikä heidän käsivartensa pelastanut heitä, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valo, koska sinä olit mieltynyt heihin. Ps.44:4.

Jumalan sanasta sanotaan, että se on ”valo minun polullani” (Ps.119:105). Jumalan sanan valossa näemme asiat. Ilman sitä jäämme pimeään. Se toimii kuin taskulamppu öisellä tiellä. Niinpä asia on juuri niin kuin C.S.Lewis on sanonut: ”Kristuksen valossa en näe ainoastaan hänen kirkkauttaan, vaan näen hänen valossaan kaiken muunkin”.

Lainaamani psalmin jae kiinnittää katseemme Kristukseen, kun vaellamme täällä ja pyrimme ”luvattuun maahan”, se on – oman kutsumuksemme toteuttamiseen. Emme pääse eteenpäin omassa voimassa, mutta Jumalan armo on kanssamme ja hänen tukensa auttaa meitä. Kaikki voitot, joita saavutamme matkalla, ovat hänen ansiotaan, hänen lahjaansa, hänen voimansa ilmestymistä. Sitä Jumalan läsnäoloa tarkoittamaan ja Jumalan toimintaa meidän elämässämme kuvaamaan on luotu yksi suomen kielen sana – armo.

Niinpä voimme Jumalan sanan valossa vaeltaen ja uskoen siihen, mitä Jumala on sanonut, mennä luottavaisin mielin eteenpäin. Omassa voimassamme koemme heikkoutta. Ajatuksemme ja mielemme täyttää tietynlainen tunteiden ja ajatusten sekoitus: ”en pysty, en osaa, ei tästä tule mitään, en jaksa odottaa suuria, minua ei koskaan onnista…” Mutta me saamme avun, kun käännymme hänen puoleensa, lupaahan yllä oleva psalmikin avun ja mihin se perustuukaan – ”sillä sinä olit mieltynyt heihin”!

Sinun avullasi me syöksemme ahdistajamme maahan, sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme. Ps.44:6.

Sanan lukeminen on tärkeä uskon harjoittamisen muoto, sillä se kampaa meidän sotkuiset ajatuksemme ja takkuiset tunteemme kuin sekaisen tukan. Jumalan sana on kuin silmälasit, joiden avulla näemme ympäristön tarkemmin. Jumalan sanalle kuuliainen ajatusmaailma on Hengen tavoite: Me vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2.Kor.10:5).

Tässä uskon ilmapiirissä, jossa alamme luottaa Jumalaan, on Jumalalla tilaa toimia. Hänen voimansa ja kirkkautensa ilmestyy sinne, missä häntä odotetaan. Isä kunnioittaa sitä, joka uskoo Kristukseen ja palvelee häntä (Joh.12:26). Niinpä voimme tuoda tänäänkin hänelle pyyntömme, huolemme ja murheemme kiitoksen kanssa tiettäväksi. Hän on voimallinen ja auttaa.

Sillä minä en luota jouseeni eikä miekkani minua pelasta, vaan sinä pelastat meidät ahdistajistamme ja saatat vihamiehemme häpeään. Jumalassa me kerskaamme kaiken päivää, sinun nimeäsi me kiitämme ikuisesti. Sela. Ps.44:7-9.

©  S i m o  P a p u n e n

Kun jaat someen, noudata tekijänoikeutta äläkä kopioi koko tekstiä mukaan.

Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Room.15:1 KR92.

Kristuksen opetuslapsina meidät on kutsuttu palvelemaan. Palveleminen voidaan ymmärtää monella tapaa väärin, sillä sana liitetään yleensä työntekoon. On olemassa palvelemista, joka ei suoranaisesti tarkoita vaivannäköä toisten puolesta. Esimerkiksi, jos joku palvelee varoillaan Jumalan valtakunnan työtä, hän palvelee antamalla. Oletko koskaan tarjoutunut maksamaan lähimmäisesi velkoja? On helppo kulkea puutteessa olevan ohi. Olen tehnyt sitä itsekin monituisia kertoja – joskus syystä, kun ei ole ollut varoja auttaa, mutta joskus vastuuni väistäen.

Entä kunnioituksen antaminen? Sekin voi olla palvelemista, sillä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka eivät paljon odota – he odottavat vain, että heitä kohdellaan ihmisinä. Joskus voimme osoittautua kristityiksi vain antamalla lähimmäisellemme ihmisarvon.

Onko meillä Kristuksen mieli, kun kohtaamme syntisiä? Olemmeko muka niin kovin hyvin selvillä toisten moraalista ja maailmallisista elämäntavoista, että emme kohtele heitä kunnioittaen? Toisten palvelemista on sekin, että tiedostaessaan oman vahvuutensa, käyttää sen vahvuuden toisten vajavuuksien kestämiseen ja osoittaa hyväksyntää ihmiselle, joka on epätäydellinen – jättämällä vaikkapa hänen rikkomuksensa suurentelematta. Jos kerran olemme vahvoja, voimme kai pitää omana tietonamme lähimmäisemme heikkoudet? Voimme osoittaa palvelijan mielenlaatua puhumalla asioista Jumalalle rukouksessa eikä juoruamalla takanapäin.

Muistutan siis itseäni näissä asioissa, että voisin osoittaa palvelijan mielenlaatua ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseäni. Vaikeatahan se välillä on, mutta en vaadi itseltäni täydellisyyttä. Rohkaisen siis sinuakin olemaan ”vahva, joka kantaa heikkojen vajavuuksia”, sillä eihän sinultakaan täydellisyyttä vaadita. Joskus ei tarvita muuta kuin tämän yksinkertaisen kehotuksen noudattamista:

Hyväksykää sen tähden toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät Jumalan kunniaksi. Room.15:7.

©  S i m o  P a p u n e n

Kun jaat someen, noudata tekijänoikeutta äläkä kopioi koko tekstiä mukaan.