Tuntuu joskus kuin meillä suomalaisilla olisi huono itsetunto ja tapa ajatella pessimistisesti. Kuin negatiivinen ajattelu kuuluisi kansanluonteeseemme. Kun tarvitsisimme rohkeutta, annamme helposti periksi pelolle. Alamme ajatella: ei tästä mitään tule, en koskaan parane, voin joutua työttömäksi enkä tule enää toimeen, päädyn vielä avioeroon, lapset joutuvat hunningolle. Pelko valtaa alaa päämme sisällä kuin kulovalkea.

Voimme kuitenkin opetella positiivista ajattelua ja ottaa uskon asenteen. Voimme Jumalan sanalla vahvistaa uskoamme: Sinä päivänä, jona pelkään, minä turvaudun sinuun, Jumalaan, jonka sanaa minä ylistän, Jumalaan minä luotan, enkä pelkää. Mitä ihminen voisi minulle tehdä? Ps.56:4-5.

Kun luemme sanaa, opettelemme ajattelemaan Jumalan tavalla, joka on koko ajan hyvä, laupias ja armollinen. Hän haluaa meille ainoastaan hyvää ja hän on osoittanut sen Kristuksen persoonassa ja siinä uhrissa, jonka hän antoi puolestamme. Nyt emme pelkää emmekä anna vihollisen tai olosuhteiden pelotella. Luotamme Jumalaan ja siinä uskossa me tiedämme: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan.1.Joh.5:11.

Kun elämme Jumalan yhteydessä, saamme kokemuksia, jotka rohkaisevat meitä. Monet kokemukset tosin ovat masentavia, kun sielunvihollinen aiheuttaa meille ongelmia ja järjestää joskus suuriakin takaiskuja, mutta juuri niiden kautta lopulta uskomme vahvistuu, kun saamme koetuksissa kokea Jumalan ilmestymistä.

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja ovat kutsutut hänen suunnitelmansa mukaan. Room.8:28.