Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2019

Sillä se on armoa, jos joku omantuntonsa tähden Jumalan edessä kestää vaivoja syyttömästi kärsien. 1.Piet.2:19.

Me kaikki kaipaamme saada kokea Jumalan armoa, mutta emme aina tunnista Jumalan armoksi niitä vääryyksiä, joita meille tehdään. Jaska Jokunen sanoi kerran ”Jos virheistä oppii, minä olen maailman oppinein ihminen!” Voimme vastaavasti ajatella: ”Jos nämä kaikki vastoinkäymiset ovat Jumalan armoa, taidan olla Jumalan lempilapsi!”

Terveeseen uskoon vaan kuuluvat kaikenlaiset vastoinkäymiset ja epäoikeudenmukaisuudet. Emme koskaan kasva uskossamme Kristuksen kaltaisuuteen, jos elämä on pelkää ruusuilla tanssimista ja kuin silkkiä vaan. Usko ja luottamus Jumalaan kasvaa siellä, missä sitä koetellaan.

Rakkaani, älkää oudoksuko sitä tulenpoltetta, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Päinvastoin iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestyessä. 1.Piet.4:12-13.

Tämä on nykyajan ihmiselle vaikea läksy. Olemmehan saaneet kokea korkean elintason ja huiman teknisen edistymisen. Pääsemme autolla nyt mihin vaan. Jos täytyy lähteä kauemmaksi, pääsemme sinne lentäen. Tämä elämäntapa myös pettää. Saatamme alkaa uskoa omaan voimaan. Saatamme luottaa liikaa omiin kykyihimme. Turvaudumme heti tekniikkaan, kun pitää ratkaista ongelmia. Unohdamme niin helposti Jumalan ja unohdamme, kuinka riippuvaisia olemme Jumalasta ja hänen huolenpidostaan. Kun tulee työttömyys vastaan, olemme ymmällämme. Emme suostu olemaan avuttomia, köyhiä tai kipeitä. Jostakin pitäisi löytää nappi, jota painamalla ongelma poistuu…

Jos kerran olen uskossa, jos kerran Jeesus on Vapahtajani, jos kerran Raamattu on totta, voin säilyttää rauhallisuuteni kaikissa elämän myrskyissä ja luottaa Jumalaan:

Kaiken armon Jumala on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa Jeesuksessa. Vähän aikaa kärsittyänne hän valmistaa, tukee, vahvistaa ja lujittaa teitä. 1.Piet.5:10.

Hyväntahtoisesti muistelemme vaimoni kanssa silloin tällöin erästä saarnamiestä, joka usein laulatti laulua, jossa ylistetään seurakuntalaisten yhteistyötä. Hyräilemme sitä ja hymyilemme toisillemme. ”Kun me yhteistyössä vain…” Se on vähän sellainen sisäpiirijuttu, josta on riittänyt piristystä arkeen vuosikymmeniä.

Mutta onhan yhteistyö tärkeää. Todellakin, täytyisi osata tehdä sitä. Minä olen valitettavasti huono siinä. Kun joku yrittää holhota tai ohjailla minua – hyvää tarkoittaen tietenkin – en kyllä osaa olla yhtään yhteistyöhaluinen. Olen yliherkkä kaikelle holhoamiselle. Haluan, että ihmiset kuuntelevat ensin ja sitten ehdottavat asioita, mitä kulloinkin minulta odottavat. Jos joku ei ollenkaan kuuntele, vaan sanelee, hän saa minulta kylmän vastaanoton. Luulen, että sinäkin reagoit niin.

Niinpä voin kiittää sinua, hyvä lukijani, että olet vaivautunut lukemaan näitä minun ajatuksiani. Kiitän sinua, että luet blogiani ja vieläpä jaat artikkeleitani sosiaalisessa mediassa. Kiitän jokaisesta tykkäyksestäsi. Olen iloinen tästä vuorovaikutuksesta. Se on myös yhteistyötä, joka auttaa Jumalan valtakunnan monipuolista asiaa eteenpäin. Olen kiitollinen ja iloinen, että olet olemassa. Siunaan sinua.

Kohtaan nimittäin aina silloin tällöin ihmisiä, jotka pyytävät minulta palveluksia tai käskyttävät minua karkeaan tyyliinsä siitä huolimatta, että heitä ei ole näkynyt täällä netissä. Ei ole tullut tykkäyksiä eikä mitään elonmerkkiä. Olen julkaissut hengellistä luettavaa netissä vuodesta 2002 alkaen, tuhansia artikkeleita – sekä omia että käännöstekstejä – mutta ei mitään kommenttia, ei palautetta, ei mitään mainintaa missään. Mutta kun heillä on asiaa, minun pitäisi välittömästi reagoida. Minun pitää olla heti valmis palvelemaan heidän itsekkäitä pyyteitään.

En oikein pidä tällaisista ihmisistä. Olen miettinyt asiaa ja päättänyt antaa ihmisille vapauden olla kiinnostumatta minun tekemisistäni. Samalla kuitenkin annan itselleni myös vapauden olla heistä erillinen. En halua vihata ketään enkä olla töykeä, mutta en jaksa panostaa ihmisiin, jotka eivät kuuntele ollenkaan.

Minun persoonani ei ole tässä tärkeä. Mutta on tärkeää elää vuorovaikutuksessa niiden kanssa, joilta toivoo palveluksia. Kuunnellaan siis. Kuunnellaan Jumalaa. Pyhä Henki haluaa puhua vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä ja korostaa niiden merkitystä. Ilman niitä elämä menee ikäville raiteille ja itsekkyys valtaa alaa. Heti, kun joku kuuntelee, hän samalla astuu sisälle siihen vaikutuspiiriin, jossa on ilo tehdä vastapalveluksia.

Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vieläkin palvelette. Hepr.6:10.

He asettivat hänet väkijoukon keskelle ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille käskyn kivittää tuollaiset naiset. Entä mitä sinä sanot?” Joh.8:3-5.

Jeesus osoitti rakkautta naista kohtaan ja oli hänelle armollinen tuomitsemisen sijasta. Oikeastaan Jeesuksen koko persoona ja elämäntyö oli samaa. Raamattu kiteyttää sen näin:

Kärsihän Kristuskin kerran syntien tähden, vanhurskas väärien puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. 1.Piet.3:18.

Hän tuli meidät pelastamaan, ei tuomitsemaan. Hän tuli sinuakin varten ja hän puolustaa sinua jopa silloin, kun teet väärin. Hän ei vaadi, että olet ensin täydellisen hurskas – sitten hän pelastaa sinut. Ei, hän tuli meitä varten, jotka rikomme jatkuvasti:

Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä. Room.5:8.

Lain vaatimus on siirretty sivuun ja saamme tulla Jeesuksen luo parannuksen mielellä ja hän hoitaa meidät kuntoon. Hän puhdistaa meidät synnistä, hän synnyttää uudesti, hän pukee meidät kasteessa, hän antaa meille Pyhän Hengen lahjan. Hän tekee meistä uusia luomuksia.

Niinpä sinäkin saat tänään tulla armon valtaistuimen eteen ja iloiten ottaa vastaan hänen rakkautensa. Hän tietää meidät tomuksi, hän ei vaadi meiltä täydellisyyttä. Hän antoi syntiselle naiselle anteeksi ja hän antaa sinullekin anteeksi. Hän kohtasi Sykarin kaivolla samarialaisen naisen, joka oli ”viidettä kertaa naimisissa” ja kohteli tätä samalla tavalla kuin Aabrahamin palvelija kohteli Rebekkaa antaen tälle samarialaiselle naiselle hänen ihmisarvonsa takaisin. Hän ei nähnyt ainoastaan sitä, millainen nainen oli, vaan hän näki, millainen hänestä voi tulla. Samoin hän näkee sinussa kaiken sen potentiaalin, mitä sinussa on. Hän näkee sinun tulevaisuutesi ja hän haluaa sinua rohkaista menemään eteenpäin oman kutsumuksesi tiellä riippumatta siitä, mitä kömmähdyksiä elämässä on tullut.

Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon sinut on kutsuttu ja johon olet tunnustautunut hyvällä tunnustuksella monen todistajan edessä. 1.Tim.6:12.