Olen ollut mukana monissa seurakunnan kokouksissa ja pienryhmissä, joissa on enemmän lannistettu kuin rohkaistu. Oikeaoppisuus ja siihen liittyvä kiivailu on omiaan lannistamaan ihmisiä. Mielipide-erot nostattavat joskus hyökyaaltoja, jotka suorastaan hukuttavat ihmisiä.

Paavali kehottaa: Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niin kuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän. Hepr.10:25. Siinä nousee selvästi esille yhteen kokoontumisen tarkoitus – kehottaa, kannustaa ja rohkaista toinen toistaan. Rohkaisun saaminen on yhteen kokoontumisen yksi keskeinen tarkoitus. Rohkaisun tulee nousta ennen kaikkea Jumalan sanasta, evankeliumista. Mutta myös opetuksen tulisi olla myönteistä, kannustavaa ja rohkaisevaa. Liian paljon on kaikenlaista alaspainamista, lannistamista, syyttämistä, nöyryyttämistä ja jopa häpäisyä. Valtava kilpailuhenki, joka hallitsee varsinkin miehiä, luo myös seurakunnan keskellä helposti sellaisia painiotteluita, joissa joku joutuu kasan alimmaiseksi. Emmehän me halua sellaista kuvaa luoda Jumalan seurakunnasta?

Rukoilen Jumalaa ja toivon sydämestäni, että saat näistä kirjoitelmistani sellaista hengellistä ravintoa, joka rohkaisee ja kannustaa sinua menemään eteenpäin uskon tiellä ja oman kutsumuksesi toteuttamisessa. Joosuan kirjassa esiintyy neljä kertaa kehotus ”ole rohkea ja luja” (Joos.1:6,7,9,18). Odotan ja toivon hartaasti, että et joudu millään tavoin häpeään vaan että Kristus nyt niin kuin aina ennenkin tulee rohkeasti ylistetyksi sinun elämäsi kautta! (Vrt.Fil.1:20).

Olenhan jo sanonut, että te olette sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme. 2.Kor.7:3.