RSS

Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2019

Kiittäkää Herraa

On ihmisiä, myös uskovia, jotka kokevat, että Jumala ei vastaa heidän rukouksiinsa. Sen vuoksi he jopa jättävät rukoilemisen sikseen. En minäkään saa rukousvastauksia solkenaan, mutta saan kuitenkin – aina joskus. Yritän muistaa kiittää Herraa kaikista rukousvastauksista, kuten myös kaikesta huolenpidosta, jota olen saanut rukoilemattakin. Yritän muistaa kiittää Jeesusta joka päivä siitä, että hän meni kuolemaan minun puolestani. Hän kärsi ja kuoli minun syntieni tähden – ei sen suurempaa kiitosaihetta olekaan. Lisäksi on monia maallisia siunauksia, joista kiitän Herraa usein. Esimerkiksi lapsenlapseni, joka syntyi 11 vuotta sitten.

Olen uskaltanut tehdä jonkinlaisen johtopäätöksen ja ehdotan, että mietit, olenko oikeassa: ehkä Jumala ei vastaa, koska kiitos vanhoistakin vastauksista on edelleen antamatta? Raamatun kertomus spitaalisista ja heidän parantamisestaan osoittaa, että kiittämättömyys on varsin yleistä (Luuk.17:17). Kiittämättömyys on meissä ihmisissä asuva taipumus. Se on vanhan luonnon ominaisuus, joka pitäisi voida selättää hengen avulla.

Rohkaisen siis sinua: ala kiittää Herraa kaikesta, mitä olet jo saanut. Se luo pohjaa uusille rukousvastauksille. En halua osoitella sormella, enhän voi sinun kohdaltasi, hyvä lukijani, tietää tilannettasi. Mutta samalla kehotan itseänikin kiittämiseen, koska Raamattu tekee niin:

Tulkaa hänen portteihinsa kiittäen, hänen esipihoihinsa ylistäen. Kiittäkää häntä, ylistäkää hänen nimeään. Ps.100:4. Kiittäkää joka tilanteessa, sillä sitä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa. 1.Tess.5:18.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kiittäkää Herraa

Kirjoittanut : 26.07.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Me puhumme hyvää

Meitä herjataan, mutta me siunaamme. Meitä vainotaan, mutta me kestämme. Meitä parjataan, mutta me vastaamme lempeästi. 1.Kor.4:12-13.

Kun Paavali kuvaa elämäänsä apostolina, hän ei kerskaa saavutuksillaan ja rehvastele omalla asemallaan ”johtajana”, vaan hän tekee melkein päinvastoin – hän luettelee niitä kärsimyksiä, joita hänellä on kestettävänään ja jotka tuntuvat olevan hänen apostolin virkansa luontaisetuja. Hän puolustaa itseään käänteisesti: ”tällaisia minun pitää kestää, koska sielunvihollinen vihaa minua”.

Mekin, jotka emme ole mitään apostoleita, vaan tavallisia riviuskovia, voimme omistaa nämä Paavalin sanat itsellemme. Apostolina hän kokee tavallisen kristityn kärsimyksiä moninkertaisesti vahvistettuina. Hän myös antaa meille esimerkin siitä, kuinka meidänkin tulee suhtautua ihmisten vihaan ja vainoamiseen, pilkkaan ja halveksuntaan, kun sellaista kohtaamme. Paavali itse sanoo sen näin: Kehotan siis teitä: olkaa minun seuraajiani. 1.Kor.4:16.

Jeesuksen seuraajina meidän on kerta kaikkiaan opittava Paavalin esimerkistä – ja Jeesuksen itsensä esimerkistä. Meidän on opittava siunaamaan, opittava kestämään urheasti kaikenlaista vihamielisyyttä jopa seurakunnan keskellä, opittava puhumaan hyvää, opittava olemaan kostamatta. Myös Pietari neuvoo meitä tähän ja lisää kehotukseensa ”tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta” vielä neuvon: Pyrkikää sen tähden, veljet, yhä innokkaammin tekemään kutsumisenne ja valintanne lujaksi. 2.Piet.1:10.

Rohkaisen siis sinua tänään olemaan erilainen, olemaan jalomielinen ja hyvä, olemaan armollinen. Koen kuitenkin syvää heikkoutta näissä luonteenpiirteissä itse ja siksi en voi puhua korkealta. Turvaudun tässä Herran veljeen Jaakobiin, joka opettaa: Tietäkää, rakkaat veljeni, että jokaisen ihmisen tulee olla nopea kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta. Pankaa siis pois kaikki saastaisuus ja kaikenlainen pahuus. Jaak.1:19-21. – Kunpa osaisimmekin olla aina sävyisiä ja lempeitä, positiivisia ja uskonhenkisiä – rauhan lapsia niin että toistenkin kiivaus sammuu lähellämme.

Se on mahdollista. Meillä on suuri pilvi todistajia ympärillämme (vrt.Hepr.12:1). Meillä on Jumalan sana, joka opettaa ja neuvoo. Meillä on Pyhä Henki, joten voimme sanoa: Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita: … puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä ja ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa… 2.Kor.6:4,6.

Emme siis lannistu, vaan katsomme luottavaisin mielin eteenpäin. Kaikista heikkouksistamme huolimatta uskomme kasvuun, uskomme parempaan huomiseen, uskomme Jumalan tekevän meissä työtään. Uskomme Jeesuksen Kristuksen pelastavaan armoon ja hänen kykyynsä viedä meidät tässä kilvoittelussa maaliin asti – taivaan kotiin.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Me puhumme hyvää

Kirjoittanut : 25.07.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Uskosi kaipaa vahvistusta

Israelilaisten johtomiehet huomasivat joutuneensa vaikeuksiin, kun heille sanottiin: ”Ette saa mitään vähennystä päivittäiseen tiilimääräänne.” Kun he lähtivät faraon luota , he kohtasivat Mooseksen ja Aaronin, jotka seisoivat odottamassa heitä, ja sanoivat näille: ”Nähköön Herra* teidän tekonne ja tuomitkoon teidät, sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijoittensa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, jolla meidät surmataan.” 2.Moos.5:19-21.

Aina ei rukousvastausta heti kuulu, asiat voivat jopa mennä huonompaan suuntaan. Kun Mooses lähti vapauttamaan israelilaisia Egyptin orjuudesta, tilanne meni ensin huonommaksi. Vastoinkäymiset eivät siis ilman muuta ole huono merkki. Tilanteen muuttuminen huonommaksi ja Jumalan avun viipyminen ovat normaaleja asioita, kun käydään rukoustaistelua jossain vähänkin isommassa asiassa. Jumala myös kasvattaa meitä ja hän tekee sen laittamalla meidät sellaiseen rakoon, jossa uskon on pakko kasvaa ja kärsivällisyyden venyä.

Niinpä, jos olet ahdingossa juuri nyt ja rukouksesta huolimatta asiat näyttävät vain pahenevan, ole rohkealla mielellä. Jumala on sitä mieltä, että sinun uskosi tarvitsee vahvistamista. Se merkitsee pientä viivytystä vastauksen saamisessa ja sitä, että vastaus, kun se tulee, ylittää kaikki odotuksesi.

Näissä tilanteissa Jumala opettaa meille, miten usko toimii. Uskoon liittyy myös taistelemista, vastustuksen kestämistä, kärsivällisyyttä ja peräänantamattomuutta. Uskon tie ei ole aina helppo ja mukava eikä voitto tule vaivatta. Mutta taistelujen jälkeen olemme vahvempia. Uskostamme tulee entistä lujempaa tekoa. Luustomme vahvistuu kun hypimme, hampaat kasvavat kun puremme kovaa leipää, uskomme vahvistuu kun joudumme koetuksiin.

Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi, kun mielenne on masentunut. Hepr.12:3.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Uskosi kaipaa vahvistusta

Kirjoittanut : 24.07.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Suomalaisella sisulla

Kestävyydellänne te voitatte omaksenne elämän. Luuk.21:19.

Sana ”sisu” ei valitettavasti ole löytänyt tietään Raamatun sanastoon (paitsi joissain kohdissa, jossa sanaa käytetään kielteisessä merkityksessä ”paha sisu”). Sisusta ja sisukkuudesta siellä kuitenkin puhutaan paljonkin, vaikka se ilmaistaankin sanoilla ”kestävyys”, ”kärsivällisyys”, ”uskollisuus”, ”lujuus” jne.

Onko sinulla ollut sisukkuutta elämän koettelemusten edessä? Oletko jaksanut olla peräänantamaton, kun uskoasi on koeteltu? Uskon mureneminen on ikävän yleinen ilmiö. Uskon mureneminen alkaa pienestä, kun annan periksi jollekin lihalliselle mieliteolle tai mukavuudenhalulleni. Kysymys ei ole niinkään siitä, että laistamme lain kirjaimesta, vaan siitä, että teemme vastoin omaa vakaumustamme ja vastoin omaa moraaliamme. Päätimme olla jossakin asiassa lujia, päätimme noudattaa Jumalan sanaa, se oli jo juurtunut sydämeemme, mutta sitten tuli tilanne, jossa emme jaksaneetkaan toteuttaa hyvää päätöstämme. Tällaiset asiat murentavat uskoa ja kun usko on alkanut murentua, se helposti jatkaa murenemistaan.

Niinpä haluan rohkaista itseäni ja sinuakin tänään, että olisimme sisukkaita. Sisukkuus palkitaan. Jos usko on alkanut murentua, silloin on kaksinkertainen syy olla päättäväinen ja vahva. Aina voimme terästäytyä, koota itsemme, pyytää uudistumisen armoa Jumalalta. Älä iloitse minusta, viholliseni! Vaikka olenkin kaatunut, minä nousen, ja vaikka istunkin pimeydessä, Herra* on minun valoni. Miika 7:8.

Niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän… Room.2:7.

Lujuus kannattaa ja vakaumuksellisuus on suuri siunaus. Kestävyys ja sisukkuus Jumalan asioissa, kristillisessä moraalissa ja oman kutsumuksensa toteuttamisessa on palkitsevaa. Palkkapäivä tosin voi olla vielä kaukana, onhan se palkka odottamassa taivaan pankkitilillä, joten voimme nostaa sen vasta tulevassa elämässä. Mutta silti. Ja juuri siksi:

Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydäntänne, sillä Herran tulo on lähellä. Jaak.5:8.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Suomalaisella sisulla

Kirjoittanut : 23.07.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Elämä voittaa

Yhden minä kuitenkin teen: unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, minä riennän kohti päämäärää… Fil.3:13.

Niin, meille on annettu tämä päivä, kuten Niilo Yli-Vainio tapasi sanoa ”Elämä voittaa tässä ja nyt”. Emme voi palata menneisyyteemme muuttamaan tapahtumia ja huomisesta emme vielä tiedä. Eläkäämme siis tätä päivää. Nyt on vielä armon aika, nyt on pelastuksen päivä, tänäänkin on mahdollista tulla Herran Jeesuksen luo, tänäänkin voimme antaa elämämme Jeesukselle – kuka ensi kerran, kuka 1000. kerran. (Minä olen elänyt Herralle jo yli 10.000 päivää…)

Mutta usein katsomme taaksepäin ja elämme menneisyyttämme uudelleen. Koemme kaikenlaista sielun tuskaa menneistä virheistämme, elämämme kolhuista ja takaiskuista ja koemme samat kivut uudestaan. Meidän tulisi suunnata katseemme eteenpäin ja uskon hengessä luottaa tulevaisuuteen ja Herran hyvyyteen ja huolenpitoon. On kuitenkin inhimillistä kantaa huolta ja murhetta huomisesta. Siksi usko onkin hyödyllinen asenne: menneisyyden haavat voi unohtaa ja mennä kiitollisin mielin eteenpäin.

Tämä vaatii harjaantumista. Usko on myös oppimista. Se ei ole pelkästään tiedollista oppimista, vaan se on uuden elämänasenteen oppimista. Se on parantumista hänen siipiensä alla. Usko rakentuu Jumalan sanan äärellä, usko nojaa Jumalan lupauksiin, usko antaa myös kokemuksellista pohjaa, sillä elävässä uskossa saamme aina myös kokea ja tuntea Herran hyvyyden ja läsnäolon hetkiä.

Tänään olkoon sinulla sellainen armon päivä, Herran hyvyyden ja kirkkauden päivä. Olkoon tämä päiväsi kiitollisen mielen päivä, jolloin suuntaat luottavaiset ajatuksesi kirkkauden Herraan, jolloin koko painollasi elät hänen varassaan, jolloin Jeesus Kristus on sinun elämäsi Herra.

Usko kurottaa kipujenkin keskeltä katseensa kohti pilviä ja taivasta. Usko irrottaa meidät oikealla tavalla ajan kahleista, tässä taloudellisessa lamassa kiittelemme Herraa hänen huolenpidostaan, tässä sairaudessa odotamme hänen parantavaa kosketustaan, tässä huolien painamassa mielentilassa etsimme hänen armonsa ilmestymistä. Tässä kurjuudessamme tiedämme, että hän istuu valtaistuimellaan ja hallitsee taivasta ja maata – eikä hänen katseeltaan ole mikään salassa. Tässä ja nyt elän hänen kämmenellään, uskon yhteydessä häneen, josta tiedän, että hän on Elämä ja Ylösnousemus.

Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” Joh.11:25-26.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Elämä voittaa

Kirjoittanut : 22.07.2019 Kategoria/t: Rohkaisu