Kun vaara uhkaa, hän ottaa minut majaansa. Hän antaa minulle suojan teltassaan, nostaa minut turvaan kalliolle. Ps.27:5 KR92.

Kuvittele merihätään joutunutta, joka henkensä kaupalla kamppailee myrskyn keskellä pelkän pelastusliivinsä varassa, kun vene on kaatunut. Sitten hän kuulee pelastushelikopterin äänen ja näkee pintapelastajan tulevan luokseen. Kuvittele sitä tunnetta, jota hätään joutunut kokee, kun hän huomaa nousevansa ylös vedestä. Jokin suurenmoinen voima nostaa häntä kohti kopteria. Sitä voidaan verrata siihen uskoon, joka meillä on, kun luotamme Jumalaan ja koemme hänen kantavan meitä ja nostavan meitä elämämme aikana – aina ja joka päivä – kohti kirkkautta, onhan pelastuksen toivosta tullut meille sielumme ankkuri (Hepr.6:19). Jumala nostaa meitä monella tavalla:

Herra* varjelee häntä ja pitää hänet elossa. Ps.41:3. …mutta nostaa köyhän kurjuudesta ja tekee suvut suuriksi kuin lammaslaumat. Ps.107:41. …sillä Herra* on mieltynyt kansaansa, hän kaunistaa nöyrät pelastuksella. Ps.149:4.

Kiitetty olkoon Herra, joka nostaa meidät ylös, kun olemme langenneet, joka parantaa meidät sairaudestamme, joka hoitaa sydämemme haavoja, joka rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, joka tukee meitä elämämme vaikeuksissa, joka nostaa päämme pystyyn, joka puhdistaa maineemme ja nostaa nöyrät ylös häväistyksen kuopasta, joka korottaa alhaiset, joka seppelöi lapsensa kirkkaudella ja kunnialla!

Kiitetty olkoon Herra, meidän Jumalamme, päivästä päivään!