Filippos meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi kansalle Kristusta. Ap.t.8:5.

Kristillinen usko huipentuu henkilöön, ei asioihin. Huomaamme kuitenkin, että vaikka tiedostammekin tarpeen elää Kristus-keskeistä elämää, alamme siitä huolimatta helposti keskittyä asioihin, jotka liittyvät seurakuntaan, teologiaan, lähetystyöhön ja kaikkiin hyviin ja kauniisiin asioihin, joita liitämme kristilliseen uskoomme. Voimme tehdä ”tieteellisen” kokeen ja mitata omia puheitamme ja erityisesti sitä, kuinka paljon puhumme Jeesuksesta ja kuinka paljon jostain oheisasiasta. Tulokseksi voimme saada, että puhumme Kristuksesta vain 10% kaikesta puheesta, joka liittyy uskoon, ja 90% puhumme erilaisista muista asioista. Tai Jeesus saa jonkin vielä huonomman prosentin.

Meidän tulisi palata uskomme keskipisteeseen. Paavalilla oli sama tavoite, kun hän kirjoitti kolossalaisille: Tahdon teidän tietävän, kuinka suuri taistelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien niiden tähden, jotka eivät ole nähneet minun kasvojani, että he, sydämet yhteen liitettynä rakkaudessa, saisivat rohkeuden omistaa täysin varman ymmärtämisen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen. Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Kol.2:1-3. Kristus on keskeistä: hänen elämänsä, hänen työnsä, hänen kuolemansa, hänen ylösnousemuksensa, hänen kuninkuutensa, hänen kirkkautensa – kaikki saa alkunsa hänestä ja kaikki päättyy häneen. Jeesus sanoi itsestään: Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Ilm.22:13.

Niinpä rohkaisen sinua ja samalla itseäni: kaikkien elämän vaikeuksien keskellä voimme kääntyä Herran Jeesuksen puoleen. Kristuksessa meille on annettu kaikki, mitä tarvitsemme. Voimme olla turvallisella mielellä, sillä hän ei muutu, hän ei petä, ei hylkää eikä jätä. Hänen sanansa on ”niin ja aamen”. Hän on meidän elämämme (Fil.1:21) ja kaikkemme. Sillä Herra* Jumala on aurinko ja kilpi. Herra* antaa armon ja kunnian, ei hän pidätä hyvää niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti. Ps.84:11.

Ja kun olemme päässeet tuntemaan hänet, voimme muillekin näyttää tietä hänen luokseen. Voimme auttaa toisiakin kohtaamaan hänen pelastavan armonsa.

Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän pitää pelastua. Ap.t.4:12.