Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2019

Tuntuuko sinusta, että ei Jumala rakasta sinua niin paljon, että voisi antaa sinulle kaiken anteeksi ja viedä taivaan kotiin? Onko pelastuksen ilo kadonnut elämästäsi? Onko syyttäjä astunut elämääsi ja kiusaako hän sinua, että sinä menet helvettiin?

…voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se syyttää meitä, koska Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken. 1.Joh.3:19-20.

Syyttäjä ei yleensä vaivaudu niiden vuoksi, jotka oikeasti ovat menossa helvettiin. Jos hän niitä vaivaisi, silloinhan he pakenisivat Jeesuksen veren suojiin ja tulisivat uskoon. Sitä riskiä ei sielunvihollinen ota. Mutta se kadehtii uskovan iloa ja haluaa horjuttaa tämän uskoa ja luottamusta Jumalaan. Se haluaa ottaa sinulta pois pelastusvarmuuden. Se tietää, että jos hän tässä onnistuu, sinun rakkautesi Jeesukseen voi kylmetä ja sinä voit oikeasti luisua pois Kristuksen luota.

Uskosta vanhurskautettuina meillä on siis rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja meidän kerskumisemme aihe on Jumalan kirkkauden toivo. Eikä ainoastaan se, vaan me kerskumme myös ahdistuksissa, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Room.5:1-5.

Olen itse joutunut taisteluihin näissä asioissa ja tiedän muitakin, joilla on ollut epäilyksiä. Meillä on kokemuksen antama varmuus, että voimme tulla läpi epäuskon tulesta puhdistuneina, täynnä ihmetystä siitä, miten vankka on se pelastuksen kallio, jonka päällä me seisomme. Niinpä Pyhä Henki tahtoo koskettaa sinua syvältä ja painaa sydämeesi syvän rauhan ja levollisen luottamuksen Kristukseen ja hänen pelastavaan armoonsa. Anna hänen kantaa sinut kirkkauden maahan, ylistä vain häntä ja lepää hänen sylissään. Hän antaa sinulle rauhansa tänään ja lohduttaa sinua, tyynnyttelee kuin äiti säikkyvää lastaan.

Silloin Samuel sanoi Iisaille: ”Tässäkö ovat kaikki nuorukaiset?” Iisai vastasi: ”Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” 1.Sam.16:11.

Iisai olisi yhtä hyvin voinut sanoa: ”On vielä kuopus. Sitä nyt ei voi vielä mieheksi laskea, on vielä pikkupoika, sellainen äitinsä lellilapsi!” Daavidin nimi kai merkitsee ”rakastettu, lemmikki”. Nimi kuulostaakin äidin antamalta. Iisai muistuttaa suomalaista miestä, joka arvostaa tuskin ketään muita kuin sotaveteraaneja ja presidenttiä, puhuu räyhää kuin joku mielensäpahoittaja, ymmärtää hyvin itseään, mutta ei ketään muuta. Omaa heikot hoksottimet, huonon arvostelukyvyn ja liikaa äijäenergiaa…

Mielikuvitus pääsee helposti valloilleen – ehkä Iisai oli ihan fiksu eikä mikään äksy – mutta olihan Iisai jo tuohon aikaan vanhus ja ehkä Daavid koki hänet vähän samoin kuin minä isäni, joka syntyi 1800-luvulla. Väistämättä ikä näkyy, nuorempi sukupolvi ajaa ohi, sukupolvien kuilu repeää. Mutta jos katsotaan Iisain perintötekijöitä, tarkataan lapsia ja lapsenlapsia, nähdään että lahjakkuutta oli moneen lähtöön. Daavidkin oli suorastaan monilahjakas nero.

Oletko sinä ollut todistamassa näitä tilanteita, kun johonkin tehtävään sopiva ohitetaan ja tilalle valitaan epäsopiva henkilö, joku itsekeskeinen kekkales? Sivusta seuraten on mahdollista toisinaan todistaa aivan käsittämättömiä valintoja. Sukulaiset ovat usein se joukko ihmisiä, joka on eniten väärässä. Mutta Jumalan valinta on jotakin sellaista, jota on mahdoton ohittaa. Tilapäisesti se voidaan sivuuttaa, mutta jos joku on Jumalan voitelema ihminen, hän kaivaa tiensä vaikka läpi harmaan kiven, jotta voi toteuttaa näkynsä. Jotenkin se sieltä hiekasta vaan nousee kuin juuri kuoriutunut kilpikonnan poikanen. Jeesuskin oli ihmisten hylkäämä, mutta mitä kirjoitukset todistavat:

Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukiveksi. Mark.12:10.

Daavid jota ei pidetty edes ehdokkaana mihinkään, oli tuleva kuningas. Eikä vain yksi nimi kuninkaiden ketjussa, vaan kaikkien kuninkaiden arkkityyppi! Historian yksi merkittävimmistä suurmiehistä! Jopa Jeesuksen arvonimi johdettiin hänestä – Daavidin poika.

Onko meillä tänään hengen silmät, herkät korvat? Ymmärrämmekö Jumalan ajatuksia, aavistammeko hänen suunnitelmiaan? Valitsemmeko sen, minkä hän valitsee? Luotammeko siihen henkilöön, johon hän luottaa?

Turvaa Herraan* kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Sananl.3:5. ..ne, jotka Herraa* etsivät, ymmärtävät kaiken. Sananl.28:5.

Olen ollut perheeni kanssa viime aikoina vihollisen tulituksen kohteena. Minusta vaikuttaa siltä, että sielunvihollinen vihaa ennen kaikkea minua – varmaankin koska teen hengellistä työtä – ja hyökkää siksi minua vastaan sieltä, mistä vaan jonkinlaisen aukon löytää. Niinpä se saa aikaan erilaista turbulenssia minun ympärilläni käyttäen läheiseni sairautta, perheeni erilaisia ongelmia ja melkein jokaisen kautta, jonka tapaan, se hyökkää tavalla tai toisella minua vastaan tunnuksenaan ”jäynä se on pienikin jäynä”…

Viime aikoina se on erityisesti keskittynyt hyökkäämään kimppuuni vihapuheiden menetelmällä. Tiedäthän miten pirullista se on: puhutaan kaikkea tuulesta temmattua ja esitetään se luotettavana tietona. ”Homo, kiusaaja, narsisti…”

Siellä se Potifarin vaimo (1.Moos.39:14) taas huutaa – jopa seurakunnassa. Huomaatko, miten Jeesuksen kimppuun käytiin myös vihapuheilla: Niin Juutalaiset vastasivat Jeesukselle: ”Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?” Joh.8:48.

Tällaisessa tilanteessa on tärkeää tiedostaa, että kaikki tämä provosointi ja ilkeily, joka on mitä ilmeisimmin henkivaltojen nostattamaa, johtuu siitä, että minä olen sielunvihollisen silmissä vaarallinen. Kun tajuan tämän, voin sillä rohkaista mieltäni ja mennä päättäväisesti eteenpäin ja odottaa, mikä onkaan se voitto, jota vihollinen niin pelkää…

Haluan sanoa tämän rohkaisuksi sinulle, jos sinäkin olet myrskynsilmässä. Vainojen kohteeksi joutuminen on Jumalan lapseuden merkki. Vastustus on merkki siitä, että Jumala käyttää sinua. Ihmisten ilkeät sanat ja teot ovat Saatanan manipuloimia ja yllyttämiä, jotta sinä horjuisit ja joutuisit pois tasapainosta. Jumala käyttää sinua, koska olet hänelle antautunut. Saatana käyttää ihmisiä, jotka palvelevat häntä – myös uskovia, joiden pyhittyminen on kesken.

Ole siis rohkealla mielellä, lapseni. Minä olen sinun kanssasi eikä kukaan voita sinua. Vielä sinä saat nähdä, kuinka jumalaton kaatuu ja pahojen hankkeet joutuvat häpeään. Sinä saat nähdä työstäsi hyvää hedelmää, mutta pahan kylväjät korjaavat pahoista teoistaan tuhoa. Heidän lyöntinsä osuvat heidän omaan nilkkaansa. Mene siis rohkeasti eteenpäin, lapseni – minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra.

Ole vain luja ja rohkea. Joos.1:18.

Monien ihmisten elämä on onnetonta, koska heidän sisäinen elämänsä on rikkinäistä, levotonta ja täynnä ahdistusta. Psyykkisiä sairauksia voimme joutua perimään geeneissä ja silloin elämästä tulee taistelua sairautta vastaan. Tai voimakas arvottomuuden tunne vaivaa meitä.

Minäkin kärsin tuosta selittämättömästä arvottomuuden tunteesta. Työnantaja tarjosi hienoa ruokaa ravintolassa ja minä otin jauhelihakastiketta, koska en pitänyt itseäni sen arvoisena, että olisin syönyt hienoa ruokaa. Olen harvoin käynyt matkoilla, koska en katso olevani sen arvoinen, että tuhlaisin niin paljon rahaa itseeni.

Olen analysoinut elämääni ja tutkinut omaa persoonallisuuttani ja löytänyt sieltä vammaisuutta, joka juontuu ns. dissosiaatiohäiriöstä. Se voi ilmetä eri ihmisillä eri tavalla, mutta minä olen ottanut tavaksi paeta elämää omaan sisäiseen maailmaani ja minun ulkonainen olemukseni on jäyhä ja ilmeetön. En aina reagoi ollenkaan, en kuule enkä näe. Se on eräänlaista autismia.

Sinun sisäsyntyiset ongelmasi voivat olla täysin erilaisia, mutta halusin sanoa, että kristillinen usko tarjoaa paljon apua, jos kärsit huonommuuden tunteesta tai sielun vammaisuudesta. Jumalan sana palauttaa sinulle sinun arvosi. Sinun arvosi mittari on Jeesuksen kärsimys ja kuolema ristillä. Hän vuodatti verensä sinun edestäsi. Sinä olit se kallisarvoinen helmi, jonka hän löysi ja jonka hän osti omakseen (Matt.13:46).

Uskon kautta ihminen voi löytää tarkoituksen elämälleen. Usko auttaa meitä löytämään Jumalan suunnitelman. Raamatun sana opastaa meidät oman kutsumuksemme luo. Jumalan henki toimii oppaana, kun pitää löytää polku kotiin. Evankeliumin tarjoama uusi elämä tuntuu olevan kuin luotu sisäisesti vammaiselle. Se on isän turvallinen käsi orpouttaan itkevälle lapselle.

Jos sinut on hylätty rakkaudessa, voit uskon kautta löytää elämäsi rakkauden. Kristillinen usko on kaikkia hylättyjä varten, se on räätälöity arvottomuutta poteville, se on huonoja ja kelpaamattomia varten. Seurakunta, joka alkaa mitata pätevyyttä ja tentata jäseniltään oppia ja sen noudattamista, on kadottanut jotakin olennaista. Rakkauden tulisi olla yhteenkuuluvuutta luova tekijä, seurakunnan tulisi olla lämmin paikka kylmässä maailmassa – etenkin omaa huonouttaan kipuileville.

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Jaak.4:6.

Jeesus vastasi hänelle: ”Minä olen puhunut julkisesti maailmalle. Olen aina opettanut synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset kokoontuvat. Salassa en ole puhunut mitään.” Joh.18:20.

Siinäpä jälleen kerran hyvä ja varteenotettava esimerkki! Siinäpä itsensä Jeesuksen toimesta annettu malli, miten tulee toteuttaa sananjulistajan kutsumusta. Meidän on syytä seurata tätä periaatetta. Aivan liian usein joudun tilanteisiin, jossa vaistoan pahaa puhetta selkäni takana, kuulen vihjailuja ”takapiruista” ja ihme kyllä – he jopa vähän kerskaavat aivan kuin sanoakseen ”meillä on nyt yliote sinusta, kun meillä on nämä pahat juorut kiertämässä, tästä niskalenkistä et niin vaan pääsekään”… Se on sukua sille Raamattuun kirjatulle lausahdukselle, joka kuuluu näin: Minä kyllä tunnen sinun julkeutesi ja sydämesi pahuuden. 1.Sam.17:28. – Se lausuttiin kateudesta.

Kateuden vuoksi oli Jeesuskin ylipappien kuulustelussa syytettynä. Apostoli Johannes kertoo: Kun Jeesus oli tämän sanonut, yksi vieressä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: ”Noinko sinä vastaat ylipapille?” Joh.18:22.

Hätkähdän aina, kun luen näitä kohtia, jossa Jeesusta lyödään. Tunnen myötätuntoa Kristusta kohtaan, mutta etenkin ajattelen sitä lyöjää. Jonain päivänä hän joutuu tilille teostaan. Enpä haluaisi olla hänen sijassaan sinä päivänä kuulemassa kunniaani.

Oikeastaan tämä Kristuksen lyömisen ongelma nousee esiin jo paljon varhemmin Raamatussa, muun muassa Mooseksen tapauksessa, kun hän tulistui ja löi kalliota, vaikka olisi pitänyt vain puhua sille (4.Moos.20:8,11). Eräs sananjulistaja koki tämän niin, että Jumala on tarkka esikuvistaan ja siksi Mooseksen rikkomus oli niin paha. Samainen henkilö kepitti minua kerran julkisesti ilman mitään todellista syytä. (Jos ei sitten liika paastoaminen ja siitä saatu anemia ole hyvä syy!) Toinen henkilö kommentoi blogiani, jossa viittasin Mooseksen erheeseen, ja esitti näin absurdin väitteen: ”Rooman kirkko ja äärikarismaattinen liike valheellisesti vääristävät Kristuksen työn merkityksen ja yrittävät viedä loppuun sen mikä heidän mielestään Golgatalla jäi kesken.”

En ole kenenkään kuullut tulkitsevan Mooseksen tulistumista ja kallion lyömistä sillä tavalla, että siinä varoitetaan lyömästä Kristuksen ruumista ja seurakuntaa. Haluankin sanoa: Jos lyöt veljiä ja sisaria ja kepität ja kuritat heitä ilman pätevää syytä, olet vaarassa jäädä pois siitä joukosta, joka kerran saavuttaa Luvatun maan! Tässä on Mooseksen mokan oikea tulkinta. (Pitää kuitenkin ymmärtää, että Luvattu maa edustaa maanpäällisen kutsumuksen täyttä toteutumista, ei taivasta – eihän Mooseskaan jäänyt pois taivaasta sentään.) Emme voi ryhtyä käyttämään leimakirveitä ja lyömään summittaisesti joitain henkilöitä tai kansakuntia tai rotuja tai uskonnollisia ryhmiä vain koska emme ole samaa mieltä tai koska emme kestä erilaisuutta ja sen vuoksi menetämme hermomme ja itsehillintämme.

Niinpä rohkaisen sinua, hyvä lukijani, joka olet maltillinen ja rauhaa rakastava ja viisas ihminen: Säilytä harkinta ja maltti edelleen (Sananl.3:21) ja jatka samalla sävyisyyden linjalla, jota olet noudattanut. Kun vaellat hengessä, palvelet Herraa Kristusta ensirakkaudessa, et joudu ylivoimaisiin kiusauksiin ja lankea sättimään syyttömiä ihmisiä, varsinkaan Kristuksen Jeesuksen rakkaita opetuslapsia.

Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Kol.3:12-13.