Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2019

Sulillaan hän suojaa sinua, hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Ps.91:4.

Viimeisin haukkumasana, jonka kuulin, on ”pässi”. Näitä vihapuheita on monenlaisia, mutta joskus ne vaan naurattavat. Voin hyvin olla ”pässi”, jos se heitä ärsyttää, että olen itsenäinen ihminen ja oman tien kulkija. En vähällä myy vapauttani enkä päästä ketään määräilemään itseäni millään kirkkokuntaisilla säännöillä. Aikoinaan, kun olin helluntaiseurakunnan jäsen, kokeilin erilaisilla tavoilla ilmentää omaa uskoani ja aina minua kiellettiin. Mitä tehdä hengellisille johtajille, joilla ei ole muuta virkaa kuin kieltää seurakuntalaisia tekemästä haluamiaan asioita, joita ovat Jumalalta saaneet ja vilpittömin ja puhtain sydämin yrittävät toteuttaa näkyään? Mitä tehdä muuta kuin äänestää jaloillaan?

Olen nettityöni aikana ystävystynyt joidenkin pastorien kanssa netin kautta. Joidenkin saarnoja olen kääntänyt. Eräs Kanadassa asuva naiskirjailija ja blogisti on siinä ringissä mukana, vaikka en olekaan hänen tekstejään kääntänyt. Katselin hänen blogiaan ja totesin hänen kuuluvan seurakuntaan, joka on kirkkokuntiin sitoutumaton seurakunta. Heidän seurakuntansa ei siis ole jäsen missään katto-organisaatiossa, vaan he toimivat yhteiskristillisessä hengessä itsenäisenä seurakuntana. Tällainen on tavallista rapakon takana ja huomaan, että muutkin yhteistyökumppanini ovat enimmäkseen samaa maata.

Suomalaisista on outoa, että joku on riippumaton kirkoista. Luulen kuitenkin, että vähitellen tähän tulee muutos. Jos muutosta ei tule, ei tule herätystäkään. ”Pahan sanan valta” (Ps.91:3 KR92) on valitettavasti hyvin tarttuva tauti ja se myrkyttää ilmapiiriä. Tarkoitan, että kaikkia vähänkin keskinkertaisen yläpuolelle nousevia ilmiöitä ja ihmisiä aletaan heti tutkia suurennuslasin kanssa ja sitten jokaista pientä roskaa suurennetaan, kunnes kyseisen henkilön maine saadaan mustatuksi (vrt.”linnustajan ansat”, jae 3). Minuakin yritetään niputtaa yhteen milloin minkin tahon kanssa, kuten uskon sana -liikkeen kanssa. Olen kuullut sellaisesta liikkeestä, mutta minulla ei ole varsinaisesti mitään kosketuskohtaa siihen. En halua, että minua lokeroidaan tuolla tavoin, kun kerran sellaisen tulkinnan takana on pelkkä trollaaminen. Trollitehtaat ovat tulleet viime aikoina uutisiinkin, mutta sehän on vanha keksintö, sillä Raamattukin puhuu ”tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta” (1.Tim.6:20).

Psalmi 91 siis rohkaisee meitä monin tavoin luvaten meille suojaa pahan sanan vallasta (juoruilta ja valhetiedon levittäjiltä) ja monelta muulta. Siinä mm. luvataan: Sulillaan hän suojaa sinua, hänen siipiensä alla sinä saat turvan. Hänen totuutensa on kilpi ja suojus (jae 4). Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi (jae 10).

Kiitetään Herraa hänen suojeluksestaan ja tunnustetaan uskoa rohkeasti tekemättä kompromisseja sen paremmin maailman kuin tapakristillisyydenkään kanssa. Psalmi 91 kirjaa hyviä lupauksiaan myös näin: Minä vien hänet turvaan, koska hän tuntee minun nimeni. Ps.91:14.

Herra* hyvittäköön sinun tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta*, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa. Ruut.2:12.

Ruutin kirja kertoo Daavidin isoisän äidin tarinan, mutta siinä on monitasoista kerrontaa, joka voidaan tulkita hengellisesti messiaan sukupuuksi. Messias siis polveutuu juutalaisesta isästä ja pakanasyntyisestä äidistä. Messias tulee siis tässä ymmärtää kansana – Kristuksen ruumiina.

Kristuksen ruumis koostuu – kuten jokainen ihmisruumis – kahdesta puoliskosta, jotka ovat toistensa peilikuvia. Toinen puolikas on Israel ja juutalainen osa ruumiista, toinen puolikas koostuu pakanasyntyisistä kristityistä. Booas ja Ruut ilmentävät tämän ruumiin kantasoluja. Jeesus yhdisti nämä kaksi yhdeksi ruumiiksi (Ef.2:14).

Kuulumme Suomen kansaan ja olemme ylpeitä syntyperästämme, arvostamme omaa kulttuuriamme ja kieltämme. Olemme uhranneet paljon, että saamme elää vapaana kansakuntana. Olemme isänmaallista kansaa ja kunnioitamme sankarivainajiamme ja sotaveteraanejamme. Mutta se, joka on kuullut Raamatun Jumalasta ja rakastunut Vapahtajaansa, on kuin Ruut, joka sanoi Noomille: Älä vaadi minua jättämään sinua ja lähtemään pois luotasi, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä yövyn minäkin. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Ruut 1:16.

Olemme villin oliivipuun oksia ja meidät on oksastettu jaloon oliivipuuhun – Israeliin (Room.11:17,24). Arvostamme omia kansallisia juuriamme, mutta uudestisyntyneinä kristittyinä arvostamme hengellisiä juuriamme – juutalaisia. Joiltakin uskovilta tämä menee vähän yli siinä mielessä, että Israel nähdään ulkonaisesti, turistikohteena. Tai juutalaisuuden muotoja aletaan ihannoida. Tämä totuus tulee ymmärtää sisäisesti, hengellisenä. Silloin olemme kuin Ruut, joka ei mooabilaisena olisi voinut päästä juutalaisen seurakunnan jäseneksi edes kymmenennessä polvessa (5.Moos.23:3), mutta sai armon, aivan käsittämättömän armon päästä osaksi Israelin kansaa, jopa sen tulevan kuninkaallisen sukulinjan kantaäidiksi. Kun ymmärrämme tämän, silloin mekin alamme arvostaa sitä suurta pelastusta, jonka olemme saaneet ottaa vastaan. Ymmärrämme kuinka suuri lahja on saada kuulua Kristuksen ruumiiseen. Mikä armo on päästä oksastetuksi jaloon oliivipuuhun!

Nyt mekin voimme omistaa itsellemme sen siunauksen, jonka Ruut sai Booasilta. Laki on meidänkin tiellämme, mutta Jeesus siirsi sen sivuun. Hän toi meille täydellisen siunauksen sulasta armosta – nimittäin evankeliumin:

Sitä ei ole menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, niin kuin se nyt on Hengessä ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: myös pakanat ovat meidän kanssamme perillisiä, samaa ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta. Ef.3:5-6.

Hauska sana tuo inspiraattori – et ole luultavasti kuullutkaan sitä. Minä olen kuullut, mutta ani harvoin. Inspiraattori on henkilö, joka inspiroi muita. Hän innoittaa toisia. Hän on siis vähän samaa kuin ”muusa”. Sana muusa tulee kreikkalaisesta mytologiasta ja tarkoittaa runotarta tai tieteiden ja taiteiden haltijatarta. Arkikäytössä se tarkoittaa henkilöä, lähinnä sellaista naista, joka on innoituksen lähteenä jollekin luovalle mieshenkilölle. Runoudessa ja kirjallisuudessa esiintyy tällaisia muusia paljonkin. Inspiraattori on vastaava, mutta voi olla yhtä hyvin mies kuin nainenkin.

Inspiraattori on rauhantahtoinen ihminen. Hän haluaa innoittaa toisia ja tuoda heistä esiin hyviä puolia. Hän pyrkii näkemään toisen ihmisen potentiaalin – piilevät ominaisuudet – ja antaa herätteitä, joiden kautta nuo piilevät ominaisuudet ja mahdollisuudet tulevat todellisuudeksi. Hän siis innoittaa, rohkaisee ja kehottaa. Kristitty inspiraattori tekee tämän kaiken uskon pohjalta, Pyhän Hengen avulla, soveltaen Jumalan sanaa ja hänen pääasiallinen menetelmänsä tavoitteisiin pääsemiseksi on rukous. Inspiraattori, jos kuka, on määrätietoinen esirukoilija.

Inspiraattori seuraa toisten elämää ja luotaa, mitä on menossa, ja mihin Jumalan henki pyrkii kunkin ihmisen elämässä. Hän tarvitsee profeetallista näkökykyä. Hän tarvitsee viisauden ja ilmestyksen hengen voidakseen puhua ystävilleen eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä. Sillä todellinen inspiraatio tulee Herralta. Hän tietää, että hyviä lahjoja ei mistään muualta heru.

Haluaisitko olla inspiraattori? Minä haluaisin olla, vaikka sain sen heti alkuunsa kuulostamaan vaikealta. Ei se ole käytännössä niin vaikeaa, vaan on todennäköistä, että sinäkin olet paraikaa jossain määrin inspiraattori. Lapset ovat sellaisia tietämättään. On myös varmaa, että sinä olet mukana yhteisessä elämän virrassa inspiroimassa muita ja voit kehittyä siinä ja tulla paremmaksi innoittajaksi, paremmaksi Jumalan muusaksi, todelliseksi inspiraattoriksi seurakunnan keskellä. Sellaiseksi kuin Barnabas oli. Voit löytää omat rohkaisijan lahjasi ja alkaa määrätietoisesti käyttää niitä. Tarvitset aimo annoksen Jumalan rakkauden virtaa, Pyhän Hengen antamaa armoitusta, alttiutta rukoukseen ja muutenkin Jumalan apua, mutta kaiken kaikkiaan olet matkalla tavoitteeseen ja olet kehittymässä hyväksi inspiraattoriksi. Uskotko sen?

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Mark.9:23.

Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jes.66:2.

Jostain syystä Jumala arvostaa murtunutta mielenlaatua, nöyrää ja arkaa, särkynyttä sydäntä. Jumalan myötätunto kohdistuu ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella särkyneet. Ehkä siksi, että Jumalan Pojan elämä murrettiin ja hänen sydämensä särjettiin meidän tähtemme. Jumalan oma sydän murtui, kun Jeesus kuoli ristillä. Jumala repäisi silloin vaatteensa rikki niin kuin Jaakob teki, kun hän näki poikansa revityn ihokkaan ja sai tietää poikansa kuolleen pedon raatelemana.

Jaakob tunnisti sen ja sanoi: ”Tämä on minun poikani ihokas. Villipeto on syönyt hänet. Joosef on raadeltu kappaleiksi.” Jaakob repäisi viittansa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa kauan. 1.Moos.37:33-34.

Siinä on kuva taivaan Isästä, joka repäisi temppelin väliverhon kahtia, kun hänen Poikansa kuoli. Voimme ymmärtää, miksi hän katsoo meitä myötätuntoisin silmin, kun olemme särkyneet. Niinpä hän lupaa:

Herra* on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19. Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen. Jes.57:15.

Niinpä tänään – jos sydämesi on särkynyt, jos mielesi on murtunut, jos elämä sinua murjoo ja sinua on nöyryytetty – voit olla varma, että Jumala näkee sinut ja katsoo sinua myötätuntoisesti. Hän tietää sinun tuskasi ja on sinun vierelläsi. Hän on jo laskenut lohduttavasti kätensä sinun olkapäällesi, hän on jo kietonut sinut syliinsä, hän on jo varannut sinulle lohdutuksen, voiman ja rohkeuden, jotta voit mennä eteenpäin pää pystyssä. Hän on jo varannut sinulle uuden toivon, paremman huomisen. Hän on varannut sinulle sanansa, joka parantaa.

Hän parantaa ne, joilla on särkynyt sydän, ja sitoo heidän haavansa. Ps.147:3. Hän lähetti sanansa ja paransi heidät. Hän pelasti heidät tuhosta. Ps.107:20.

Sinun särkymisesi voi olla uuden alku – kuoriutumista. Ehkä sinussa särkyi se, mikä rajoitti sinun kasvuasi. Ehkä sinun pitää nyt luoda nahkasi ja kasvaa ihan uuteen elämäntapaan, vahvempaan uskoon. Ehkä sinun pitää heittää pois kapalot ja tähdätä aikuisuuteen. Särkymisen jälkeen ei välttämättä koota sirpaleita, vaan luodaan uutta, kurkotetaan kohti aurinkoa ja avataan uusia nuppuja kukkimaan.