Pilkan kohteeksi joutuminen on kristitylle normaali kokemus. Kun tunnustamme uskoa epäuskoisten edessä, he saattavat halveksia ja ivata meidän elämänkatsomustamme. Aika pian kuitenkin pilkkaamisesta tulee hyökkäys meidän persoonaamme kohtaan. Meille aletaan nauraa, joko päin naamaa tai selän takana. Tämä henkilökohtainen vaino on sielunvihollisen yleinen taktiikka. Jos se ei onnistu kumoamaan meidän sanomaamme, se haluaa ryvettää meidät sanansaattajina. Tässä kaikessa saamme tilaisuuden seurata Herraa, sillä häntäkin pilkattiin. Jos Jeesus ei voinut välttää pilkan kohteeksi joutumista, kuinka me sitten?

Jeesusta pilkkasivat ohikulkijat (Matt.27:39) ja ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat (Matt.27:41). Häntä pilkkasivat sotilaat (Luuk.23:36) ja hänen kanssaan ristiinnaulitut rosvot (Matt.27:44). Hän totisesti tietää, miltä pilkatusta tuntuu.

Niinpä, jos sinua pilkataan, voit olla täysin tietoinen siitä, että se kuuluu asiaan. Jos sinun persoonasi piirteille nauretaan, sekin kuuluu asiaan. Ei ole syytä masentua tai joutua epätoivoon. Jos kuljet pää painuksissa, huomaat varmasti jalanjäljet polullasi. Ne ovat syntyneet Jeesuksen askelista.

Jos pilkkahuudot ja vihapuheet seuraavat sinua, voit nostaa pääsi. Saman he tekivät Jeesukselle ja saman he tekivät apostoleille. Masentavien ja mielipahaa tuottavien kokemusten keskellä voit olla varma, että pilkka on vain välivaihe elämän matkalla. Voit säilyttää mielesi tyyneyden ja pyrkiä hyvään niin kuin ennenkin. Mutta kirkkaus, kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee hyvää… Room.2:10. Jesaja tiesi hyvin, että pilkka ei ole ikuista:

Mutta Herra* pelastaa Israelin iankaikkisella pelastuksella. Te ette joudu häpeään ettekä pilkattaviksi, ette ikinä, ikuisuuksien ikuisuuksiin saakka. Jes.45:17.