Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2019

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Hepr.12:1.

Keitä nämä todistajat ovat? Heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa Raamatun henkilöihin, edesmenneisiin pyhiin. Hän näyttää ajattelevan, että he katsovat sieltä pilven reunalta meidän elämäämme ja seuraavat sitä. Katolisessa uskossa oletetaan, että he rukoilevat meidän puolestamme.

En halua mitään opillisia rakennelmia tähän. Haluan vain muistuttaa itseäni ja muitakin, että edesmenneet pyhät jatkavat elämäänsä tuonpuoleisessa ja heidän hurskas elämänsä velvoittaa meitäkin. Kun pidämme mielessämme, miten he elivät, saamme siitä rohkeutta ja päättäväisyyttä seurata Herraa. Kun muistamme, että elämä ei pääty, kun tämä maallinen majamme hajotetaan, me saamme pitkäjänteisyyttä uskon tien vaeltamiseen.

Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 1.Moos.32:2.

Kun Jaakob palasi Labanin luota kotiseuduilleen, hän kohtasi enkeleitä ja nimesi paikan Mahanaimiksi. Se tarkoittaa ’etuvartio’. Jaakob oli juuri saamassa uuden nimen – Israel. Israel merkitsi kansaa, Jaakobin jälkeläisiä – mutta se tulisi merkitsemään myös maantieteellistä aluetta. Kun Jaakob palasi tälle maantieteelliselle alueelle, jonka Jumala oli luvannut antaa Aabrahamille ja sittemmin Iisakille ja edelleen Jaakobille, hän siis kohtasi tuon maa-alueen rajalla ”rajavartioston”.

Oletko sinä saanut tavata oman elämäsi rajavartijoita? – Enkeli-ilmestykset ovat mahdollisia tänäänkin ja ne muistuttavat meitä siitä, että Jumalan hallitsemassa luomakunnassa on tilaa ja ulottuvuuksia, joita emme luonnollisin silmin havaitse. Tarvitsemme uskon silmät, nuo sydämen silmät, jotka näkevät yliluonnollisen maailman kohteita, kun Herra lahjoittaa meille ilmestyksiä.

Älkää unohtako  vieraanvaraisuutta, sillä sitä osoittamalla jotkut ovat saaneet tietämättään pitää enkeleitä vierainaan. Hepr.13:2.

Kun kohtaamme Jumalan enkeleitä, voimme saada siitä rohkaisua ja tuoretta tietoisuutta siitä, että olemme matkalla kirkkauteen. Jumalan henki haluaa vakuuttaa meille, että Herra on meidän kanssamme tällä tiellä, jota vaellamme täällä ajallisen elämämme laaksoissa ja vuorilla. Usein näemme syvemmälle ja kauemmaksi, kun elämässämme on menossa jokin käännekohta.

Mitä uutta Herra tekee tänään sinun elämässäsi? Antakoon hän taivaallisia saattajia sinun matkallesi tulevana vuonna 2020, niitä olentoja, joista Jumalan sana todistaa: Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat periä pelastuksen? Hepr.1:14.

Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ”Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. Ps.32:5.

Ihmiset usein vaativat, että me tunnustamme syntimme heille. Minäkin sain aikoinaan paljon ohjeita, minne minun pitäisi mennä synneistäni puhumaan ja missä olisi oikea alttari, jonka ääressä piti polvistua. Minä olin kuitenkin harmistus monille, sillä tein parannusta pitkään ja hartaasti ja hyvin hiljaisesti omassa yksityisessä elämässäni. Puhuin asioista Jumalalle, en juurikaan ihmisille. En etsinyt alttareita ja herätyskokouksia. Julkinen ”jättäytyminen” – se tuntui aivan liian kaavamaiselta. Minun piti kokea Jumalan muuttava voima ihan oikeasti eikä jonakin tunneliikutuksena jossakin yllytyksen keskellä.

Niinpä voin sanoa sinulle, joka tänä päivänä kipuilet ihmisten odotuksien takia tai sinulle asetettujen uskonnollisten vaatimusten takia: Jos sinulla on synnintunto, jos odotat Jumalan apua mieltäsi painavaan asiaan, mene Herran kasvojen eteen, tee se missä tahansa, ja sinä saat kokea Jumalan armon. Siihen ei tarvita erityistä paikkaa eikä edes seurakuntaa ympärille. Jeesus Kristus on se taho, jonka puoleen voi jokainen kääntyä, jos jokin asia painaa, jos helvetin tai kuoleman pelko varjostaa elämää, jos ihmiset syyllistävät ja jos omatunto soimaa. Kun me vilpittömin mielin etsimme apua hengelliseen hätäämme, Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä ja vääryydestä. Ihmisten mielipiteet ja odotukset voi jättää omaan arvoonsa.

Kun olet saanut kohdata Jumalan pelastavan armon ja Jeesuksen veren puhdistavan voiman, ei sinun tarvitse enää katsella taaksepäin, saat katsella eteenpäin. Puhtain ja iloisin mielin saat seurata Herraa ja pitää vain huolen, että omatuntosi säilyy puhtaana. Usko voi alkaa pienestä ja olla aluksi herkkää ja hentoa, mutta se on mahtava tekijä ja on tarkoitus, että se kasvaa sinun elämässäsi ja sinä kasvat uskossa täyteen mittaan, täyteen aikuisuuteen ja kypsyyteen (Ef.4:13) – varaa siihen loppuelämäsi. Kun Jeesus Kristus on tullut elämäsi Herraksi, saat kokea todeksi psalmin lupauksen:

”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa. Minä neuvon sinua, minun silmäni valvoo sinua.” Ps.32:8.

Siinä on monta lupausta yhdessä virkkeessä: opetan, osoitan, neuvon, seuraan katseella. Jos luemme vielä seuraavankin psalmin 33, löydämme lisää lupauksia: valvon, pelastan, turvaan. Ja psalmi päättyy kauniisti:

Meidän sielumme odottaa Herraa*, hän on meidän apumme ja kilpemme. Hänessä iloitsee meidän sydämemme, koska me turvaamme hänen pyhään nimeensä. Sinun armosi, Herra*, olkoon meidän yllämme, kun panemme toivomme sinuun. Ps.33:20-22.

Kun sinä panet toivosi Herraan, hän antaa sinulle siunatun vuoden 2020!

Sinä panit ihmiset ajamaan päämme yli. Me jouduimme tuleen ja veteen, mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen. Ps.66:12.

Oletko sinä joutunut koskaan yliajetuksi? Enkä puhu nyt liikenteestä. Yliajaminen sosiaalisessa elämässä, henkisessä ja hengellisessä elämässä on varmaan useimmille tuttua. Joudumme kokemaan noita ikäviä tilanteita, kun meidät väkivaltaisesti kaadetaan ja jätetään loukkaantuneena makaamaan. Tämä yliajaminen voi olla myös hiljaista – joku sivuutetaan kokonaan, jätetään kuulematta omassa asiassaan tai vaietaan kuoliaaksi. Tämä on varsin yleistä myös seurakunnassa, jossa kaikki inhimillinen on läsnä ja kaikenlaiset juonittelut juonitaan ja pelit pelataan ja heikot jyrätään. Sitten näille jyrän alle jääneille saarnataan ”sisarista ja veljistä Kristuksessa”… Näin kuva sekä pyhyydestä että tekopyhyydestä alkaa hahmottua.

Seurakunnassa voi nousta esiin turhautumista, kun joku ei saa tavoitteitaan läpi. Sitten hän voi ajaa asiaansa tulen voimalla, kuten Absalom: Silloin Absalom sanoi palvelijoilleen: ”Tiedättehän, että Jooabin pelto on minun peltoni vieressä ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.” Ja Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan. 2.Sam.14:30. Tai kateus voi aiheuttaa sen, että ryhdytään sammuttamaan henkeä. Kylmää vettä vaan niskaan, jos ei peräti likasanko.

Eihän näistä ole kiva edes puhua eikä tällainen puhe ainakaan rohkaise. Se rohkaisu, joka tähän kätkeytyy, on Jumalan reaktiossa: ”Mutta sinä veit meidät yltäkylläisyyteen”. Kaiken tällaisen vihamielisen kohtelun jälkeen Jumalan palvelija saa kokea Herran uskollisuuden. Näyttää suorastaan siltä, että nuo vastoinkäymiset ovat ehto sille, että Jumala voi ilmestyä. Hän rakastaa omiaan, jotka maksavat uskostaan hintaa. Jumala haluaa näyttää hyvyytensä ja armonsa erityisesti sille, joka on joutunut kestämään ihmisten vihaa ja kateutta, hengen sammuttamista ja parjaamista.

Niinpä sinäkin voit tänään tarkistaa oman tilanteesi ja arvioida uskosi määrän. Onko elämäsi ”riittävän kurjaa”, että voisit näyttää vihamiehillesi, miten hyvä Jumala on, miten voimallinen Herra onkaan, millaisen yltäkylläisyyden hän on sinulle varannut? Riittääkö uskosi ja jaksatko nousta jaloillesi vielä? Nousetko maasta ylös niin kuin Paavali nousi kivityksensä jälkeen (Ap.t.14:20)? Viritätkö sydämesi kiitokseen niin kuin Paavali ja Siilas Filippin vankilassa, jossa heidät oli perin pohjin piesty (Ap.t.16:25)?

Hyvä. Sinulla on elämäsi tilaisuus sinä päivänä, kun sinut on jyrätty ja lyöty maahan. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.2.Kor.4:8-10.

Joskus muistelemme vaimoni kanssa entisiä aikoja, kun olimme seurakunnan jäseniä ja kävimme säännöllisesti kokouksissa. Sunnuntain päiväkokous oli joskus hyvä, mutta joskus siitä jäi paha maku suuhun. Koko viikko saattoi mennä toipumiseen, että jaksoi taas seuraavana viikonloppuna kuunnella lisää haukkumista.

Ainakin siitä oli se hyöty, että joutui pakostakin ymmärtämään, että evankeliumi on ilosanoma – ei syytöskirjelmä. Jos uskosta tulee meille suma vaatimuksia, kokoelma sääntöjä ja itsesyytöksiä, ankaraa ja askeettista elämää, emme ole käsittäneet uskon olemusta. Uskon pitäisi olla suuri helpotus, syvä vapauden tunne, ihana toivo, iloinen odotus, turvallisuus ja luja luottamus. Uskon pitäisi olla mielenkiintoista ja tarjota mahdollisuuksia elää luovaa ja onnellista elämää.

Joillekin uskosta tulee jihadismia – myös kristillisestä uskosta. Joidenkin kohdalla se saa käyttövoimansa yksinkertaisesti vihasta. Usein vihan taustalla on laki, nimittäin: Laki saa aikaan vihaa, mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Room.4:15. Jotkut eivät varsinaisesti päädy lain alle, he päätyvät oikean opin alamaisuuteen. Kaikenlainen oikeassa oleminen sitten synnyttää uskon kiihkoilua. Oikea oppi voi myös olla meidän kirkon oppi, oman herätysliikkeen ikiomat uskon lausumat – ne tabut.

Pyhä Henki toimii vastapainona. Hän kestää meissä kaiken uskonkiihkoilun paineet ja antaa tilalle ilon ja rauhan.

Minun lukijoistani osa on niitä, jotka ovat jääneet pois seurakunnan yhteydestä tai ovat enemmän tai vähemmän väljästi mukana. Näitä sivuun jääneitä syyllistetään, vaikka seurakunnan vastuunkantajat voisivat hyvinkin mennä itseensä. Joskus olisi hyvä, jos kokonainen kirkkokunta osaisi kääntää suuntaa pois kaikenlaisesta kiihkoilusta ja heikkojen lyömisestä ja sorrettujen syrjimisestä ja ottaa armon asenteen, avartua ja antaa tilaa erilaisuudelle, antaa tilaa epätäydellisyydellekin. Onhan loppujen lopuksi niin, että Jeesus tuli tänne maailmaan meidän puutteitamme korjaamaan. Ei hän tullut täydellisiä varten.

En minä tee tyhjäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus saadaan lain kautta, silloin Kristus on kuollut turhaan. Gal.2:21.

Olkaamme päättäväisiä siinä, että asetamme itsemme Jumalan käyttöön ja hänen evankeliuminsa lähettiläiksi:

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläitä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. 2.Kor.5:19-21.

Sinulle, jolla on paljon ollut elämässäsi vastoinkäymisiä ja kyselet, onko Jumala jotenkin hylännyt sinut, kun hän tuntuu olevan niin kaukana, jossain etäällä ja tavoittamattomissa, hartaan rukouksenkin ulottumattomissa.

Ei Jumala hylkää ketään, ei sinuakaan. Mutta hän koettelee kyllä. ”Koettelee vaan ei hylkää Herra” on vanha sanonta ja tämä pitää paikkansa. Jumala ei välttämättä itse ketään koettele, mutta hän sallii sielunvihollisen koetella meitä. Hän haluaa antaa jokaiselle koetuksen kestävän uskon. Sitä yksinkertaisesti ei voi saada ilman koetuksia.

Jokainen koetus, jonka läpi olet mennyt uskossa Jeesukseen, on kuin koru sinun ylläsi Jumalan edessä. Sinusta tehdään tällä tavoin morsian, joka on koruillansa kaunistettu.

Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit… Ilm.3:18.

Mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Hepr.12:7.

Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu. Hepr.12:11.

Valitusvirret antavat meille elävän ja syvälle luotaavan kuvauksen niistä koetuksista, joihin Jumalan ihminen voi joutua. Mutta niissä myös luvataan, että Jumala armahtaa.

Herran armoa on, ettemme ole täysin tuhoutuneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut. Se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun sieluni sanoo: ”Herra* on minun osani, sen tähden minä panen toivoni häneen.” Valit.3:22-24.