RSS

Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2019

Kuin jouluinen salamavalo

Elin lapsuuteni 1950-luvulla ja minulla on joitakin muistikuvia jouluista, jotka vietimme yhdessä sukulaisten kanssa. Yksi muisto on valokuvan ottamisesta. Kaikki valot sammutettiin, pääsin isän syliin (mitä ei muuten tapahtunut) ja sitten pimeässä odottelimme, milloin tapahtuisi ’tösähdys’ – siis magnesiumjauheen syttyminen ja siitä seuraava kirkas valon välähdys. Sotien jälkeen tällaista tekniikkaa käytettiin välillä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Mitäs – kuvista tuli hyviä. Suorastaan yllättävän hyviä. Tai oliko vanhin veljeni vain niin taitava kameransa kanssa?

Hengellisessä elämässä tapahtuu samanlaista. Me istumme pimeässä – luonnollisessa olotilassamme olemme kuin sokeita, hapuilemme pimeässä (Ap.t.17:27). Sitten Jumalan sana ilmestyy meille, Kristuksen elävä ja voideltu sana välähtää kuin salamavalo, ja me näemme yhtäkkiä kaiken, kirkkaasti ja selkeästi. Saamme ilmestystietoa ja käsityskykymme syvenee. Saamme tilanteesta pysyvän muiston ja huomaamme jotakin, mitä emme tienneet ja mikä tulee meille yllätyksenä – minähän olen tässä isän sylissä!

Kristuksen sana on juuri tuon kaltainen. Oivallamme sen kautta, että kaikki mitä meidän pimeydessämme tapahtuu, ei ole pelottavaa, uhkaavaa ja sokean kohtalon sanelemaa, vaan se on Jumalan armon todellisuutta – olemme taivaan Isän sylissä, kaikkien rakkaiden ympäröiminä. Elämme ikuisen joulun keskellä, Jeesus on tullut, enkelit laulavat. Olemme turvassa. Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut ja valaisee maailmamme.

Sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Room.14:17.

Siunatkoon sinua tänään meidän Herramme hyvä käsi ja ympäröiköön sinua taivaan Isän syli, sillä kaikki Jumalan hyvyys ympäröi sinua – tuntui miltä tuntui. Sinun päiväsi voi olla harmaa ja synkkä, suorastaan pimeä, mutta joka Herraan* turvaa, häntä ympäröi armo. Ps.32:10. Sinä et ole missään heitteillä, sinä olet hänen sylissään.

Riemuitse, tytär Siion, puhkea huutoon, Israel. Iloitse ja riemuitse kaikesta sydämestäsi, tytär Jerusalem! Herra* on poistanut sinun tuomiosi, raivannut pois vihollisesi. Herra*, Israelin kuningas, on keskelläsi. Ei sinun enää tarvitse nähdä onnettomuutta. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: ”Älä pelkää, Siion, älkööt kätesi hervotko. Herra*, sinun Jumalasi, on keskelläsi, hän on pelastava sankari. Hän iloitsee sinusta suuresti, hän tyynnyttää sinut rakkaudessaan, riemuiten hän sinusta riemuitsee.” Sef.3:14-17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kuin jouluinen salamavalo

Kirjoittanut : 26.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Yksin Jeesus ja Jeesus yksin

Ja yhtäkkiä, kun he katsoivat ympärilleen, he eivät nähneet enää ketään muuta kanssaan kuin Jeesuksen yksin. Mark.9:8.

Muistamme, että Pietari kääri hihojaan ja lupasi ryhtyä rakennuspuuhiin tehdäkseen kolme majaa, kun pilvi peitti heidät ja näkyvyys hävisi hetkeksi kokonaan. Tässä tilanteessa Jumala puhui: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” (Mark.9:7)

Mielenkiintoista, miten hengellisen elämän erilaiset vaiheet ovat tässä pähkinänkuoressa: valtava into toimia omassa voimassa, jota seuraa lamaannus kun silmissä sumenee, Jumala puhuu vihdoin, kun itse ei osaa mitään tehdä tai ymmärtää. Ja mikä onkaan neljäs vaihe – Jeesus yksin.

Oletko sinä käynyt läpi tällaisia vaiheita uskonelämässä? Voin sanoa, että on hyvä herätä siihen, että sumu hälvenee ja voi kokea, että Jeesus on läsnä. Hän on siinä ja kun hän on vierelläsi, sinulla on kaikki. Turhaa on kaikki ihmisen hosuminen. Turhia ovat luulot omasta voimasta. Turhaa on kaikki visuaalinen loistokkuus ja kauniin musiikin tenho, jos ei voi kuulla Jumalan ääntä, selvää puhetta, sitä selkokieltä, joka korostaa vain yhtä asiaa: Jeesus on minun rakas Poikani, kuunnelkaa häntä!

Niin monet asiat tahtovat meitä viehättää ja viedä mukanaan. Uskokin tarjoaa niitä sivuasioita ja johdannaisia niin paljon. Seurakunnilla on taipumus muuttua puuhamaiksi, joissa puuhataan milloin mitäkin. Ja tämä netti se vasta puuhamaa onkin.

Halusin siis muistuttaa itseäni ja lukijoitani tästä kestoaiheesta, jonka nimi on Jeesus. Hän olkoon elämämme keskipiste, rakkain persoona, kaiken huomiomme ansaitseva henkilö. Hänestä sanotaan mainesanoja, jotka meidän tulisi voida itse todentaa ja ihmetyksen vallassa sanoa ”Aamen – sitä hän totisesti on!” Hän on Elämän leipä, hän on totuuden valo, hän on tie, hän on portti ja hän on lammasten Paimen. Hän on uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä, A ja O. Hän on kuningas, hän on Jumalan Poika. Ja luettelo jatkuu…

Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla. Hepr.1:3.

Antakaamme kunnia hänelle ja eläkäämme sen kutsun arvoisesti, jonka olemme häneltä saaneet. Hän ansaitsee, että palvelemme häntä kaikesta sydämestämme, mielestämme ja voimastamme. Hän ansaitsee olla keskipisteenä elämässämme.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Yksin Jeesus ja Jeesus yksin

Kirjoittanut : 25.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Nyt kumartamaan tulkaa

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös ikuisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua. Saarn.3:11.

Tiede on ymmällään monen asian edessä. Tähtitieteessä on monia arvoituksia, mm. pimeä energia. Tai jossakin avaruudessa sykkii kirkas valo, mutta ei löydy teoriaa, mistä se johtuu. Elämän synty – sitä mietitään jatkuvasti. Elinkelpoiset planeetat – onko niitä ja miksi mikään sivilisaatio ei kerro olemassaolostaan… Kysymyksiä riittää. Arvoituksia on niin makromaailmassa kuin mikromaailmassa. Ydinfysiikka, siinäpä kokoelma ratkaisemattomia arvoituksia. Kuka selittäisi?

Entä tämä meidän pieni elämämme ja sen merkitys? Miten löydän merkitystä elämälleni täällä ja miten pääsen selvyyteen Jumalasta? Onko Jumala olemassa ja onko hän luonut kaiken? Vai syntyikö tämä kaikkeus omia aikojaan ja syntyikö elämä maapallolle vain kemiallisena reaktiona?

Jos olemme ottaneet muutamia uskon askelia ja aloittaneet Raamatun tutkistelun, kysymyksiä riittää edelleen. Pelastushistoria – se näyttää olevan monille hyvin hämärä asia. Miksi Jumala syntyi ihmiseksi ja kuoli ristillä? Siinä toiset eivät näe järjen häivää, toisille se on kaiken olevaisuuden ydinasia.

Mutta emme me uskovatkaan kaikkea ymmärrä – ymmärrämme hämärästi, uskomme loput. Luotamme Jumalaan, vaikka emme ymmärrä. Juhlimme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa, vilpittömin mielin. Minäkin saatan toisinaan käydä jouluaaton hartaudessa. Viimeksi menin sinne vähän nyrpein mielin ja sellaisessa ennakkotunnelmassa, että ”mitähän nämä uskonnolliset ihmiset ja maallistuneet papit ovat nyt keksineet tunnelman kohottamiseksi. Varmaankin he parhaansa tekevät, että saisimme juhlamielen, puhuvat kauniita sanoja ja plaaplaaplaa ja laulamme virrestä viis…”

Ei veisattu virrestä 5, vaan laulettiin virrestä 27: ”Herrojen Herra, valo maailmamme, ihmisen lapseksi syntynyt. Katsokaa lasta, taivaan kuningasta ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa Herraamme!” – Minä murruin täysin. Yritin pidätellä itkua, mutta en ihan onnistunut – joku lapsi käänsi päänsä ja minua nolotti. Mutta sisältä olin täynnä riemua, olin saanut kosketuksen taivaasta. Taivaan ilo täytti minut ja olin Jeesus-lapsen seimen äärellä siinä tovin. Joulun ilo tuli sydämeeni tuoreena ja se tuntui pitkään. Vielä nyt kuukausien päästä voin liikuttuneena muistella sitä.

Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. He pelästyivät suunnattomasti, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.” Luuk.2:9-11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Nyt kumartamaan tulkaa

Kirjoittanut : 24.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hän tyhjensi itsensä

Olkoon teilläkin se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Fil.2:5-8.

Jumalan syntyminen ihmiseksi – joulun ydinsanoma – on ilmoitettu Raamatussa eri tavoin moneen kertaan. Luetaan vaikka Jesajasta: Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hän harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Jes.9:1,5.

Jeesus sai tällaiset arvonimet jo profeetan ennustuksessa ja vielä yhden, hyvin tärkeän nimen niiden lisäksi: Sen vuoksi Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Jes.7:14. [Käännös ”neitsyt” perustuu Septuagintaan. Hepreankielinen alkuteksti merkitsee ’nuori nainen’. Nimi Immanuel merkitsee ’meidän kanssamme on Jumala’.]

Kristinusko erottuu muista uskonnoista kirkkaasti tämän vuoksi: meidän Jumalamme elää keskellämme. Hän ei ole vain valtaistuimellaan taivaassa, vaan hän vaeltaa kansansa keskellä. Jo Mooses tähdensi tämän merkitystä eikä suostunut siihen, että Jumala olisi vetäytynyt pois kansansa keskeltä:

Mooses vastasi hänelle: ”Ellet sinä kulje kanssani, älä vie meitä täältä. Mistä muutoin voidaan tietää, että me olemme saaneet armon sinun silmissäsi, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä kuljet meidän kanssamme ja että meillä, minulla ja sinun kansallasi, on erityisasema kaikkien kansojen joukossa maan päällä.” 2.Moos.33:15-16.

Tänä päivänä, kun elämme Uuden liiton aikaa, Jumala kulkee edelleen kanssamme. Pyhä Henki on annettu olemaan Kristuksen seuraajien kanssa. Voimme rukoilla: ”Tule Pyhä Henki sydämeeni tänään. Istu Kristuksen vallan valtaistuimella minun sydämessäni ja hallitse minua. Vaella minun kanssani ja ohjaa askeleitani. Anna minulle aina voimaa tehdä Jumalan tahtoa. Kiitos, että olet tullut minua tukemaan ja auttamaan. Ota Kristuksen omasta ja anna minulle, hänen tuntemisensa rikkautta. Kiitos, että sinun läsnäolosi minua innoittaa, sinun viisautesi minua opettaa, sinun voimasi minua vahvistaa, sinun armosi minua tukee. Kiitos, että sinä minua puolustat aina. Aamen.”

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hän tyhjensi itsensä

Kirjoittanut : 23.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Haavat kasvun takeena

Monille elämän vastoinkäymiset muodostavat ylipääsemättömän esteen uskon tiellä. He pettyvät ja luovuttavat. Jotkut voivat pettyä siihen, että usko ei ole johtanut sellaiseen läpimurtoon ja hengellisen työn nosteeseen, jota he ovat odottaneet. He ovat kokeneet saaneensa aidon näyn, mutta sen toteutuminen vain odottaa ja odottaa. Tämä puuduttava odottaminen saa heidät pettymään ja luovuttamaan.

On muistettava, että kaikki kasvu luonnossa on hidasta. Emme näe silmällä puiden kasvua. Joskus voimme todeta, että puu on kasvanut korkeutta tai voimme todeta, että lapsenlapsi on kasvanut pituutta. Omista lapsista sitä ei voinut koskaan huomata, sillä näimmehän heitä joka päivä… Myös hengellinen kasvu on hidasta emmekä voi sitä varsinaisesti nähdä, mutta joskus voimme sen todentaa tapahtuneeksi. Emme voi omaa kasvuamme juuri vauhdittaa – voimme vain huolehtia ravitsemuksestamme – tai hidastaakaan, kasvua tapahtuu aina aidon elämän voimasta.

Uskoon tulleiden, varsinkin nuorten mutta myös vanhempien, on vaikea käsittää ristiä. Risti usein etäännytetään – se on Jeesuksen risti. Kristuksen ristin työ pelastaa meidät. Risti merkitsee syntien sovitusta. Jeesus sanoi kuitenkin rististä: Ja joka ei kanna ristiään ja seuraa minua, ei voi olla minun opetuslapseni. Luuk.14:27. Ristiä ei nosteta jonnekin korkealle Golgatan kukkulalle ja pidetä etäällä meistä – siitä tulee meille oma risti. Ristin todellisuudesta tulee henkilökohtainen, minua itseäni koskeva asia. Ristin kautta minut liitetään Kristukseen uskossa, mutta myös kokemuksessa.

Niinpä jossain vaiheessa elämäämme meidän on pakko ymmärtää, että erilaiset vastoinkäymiset ovat Jumalan sallimia, jotta me kiinnittyisimme Kristukseen. Toistan itseäni, mutta kun hedelmäpuun oksa liitetään runkoon ja sitä sillä tavoin jalostetaan, se tapahtuu niin että tehdään haava kumpaankin ja painetaan oksa lujasti runkoon niiden haavojen kohdalta – haava haavaan kiinni. Niinpä sinunkin on määrä painautua lujasti Kristukseen kiinni ja nojata häneen, jotta sinussa oleva haava alkaisi kuljettaa hänen elämäänsä sinun ravinnoksesi ja sinä kasvaisit kiinni häneen. ..vaan noudatamme totuutta rakkaudessa ja kaikin tavoin kasvamme häneen, joka on pää, Kristus. Ef.4:15.

Älä siis tuhlaa kärsimyksiäsi, älä heitä pois yhtäkään vastoinkäymistäsi, vaan käytä niitä hengellisen kasvun rakennusaineina. Kun olet pettynyt, kun sinua masentaa, painaudu Herraasi ja mestariasi vasten ja sinä saat uutta voimaa. Kun sinä olet sairas, sinä voit saada uusia terveyden voimia, kun saat lääkettä haavoihisi Jumalan sanasta. Kun olet taloudellisesti ahtaalla, sinä saat uutta toivoa ja uskon luottamusta tulevaisuuttasi varten, kun painaudut Herrasi sydäntä vasten ja kerrot hänelle pelkosi ja huolesi. Kun häpeä painaa sinua, tuo se hänelle – hän on ristin häpeän kärsinyt.

Sinut on kutsuttu elämään lähellä Kristusta ja se tapahtuu, kun sinun kipusi saa sinut hakeutumaan lähelle häntä. Kun sinun haavasi paranee ja kipu väistyy, sinä huomaat eläväsi hänen yhteydessään ja sinä saat siinä kasvaa hengellistä kasvua – vaikka sitä ei ihmisen silmä erotakaan. Joskus se kasvu vielä näkyykin ja huomataan. Vaikkapa näin:

Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka ovat kaikenlaisissa ahdistuksissa. 2.Kor.1:4.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Haavat kasvun takeena

Kirjoittanut : 22.12.2019 Kategoria/t: Rohkaisu