Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2020

Kuka on johtajasi? Mikä periaate ohjaa elämääsi? Kun sinun pitää päättää asioita, kuunteletko puolisoasi, sukulaisia, poliittisia johtajia tai seurakunnan silmäätekeviä?

Kun seuraan mediaa, huomaan yhden luonteenomaisen piirteen, joka hallitsee ihmisiä: he ovat jakaneet huomionsa moniin asioihin eivätkä keskity. He puuhaavat milloin mitäkin, enimmäkseen jotakin mukavaa tai hauskaa. Tämän päivän paikallisuutinen on kirkkoherra, joka sai verkollaan suuren kuhan. Onneksi olkoon, mutta miksi hengellinen työ ei ylitä uutiskynnystä?

En aio syyllistää ihmisiä siitä, mihin he aikaansa käyttävät, mutta haluaisin rohkaista lukijoitani keskittymään tärkeisiin asioihin ja pysähtymään tosissaan hengellisten asioiden äärelle ja käyttämään aikaa Jumalan sanan sulatteluun ja rukoukseen, näkemään vaivaa oman hengellisen elämän kuntoon saattamiseksi. Se on sinun elämäsi kotipuutarha, jota kannattaa vaalia. Jokainen puutarhaa hoitanut tietää, millaisen vaivannäön takana on kukkiva, hyvin hoidettu ja kaunis puutarha. En patista puutarhan hoitoon, vaan löytämään sen sydämen puutarhan, joka on mahdollisesti kesannolla. Jumalan sana vertaa meidän hengellistä elämäämme puutarhaan:

Olet lukittu puutarha, siskoni, morsiameni, lukittu puutarha, sinetöity lähde, paratiisi, joka kasvaa granaattiomenia, herkullisia hedelmiä, hennaa ja nardus-lajeja, nardusta ja sahramia, mausteruokoa ja kanelia ja kaikkia suitsukepuita, mirhaa ja aaloeta sekä parasta balsamia. Laul.l.4:12-14.

Monien sisäinen puutarha kasvaa rikkaruohoja, nokkosia ja ohdakkeita. Se on tulosta herpaantumisesta, siitä että keskittyminen oikeisiin asioihin on hukassa. Ei mikään ihme nykyaikana, jolloin media tarjoaa niin puoleensavetävää seurattavaa, viihdettä, elokuvia, musiikkiohjelmia, dokumentteja ja urheilua. Seurakunnat eivät oikein pärjää tässä kilpailussa. Yhä useampi pastori saarnaa tyhjille penkeille. Yleisökato ei aina riipu puhujasta, vaan hyvätkin puheet voivat mennä hukkaan. Joskus työtä voisi suunnata enemmän median hyödyntämiseen.

Uuden liiton seurakunnan tulisi tunnustaa ”Jeesus on Herra” ja seurata johtajaa. Meidän tulisi keskittyä kuuntelemaan häntä, jotta emme herpaannu, kun maailman äänitorvet pauhaavat. Jumalan sanan tulisi aina olla käsikirjana, kun kaipaamme neuvoja. Pyhän Hengen tulisi saada olla elämämme navigaattori. Johtajamme kehottaa:

Kestävyydellänne te voitatte omaksenne elämän. Luuk.21:19.

Ole luja ja rohkea!, Älä säiky äläkä kauhistu. sillä Herra*, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin. Joos.1:9.

Elämässä tulee väistämättä vastaan yllätyksiä, kun kaikki ei suju odotusten mukaan. Varsinkin meillä uskovilla on positiivisia odotuksia tulevaisuutemme suhteen – mikä on oikein – mutta sitten vastoinkäymisen iskettyä me lannistumme nopeasti. Missä Jumala oikein oli, kun minä jouduin kohtaamaan tällaista? Elämä ei ollutkaan niin ruusuista kuin sanan valossa uskallettiin odottaa.

Mikä olisikaan parempi raamatunkohta kuin yllä lainattu, kun elämä kolhii? Ymmärrämme, että rohkeus on jotakin, joka kehittyy ja nousee meistä esiin, kun sitä tarvitaan. Auvoinen ja päivänpaisteinen elämä ei vaadi rohkeutta. Peräänantamattomuus, päättäväisyys ja sitkeys syntyvät, kun tarvitsemme sisua mennä läpi harmaan kiven. Mukava elämä kotisohvalla ei kaipaa kauhean paljon määrätietoisuutta ja sisukkuutta.

Niinpä haluan tänään sanoa sinulle, joka vaikerrat elämäsi ankeutta, joka valitat miten elämä kolhii: Sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. Hän on sinun kanssasi ilon päivänä, mutta hän on sinun kanssasi myös ahdistuksen ja pelon päivänä. Hän tukee sinua, kun sinulla on taloudellisesti epävarmaa. Hän auttaa sinua, kun ihmissuhteesi on ajautumassa kriisiin. Hän lohduttaa sinua, kun olet menettänyt rakkaan ihmisen läheltäsi. Hän opastaa sinua, kun olet eksyksissä. Hän neuvoo tien, kun tuntuu että tie katoaa, hän lohduttaa kun mieli on maassa, hän tukee kun rohkeus uhkaa pettää, hän valaa sinuun uutta uskoa, kun sinä olet menettämäisilläsi toivosi. Hän on sinun kanssasi, kun kukaan muu ei ole ja yksinäisyys ja orpous pimentävät sinun päiväsi.

Hän on vielä silloinkin sinun kanssasi, kun sinusta tuntuu, että Jumala on sinut hylännyt. Hän on siinä vierelläsi. Tai paremminkin: sinä olet hänen sylissään.

Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan. Hepr.2:18.

Kristuksen ruumiissa on esiintynyt kautta aikojen kilpailua eri jäsenten välillä ja tämä kilpailu on äitynyt joskus jopa toisten hyljeksimiseksi. Paavali puuttui tähän jyrkin sanoin:

Silmä ei voi sanoa kädelle: ”En tarvitse sinua”, eikä pää jaloille: ”En tarvitse teitä.” Päinvastoin, ne ruumiinjäsenet, jotka näyttävät olevan heikoimpia, ovat välttämättömiä. 1.Kor.12:21-22.

Tämä seurakunnan vertaaminen ruumiiseen on osuva. Jos ajattelemme ihmisruumista, näemme siitä vain ihon ja joitakin elimiä, jotka ovat ruumiin pintaosissa, kuten silmät, suu, korvat ja hiukset. Sen sijaan emme näe keuhkoja ja sydäntä – kaikkein tärkeimpiä elimiä.

Näin on myös Kristuksen ruumiissa. Joillakin on näkyvä tehtävä, julkinen palvelustyö seurakunnassa, toisilla taas se tehtävä on näkymätön. Esirukoilijat, varsinkin ne, joiden esirukoustyö tapahtuu pääasiassa omassa rukouskammiossa, ovat näkymätön osa Kristuksen ruumiista. On muitakin, joiden palvelutehtävä on enemmän näkymätön kuin näkyvä.

Jos nyt joku, jonka palvelustyö ja sen hedelmä on näkyvää, alkaisi pitää itseään jonakin suurena ja väheksyä toisia, kun nämä eivät ole saaneet mitään näkyvää aikaan, silloinhan hän loukkaisi Kristuksen ruumista ja sen yhtenäisyyttä. Paavali puhui korinttilaisille siitä, että meidän tulisi keskittää huomiomme näkymättömiin asioihin ja oppia oikein arvostamaan sitä, mikä ei näy:

Haluamme vain antaa teille aiheen kerskata meistä, niin että voisitte vastata niille, jotka kerskailevat siitä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä siitä, mitä on sydämessä. 2.Kor.5:12.

Jos sinua väheksytään, koska palvelustyösi on näkymätöntä, sinun tulee lujittaa itseäsi Jumalan sanalla ja kestää tämä väheksyntä arvokkaasti. Voit kestää sen, kun Jumalan sanan valossa näet oman palvelustyösi arvon. Sinä voit olla päättäväinen ja sanoa itsellesi: minä arvostan sitä, mikä on sydämessä. Minä en pyri pinnalle, minä pyrin pinnan alle. Minä arvostan Jumalan seurakunnan sydämen työtä. Minä arvostan Jumalan seurakunnan keuhkoja. Minä arvostan Jumalan seurakunnan sisäelimiä, jotka sulattavat Jumalan sanan vahvaa ruokaa ja muuntavat sen Kristuksen ruumiin elinvoimaksi. Minä haluan olla Kristuksen sanalle kuuliainen, kun hän sanoo:

Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä. Matt.18:10.

Minä päätän olla omalla paikallani ja toimia kokonaisuuden eduksi. Minä jätän asiani aina Herran ratkaistavaksi, sillä hän on oikeudenmukainen tuomari. Minä tiedän oman palvelustyöni arvon, koska tiedän saaneeni sen Jumalalta. Vaikka kukaan ihminen ei arvostaisi minua, minä tiedän, että Herra Jeesus arvostaa minua ja se riittää.

Herra* vastasi minulle näillä sanoilla: ”Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin,  niin että sen voi juostessakin lukea”. Näky odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy. Hab.2:2-3.

Näky ja sen toteutuminen on pitkä prosessi ja jokaisen näyn saajan tulisi aktiivisesti pyrkiä näkynsä toteuttamiseen. Me kristityt uskomme joskus liikaakin siihen, että kaikki hoituu, kun odotamme kädet ristissä. Habakuk tuskin tarkoitti, että ”ollaan vaan ku ellun kanat” – ja haudotaan, mitä on munittu…

Kyllä odottaminen kuuluu asiaan, kyllä rukoileminen kuuluu siihen. Mutta kun on aika ottaa ensimmäinen askel näyn toteuttamiseksi – sen tuomiseksi ajatuksen asteelta näkyvään maailmaan – vaaditaan uskoa. Joskus se usko on todella heiveröistä ja pienet kokeilut alkeellisia, mutta: ..kuka halveksii pienten alkujen päivää, kun nuo seitsemän Herran* silmää, jotka tarkkailevat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä. Sak.4:10.

Jostain on lähdettävä liikkeelle. Minäkin tein ensimmäisen nettijulkaisuni joskus viime vuosituhannen puolella ja se ei ensi alkuun näkynyt selaimessa, vaan se alkoi lataantua takaisin koneeseeni. Piti korjata asiakirjan tyyppiä ja sen jälkeen se näkyi selaimessa. Silloin oli tarpeen kirjoittaa kaikenlaista koodia, nykyään kuka vaan voi perustaa nettiin blogin, joka hyödyntää tekniikan uusimpia saavutuksia harrastelijan taidoillakin. Virheitä tulee, mutta jos niitä pelkää, ei pääse mihinkään. Sinun näkysi voi olla hyvin erilainen etkä joudu tappelemaan tekniikan kanssa, mutta alkuun pääseminen voi olla sinunkin näkysi toteuttamisessa suuri haaste. Onneksi into korvaa paljon osaamisen puutetta, jotta alun hankaluuksista päästään eteenpäin.

Matkan varrella uskon merkitys korostuu. Jotta voi toteuttaa näkynsä kokonaisuudessaan, on kasvettava uskossa. Tietyn taipaleen pääsee eteenpäin suhteellisen vaivatta, mutta sitten tulee eteen haasteita, jotka vaativat kasvamista uskossa, uudelle tasolle pääsemistä. Näissä uudistumisen haasteissa jäämme joskus polkemaan paikallamme, emme pääse eteenpäin, asiat junnaavat, takapakkiakin voi tulla.

On turvallista tietää, että tämä kaikki on normaalia, se kuuluu jokaisen näkyään toteuttavan ohjelmaan. Jumala tahtoo, että me kasvamme, muutumme työn vaatimusten mukaan, uudistumme ja saamme uudenlaisen voitelun aika ajoin. Meidän tulee ikään kuin päästä välillä huoltoasemalle tankkaamaan ja sitten taas liikkeelle uusin voimin. Kannattaa siis hyväksyä pysähdykset matkan varrella, pitkätkin lepotauot. Niiden tarkoitus ei ole haudata näkyämme lopullisesti, vaan siementää se uuteen kasvuun.

Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan vaan Jumala, joka antaa kasvun. 1.Kor.3:6-7.

Hyvä Paimen antaa henkensä lampaiden puolesta (Joh.10:11). Jumalan lupauksen perusteella hän ei pakene, kun vaara uhkaa, vaan puolustaa lampaita henkensä uhalla. Ollakseen lupauksensa mukaan Hyvä paimen, Jeesus suostui kärsimään ristin kuoleman.

Pahoja paimenia nuhdellaan Hesekielin kirjassa: Voi Israelin paimenia, koska he ovat pitäneet huolta vain itsestään! Eikö paimenten olisi pidettävä huolta lampaista? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, lihavat lampaat te olette teurastaneet. Mutta laumasta te ette ole pitäneet huolta. Te ette ole vahvistaneet heikkoja, ette hoitaneet sairaita ettekä sitoneet loukkaantuneita, te ette ole hakeneet takaisin eksyneitä ettekä etsineet kadonneita. Te olette kohdelleet lampaita tylysti ja väkivaltaisesti. Niin ne ovat joutuneet hajalle paimenta vailla ja päätyneet kaikkien villipetojen ruuaksi. Hajallaan ne ovat. Hes.34:2-5.

Jeesus antoi myös Hesekielin kautta lupauksen olla Hyvä Paimen. Hän lupasi näille kaltoin kohdelluille lampaille: Minä itse kaitsen lampaitani ja vien ne lepäämään, sanoo Herra, Herra*. Kadonneet minä etsin, eksyneet minä tuon takaisin, loukkaantuneet minä sidon ja heikkoja vahvistan, mutta lihavat ja vahvat minä hävitän. Minä paimennan laumaani oikeuden mukaan… Silloin he eivät enää ole kansojen ryöstettävinä eivätkä maan pedot syö heitä, vaan he saavat asua turvassa, eikä kukaan pelottele heitä. Hes.34:15-16, 28.

Saamme siis tänä päivänä etuoikeuden kuulua Hyvän Paimenen laumaan. Hän vie meidät turvaan susilta, hän ohjaa meidät hyville ruokamaille. Hän hoivaa meitä, kun sairastamme. Hän nostaa meidät syliinsä, kun emme jaksa omin voimin. Olkaamme kiitolliset ja palvelkaamme häntä ehyin sydämin!