RSS

Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2020

Kun kristikansa hajoaa

Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa. Sananl.29:18 KR92.

Lauseen alkuosa kuuluu vanhassa 1776 käännöksessä: ”Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan”. Muutenkin tämä jae kääntyy eri kielissä monin tavoin. Aina ei puhuta profeetoista, vaan näyistä tai ilmestystiedosta. Myös RK puhuu näyn puuttumisesta.

Onhan tosiasia, että nykyään profeetat ovat harvinaisia, näkyjä nähdään ani harvoin, unia nähdään silloin tällöin, mutta niitä osataan tuskin selittää, profetiat ovat hoviprofeettojen toistopalvelua tai niin mystistä jargonia, ettei niistä ota kukaan selvää. Sama tilanne oli jo Samuelin ollessa poikanen: Herran* sana oli siihen aikaan harvinainen, eivätkä näyt olleet tavallisia. 1.Sam.3:1.

Mutta onhan tämä opetukseen keskittyminen harkittua ja tiedon ylikorostaminen tahallista. Osa tästä ongelmasta johtuu siis siitä, että profeetat on hiljennetty. Israelin kuningas vastasi Joosafatille: ”On vielä yksi mies, jolta voisimme kysyä Herran* tahtoa. Mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan profetoi minulle hyvää, vaan aina pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.” 2.Aik.18:7. Moni profeetan oppilas on saanut tuntea tämän nahoissaan ja vaiennut jo ennen kuin on kunnolla saanut oppia profeetan virkaansa hoitamaan.

Kuten 1776 käännös vihjaa, yksi seuraus siitä, että profeettoja syrjitään, on myös kristikunnan sirpaloituminen ja hajoaminen aina vain pienempiin lahkoihin. Profeetallinen sana ehkä koetaan liian haastavana, kun siinä jää aina osavastuu kuulijalle, että koetaan helpommaksi, jos hengen sanomia ei kuulla eikä kuulijoita rasiteta liian vaikeilla arvoituksilla tai asioiden liian syvällisellä ymmärtämisellä – sehän johtaa usein parannuksen haasteeseen. Profeetallisen sanan paras hedelmä onkin suuntaansa korjaava seurakunta.

Särkymistä on hyvää ja pahaa. Vaikka särkyminen on monessa suhteessa siunaus, ei kristikunnan hajoaminen ole siunaus. Meidän tulee nousta vastustamaan susia – niitä persoonia, jotka aina kurittavat lampaita ja kohtelevat näitä kovuudella – ja suosia lempeitä paimenia, jotka kokoavat erimieliset yhteen ja sovittelevat riitoja. Meidän tulisi kohdella profeettoja hyvin (Ps.105:15) ja suosia profetian armolahjan käyttöä ja profeetallisen sanan julistamista. Kun sananjulistus saa yliluonnollisen ulottuvuuden, meillä on jälleen mahdollisuus kuulla Jumalan ääni. Kun kuulemme hengen puhuvan, saatamme hämmästyä – yllättyä perin juurin ja sillä tavalla saada terveellisen totuuden ruiskeen nukkuvan sielumme herättämiseksi. Jumalan äänen kuuleminen on terveellistä ja yhdistää kristikansaa.

Jeesus sanoi: »Jos teillä on korvat, kuunnelkaa tarkkaan.» DMrk.4:9.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun kristikansa hajoaa

Kirjoittanut : 26.01.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Raskaana Jumalan hengestä

Ennen kuin Siion tuntee kipuja, hän jo synnyttää; ennen kuin tuskat tulevat, hän synnyttää poikalapsen. Kuka on tällaista kuullut? Kuka on nähnyt tällaista? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tai synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. Minäkö avaisin kohdun suun antamatta voimaa synnyttää, sanoo Herra*, tai minäkö, joka annan voiman synnyttää, estäisin synnyttämästä? Jes.66:7-9.

Jumalan luomakunnassa kaikki heijastaa hengellistä todellisuutta. Yksi näistä luonnollisista ilmiöistä, joka ilmentää uskon todellisuutta, on synnytys. Siitä voidaan johtaa muutamia väittämiä, jotka koskevat hengellistä kasvua ja hedelmällistä uskoa:

1) Tarvitaan ensiksi hedelmöitys, jotta mitään lähtisi syntymään. Hengellistä hedelmöitystä kutsutaan usein sanalla ’näky’. 2) Usko tulee täydelliseksi ja johtaa tuloksiin vasta, kun on käyty läpi odotuksen vaihe. Odotus kuuluu hengelliseen raskauteen yhtä oleellisesti kuin luonnolliseenkin. Odotuksen aikana tapahtuu paljon, mutta se on usein salattua. 3) Synnytyksen käynnistyessä tulee ensin lapsivesi ulos. Raskaana oleva ”päästää allensa”. Se voi tuntua hyvin nololta. 4) Synnytys ei tapahdu ilman kipua. Poltot tulevat vääjäämättä. Kipua ei voi paeta. Hoitajia saattaa parveilla ympärillä paljonkin, mutta supistukset vain pahenevat. Poltot voivat kestää tuntikausia. Synnytys voi venyä tunnista toiseen ja edistyä hitaasti. Äidin voimat voivat loppua. Kätilöt saattavat olla huolissaan lapsesta. Leikkausta mietitään. Äitiä tsempataan: ”Kestä vielä vähän!” Tästä vaiheesta Raamattu toteaa muun muassa: Ahdinkomme oli niin suunnaton ja ylivoimainen, että olimme epätoivoisia hengestämmekin. 2.Kor.1:8. 5) Kun lapsi sitten viimein syntyy, se parkaisee ja itkee hädissään. Äiti tuskin kuulee sitä, kun on niin pyörryksissä. Molemmat ovat toisten avun varassa. 6) Synnytyksestä toipuminen vie aikaa. Lapsi tai äiti tai molemmat vaativat tarkkailua. 7) Ilo lapsen syntymisestä valtaa kuitenkin mielet, elämä hymyilee sittenkin. Mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, hän ei enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan. Joh.16:21.

Tätä ajatusmallia ei nyt kannata soveltaa jokaiseen arkiseen pikkuasiaan, mutta jos sinun elämässäsi on menossa hengellinen raskaus, jonka on määrä tuottaa esiin jokin Jumalan teko, läpimurto, uudistuminen, edistys, uusi voitelu, merkittävien ovien avautuminen tai tapahtuma, joka johtaa suurenmoiseen hedelmän kantamiseen, silloin on mahdollista, että joudut käymään läpi odotuksen ja kivulla synnyttämisen. Joudut erilaisten vastoinkäymisten kautta kulkemaan kohti voittoa. Mutta lopulta seuraa ilo ja tyydytys, kiitollisuus ja hyvä olo.

Ole siis rohkealla mielellä, sinun kipuilusi ei ole turhaa. Ole sinnikäs, sinun on määrä päästä voitolle kaikista elämäsi vastuksista. Kestä vielä vähän ja sinä saat nähdä, minkä ihmeellisen vastauksen Jumala antaa! Sinun uskosi palkitaan, sinun kestävyytesi johtaa kerran täydelliseen tekoon (Jaak.1:4).

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Raskaana Jumalan hengestä

Kirjoittanut : 25.01.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Suuren arkkitehdin piirustukset

Kristus sen sijaan on uskollinen Poikana, hänen huoneensa hallitsijana. Hänen huoneensa olemme me, kunhan loppuun asti säilytämme rohkeuden ja kerskaamme toivosta. Hepr.3:6.

Kun tulemme uskoon, synnymme useimmiten jonkin seurakunnan piiriin tai ainakin hakeudumme Jumalan kansan yhteyteen. Silloin saamme ikään kuin syntymälahjana määrätyn opetuksellisen paketin. Joskus se paketti on arvokas, joskus vähän rihkamaa. Puutteena voi tässä äitiyspakkauksessa olla esimerkiksi se, että vanhaa liittoa sotketaan koko ajan uuden liiton seurakunnan elämään. Profeetta Haggai kehotti aikanaan rakentamaan temppeliä ja nyt Haggain kirjaa käytetään erilaisten rakennusprojektien innoittamisessa. Jos luemme Raamattua huolella, voimme todeta, että uudessa liitossa ei kehoteta rakentamaan mitään rakennuksia – ei yhden yhtäkään.

Tämä on aika hämmästyttävää, kun tiedämme, että Jeesus itse oli rakentaja. Häntä on sanottu puusepäksi, mutta luultavasti hän oli ennemminkin kirvesmies. Hän siis rakensi työkseen ihmisten asumuksia ympäri Galileaa, mutta ei koskaan käskenyt seuraajiaan yhdenkään pirtin kyhäämiseen. Jos joku löytää Raamatusta jonkin rakennushankkeen, hän tukeutuu silloin vanhan liiton tekstiin.

Selitys tälle kummallisuudelle löytyy, kun tajuamme, että Jeesus kyllä rakentaa, mutta hänen rakennuksensa on ”näkymätön”. Hän rakentaa Jumalan valtakuntaa. Hän juurruttaa opetuslapsiinsa Jumalan valtakunnan idean, sen periaatteet, sen elämäntavan, sen moraalin. Hän rakentaa valtakuntaansa luoden sille pohjan – perustuksen. Kulmakivenä ja huippukivenä on Kristus itse, rakennuskivinä ovat uskoon tulleet pyhät. Rakennus on Kristuksen ruumis, jossa Kristus on Pää ja me olemme soluina hänessä.

Pietari tiivistää tämän totuuden näin: Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset tosin ovat hylänneet mutta joka Jumalan silmien edessä on valittu ja kallis. Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhrataksenne hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. 1.Piet.2:4-5. Tähän meidän on syytä syventyä ja vakaasti uskoa, että juuri tällaista rakentamista uuden liiton ihmisiltä odotetaan.

Ylösnoussut Vapahtaja on myös rakentaja. Hän rakentaa uutta Jerusalemia meille taivaassa. Kun kerran pääsemme kotiin, näemme uuden kotikaupunkimme valmiina. Sen tähden Jumala ei häpeä heitä vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalakseen, sillä hän on valmistanut heille kaupungin. Hepr.11:16.

Jos luotamme Kristukseen, luotamme hänen arkkitehtuuriinsa. Jos pidämme häntä arvossa rakentajana, noudatamme tarkasti hänen piirustuksiaan. Emme enää tyydy maallisiin ”kivikehiin”, nyt rakennamme arvokkaista aineista, jaloista materiaaleista, hänen ruumiinsa temppeliä – hänen verellä ostettua seurakuntaansa. Pian Kristuksen morsian temmataan taivaallisiin asuntoihin, jotka on rakentanut Herra itse.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Suuren arkkitehdin piirustukset

Kirjoittanut : 24.01.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Uskon rukous toimii

Minä olen Herran* sotajoukon ylipäällikkö ja olen juuri nyt tullut. Joos.5:14.

Tämä raamatun kohta tuli mieleeni, kun ajattelin asioita, joita eräs kauan uskon tiellä vaeltanut sisar puhui. Hän vaikutti hyvin väsyneeltä ja pettyneeltä, kun Jumalan vastaukset viipyivät. Hänellä oli kipu omien lastensa pelastumisesta. Kirjoitin hänelle lyhyesti ja kun olin viemässä korttia postilaatikkoon, minut valtasi Herran henki.

Uskon hengessä aloin ajatella jotenkin tähän tapaan: nyt ei anneta periksi. Nyt taistellaan. On varma, että Jumala vastaa. Aivan varma on, että hän tekee voimallisia asioita. Me riisumme aseista tuon tyrannin, joka pitää sinun lapsistasi kiinni ja heitämme hänet ulos. Me sanomme sille, että sen aika on ohi. Me käskemme sitä lähtemään. Emme me omassa voimassa voi sille mitään, mutta me jyräämme sen Jeesuksen nimessä. Jeesus on se, joka sanoi:

Nyt tämän maailman ruhtinas heitetään ulos. Joh.12:31.

Ruikutus saa nyt loppua. Valittaminen saa loppua. Alakuloisuus on ohi, epäuskon aika on mennyt. Tässä maassa on paljon Jumalan sotureita, jotka ovat puettuja täyteen taisteluvarustukseen. Vaikka minä olen niistä vähäisin, niin minä voin silti sanoa sille pimeyden ruhtinaalle, joka sinun omaisiasi pitää kiinni synnissä ja maailmassa, niin kuin Daavid sanoi:

..minä tulen sinua vastaan Herran* Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt. Tänä päivänä Herra* antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut… 1.Sam.17:45-46.

Ei väliä, millä murteella se tulee ulos suusta. Vihollinen pötkii pakoon, kun me Jeesuksen nimen arvovallassa käskemme sitä lähtemään.

Usko sinäkin: tämä mahdollisuus on olemassa sinun rakkaittesi kohdalla. Se maailman ruhtinas, joka on heitä hallinnut, lähtee vetämään häntä koipien välissä ja sinä näet, että on vielä olemassa Jumala, joka vastaa rukouksiin.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, me olimme kuin unta näkevät. Ps.126:1.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Uskon rukous toimii

Kirjoittanut : 23.01.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kristus teissä, kirkkauden toivo

Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat teistä kaikkea pahaa. Matt.5:11.

Kun sinusta tulee Jeesuksen oma ja hänen opetuslapsensa, saat vääjäämättä osasi myös vainoista. Se voi olla selän takana puhumista, juorujen levittämistä, ilkeitä juonia, mielen pahoittamista – mitä kaikkea pahaa ihmiset osaavatkaan tehdä! He kiusaavat ja tekevät ilkivaltaa, he ovat tylyjä ja loukkaavat ilkeillä sanoilla, he aiheuttavat vahinkoa tahallaan. Sitten he ovat vielä pitkävihaisia eivätkä koskaan muuta asennettaan.

No, sellaista elämä on. Ehkä ei pitäisi puhua ”heistä”, vaan ”meistä”! Mutta kun olemme tulleet uskoon ja Jumalan henki todella alkaa liittää meitä Kristuksen ruumiiseen, me saamme tuntea sen nahoissamme. Paavali sanoi siitä näin: Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, että myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Meidät, jotka elämme, annetaan aina alttiiksi kuolemalle Jeesuksen tähden, että myös Jeesuksen elämä tulisi kuolevaisessa ruumiissamme näkyviin. 2.Kor.4:10-11.

Mitä merkitseekään Kristuksen kärsimyksien osallisuus? Se on tie kohti ylösnousemusta, hänen kirkkautensa omistamista. Kun alamme hyväksyä tämän puolen Kristuksen seuraamisesta, me pääsemme sellaiseen aikuisuuteen uskossa, että voimme alkaa jopa tavoitella läheisempää Kristuksen tuntemista juuri kärsimysten kautta. Emme ehkä muutu masokisteiksi, mutta alamme ymmärtää, että särkyneisyys on hyvä asia, murtuminen osa pyhittymistä ja kasvua oikeaan suuntaan. Se huono maine, jota olemme harmitelleet, se onkin selvästi tienviitta taivaaseen. Voimme yhtyä Paavalin ajatukseen: Haluan tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja hänen kärsimystensä osallisuuden ja tulla hänen kaltaisekseen samastumalla hänen kuolemaansa.. Fil.3:10.

Voimme ihailla monia, jotka vapaaehtoisesti lähtevät hankaliin olosuhteisiin voidakseen viedä evankeliumia eteenpäin tai palvellakseen köyhiä. Kun Jumalan antama näky polttaa sydänalassa, on mahdollista antaa itsensä alttarille. Tällainen henkilökohtainen uhrautuminen kuuluu aikuiseen uskoon.

Mutta haluan rohkaista sinuakin, joka et ole valinnut sitä kärsimystä, joka tänä päivänä sinua kurittaa. Tuskailetko ihmisten pahoja puheita? Oletko ahdistunut, kun et saa muiden hyväksyntää? Suretko menetettyjä mahdollisuuksia, joita jotkut hyväkkäät ovat olleet pilaamassa? Kurittaako jokin sairaus sinua? – Entä jos antaisit Pietarin kääntää sinun elämäntilanteesi nurinpäin?

Päinvastoin iloitkaa sitä mukaa kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestyessä. 1.Piet.4:13.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kristus teissä, kirkkauden toivo

Kirjoittanut : 22.01.2020 Kategoria/t: Rohkaisu