Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2020

Sydänkohtaukseni jälkeen olen ollut entistä selvemmin tietoinen siitä, että voin kuolla sydäninfarktiin. Loppujen lopuksi se on aika tervetullut tapa päättää elämänsä verrattuna syöpään tai moneen muuhun kuolinsyyhyn. Isäni lyyhistyi eräänä talvipäivänä kelkkansa viereen, kun infarkti yllätti. Muutama vuosikymmen myöhemmin veljeni oli töissä sahallaan, kutsui joitain paikalle poikenneita sukulaisia kahville ja siinä arkisten jutteluidensa keskellä kaatui pahaa aavistamatta keskelle lattiaa. Siitä ei noussut enää.

Nopea lähtö on hyvä. Toivoisin, etten itsekään joutuisi kitumaan. Infarkti siis syntyy, kun verihyytymä lähtee vaeltamaan verenkierrossa ja päätyy lopulta sepelvaltimoon ja tukkii sen. Tällaisen veritulpan lisäksi voi syynä olla sepelvaltimossa itsessään syntyvä repeämä ja sen synnyttämä tukkeuma. Sydän pysähtyy silloin hapenpuutteeseen.

Näin unta. Pieni punainen möykky, joka näytti rykelmältä verihiutaleita, liikkui hitaasti näkökentässäni. Katselin sitä jonkin aikaa ja huomasin sen olevan seinän takana. Seinä oli jotensakin läpinäkyvä.

Kun mietin untani, ajattelin, että noinkohan on lähtö lähellä. Pieni verihyytymä on kuoleman airut, sitten mennään läpi seinien. Mutta nyt koronavirusepidemian puhjettua olen alkanut nähdä tilanteessa positiivisempia merkityksiä. Muistamme, kuinka israelilaiset sulkeutuivat ensimmäisen pääsiäisen viettoon kotinsa seinien sisälle. He olivat tehneet Mooseksen neuvojen mukaan ja sivelleet karitsan verellä oviensa pielet. Kuoleman enkelin surmatessa egyptiläisiä sanotaan:

Veri on merkkinä taloissa, joissa te olette. Kun näen veren, minä menen ohitsenne… 2.Moos.12:13.

Kun yritän avata uneni symboliikkaa, mietin, onko seinä, joka erottuu maisemasta lähinnä tapetin kuvioiden ansiosta, myös kuva karanteenista. Sisätiloissa pysytteleminen voi antaa jo huomattavan suojan, vaikka uskovina voimme laittaa syvimmän sydämen luottamuksen Jumalan varjelukseen ja vain siihen. Voimme syventyä jälleen kerran psalmin 91 antamiin turvatakuihin:

Kaatukoon tuhat sivultasi, kymmenentuhatta oikealta puoleltasi, mutta sinuun ei satu. Ps.91:7.

Niinpä voimme nyt arvioida tätä aikaa ja lukea psalmin 91 lisäksi Luukkaan evankeliumin luvusta 21 jakeet 7-36. Tässä pari jaetta:

…tulee suuria maanjäristyksiä ja monin paikoin nälänhätää ja ruttoa… Luuk.21:11. Ihmiset menehtyvät pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä… Luuk.21:26. Kun nämä alkavat tapahtua, rohkaiskaa mielenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Luuk.21:28.

Kyllä Jumalan ihmisenä on turvallista elää – ja kuollakin, jos aika on. Emme joudu paniikkiin, voimme varautua kulkutauteja vastaan, mutta voimme ennen kaikkea luottaa Korkeimman suojelukseen.

Huutakoot ilosta ja riemuitkoot ne, jotka haluavat minulle oikeutta. Sanokoot he aina: ”Ylistetty olkoon Herra*, joka tahtoo palvelijansa parasta”. Ps.35:27.

Koska sinä olet silmissäni kallis ja arvokas ja koska minä rakastan sinua, minä annan ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia henkesi lunnaiksi. Jes.43:4.

Eräs uskon kulmakivi on oikea omakuva, terve itsetunto ja käsitys omasta arvostani. Joskus meidän omakuvamme vääristyy jonkin kaltoinkohtelun tuloksena. Vauvana koettu fyysinen tai emotionaalinen kaltoinkohtelu voi johtaa henkiseen vammautumiseen, joka traumatisoi meitä. Seurauksena voi olla huono itsetunto ja arvottomuuden tunne. Myös myöhemmin tapahtuva väkivalta voi johtaa traumaan. Esimerkiksi raiskatun voi olla vaikea nähdä itseään arvokkaana persoonana.

Itsetunnon traumaan voimme saada psykoterapiaa, mutta myös kristillinen usko voi tarjota tilaisuuden eheytymiseen ja omanarvontunnon palautumiseen. Kun ymmärrämme, että Jeesus on ottanut syntimme kantaakseen ja kuollut puolestamme, ymmärrämme oman arvomme uudella tavalla. Kun tajuamme, että Jumala on meidät luonut ja että olemme ainutlaatuisia yksilöitä, saamme löytää uutta arvokkuutta elämällemme. Olen itse saanut löytää uuden merkityksen ja arvon elämälleni nimenomaan uskosta, siksi suren aina itsemurhaajia – en voi käsittää, kuinka joku haluaa heittää menemään tämän elämän. Uskohan antaa myönteistä merkitystä myös kärsimykselle.

Vaikka isäni ja äitini minut hylkäisivät, Herra* ottaa minut hoiviinsa. Ps.27:10. Eräs käännös sanoo ”Herra minut adoptoisi”.

Jeesuksen Kristuksen ristin kautta sinut on adoptoitu Jumalan perheeseen, ostettu Vapahtajan verellä, lunastettu vapaaksi – nyt olemme osa Kristuksen ja Jumalan valtakuntaa ja meidän tulevaisuutemme on ihmeellinen. Elämä on suurenmoinen seikkailu, valtava löytöretki, jonka palkintona on taivas ja uuden Jerusalemin aarteet. Saamme kerran olla osalliset Kristuksen kirkkaudesta.

Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää aikanne oikein, sillä nämä päivät ovat pahoja. Ef.5:15-16.

Samalla kun löydämme oman arvomme, löydämme myös tämän elämän arvon. Olkoon ajallinen elämäni miten surkeata tahansa, tiedän että tämä on vain väliaikaista ja päämäärä on kirkkaana edessäni – uskon päämäärä.

Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistuksemme tuottaa määrättömän, ikuisen kirkkauden meille. 2.Kor.4:17.

Kun ohjaaja Kalle Holmberg sai työkseen tehdä tv-sarjan Kalevalasta, hänelle annettiin etukäteen ohje: ”Unohda Kalevala!” En ole nähnyt Rauta-aikaa, mutta uskon, että Holmberg onnistui unohtamaan suuren osan niistä kliseistä, joita hänen aikanaan Kalevalaan liitettiin. Olen joskus ohimennen silmäillyt artikkelia, jossa päätellään, että Kalevalaan liitetty kuvasto on pitkälle mielikuvituksen luomaa ja vailla mitään historiallista pohjaa. Olemme omaksuneet mielikuvia, emme oikeasti tiedä entisajan elämästä juuri tuon taivaallista.

Kristillinen usko on myös täynnä kliseitä. Jos etsin kuvitusta tähän blogiini vaikkapa sanalla ”kristinusko”, saan ruudun täydeltä kaikkea kulunutta kuvastoa, joka suorastaan tympäisee. Voi hiljaa huokaista vain Vapahtajan suuntaan: ”Tätäkin siis sinun pitää kärsiä…”

On myös kliseisiä käsityksiä, jotka istuvat lujassa. Seurakunta on aikojen saatossa tullut aivopestyksi niin että se tuskin ymmärtää Jeesuksen opetuksia. Olen itsekin tämän aivopesun uhri, josta ei voi syyttää ketään eikä erikseen osoittaa sormella yhtään kirkkoa tai herätysliikettä. Yksi näistä asioista, jotka luulemme ymmärtäneemme, on johtajuus.

Me liitämme johtajuuden aina asemaan jossakin organisaatiossa, kuten seurakunnassa tai kirkossa. Me ymmärrämme, että johtaja on meidän yläpuolellamme ja määrää meitä tai johtaa meitä, koska hänellä on auktoriteetti. Jeesus kuitenkin sanoi:

Te tiedätte, että ne, joiden katsotaan olevan kansojen ruhtinaita, herroina hallitsevat kansoja ja mahtavat pitävät niitä vallassaan. Näin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne tahtoo tulla suureksi, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon kaikkien orja. Mark.10:42-44.

Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa, että johtajan ei pidä olla mikään rabbi, ei isä eikä mestari (Matt.23:8-10). Jeesus haluaa, että hän itse on ainoa johtaja (tai Pyhä Henki hänen edustajanaan) ja me olemme keskenämme veljiä ja sisaria. Tämän ymmärtäminen on meille vaikeaa, koska sekoitamme tähän erilaiset hengelliset armoitukset ja niiden mukanaan tuoman ”johtajuuden”. Armoitus voi todellakin merkitä edellä kulkemista, esimerkin näyttämistä, suurempaa vastuuta, mutta on väärin luulla, että meidän pitää nostaa näitä armoitettuja korkeampaan asemaan seurakunnassa. Käsitys johtajuudesta, joka toteutuu palvelijan asemassa, tuntuu jäävän kovin hämäräksi.

Jos sinulla on Jumalan antama kutsu johtajuuteen, haluan rohkaista sinua tänään ymmärtämään, että et kuulu kenenkään yläpuolelle, pikemminkin alapuolelle. Haluan sanoa: ”Unohda kaikki, mitä olet oppinut johtajuudesta seurakunnassa!” Muista aina, mitä Jeesus sanoi johtajuudesta ja pyri ymmärtämään Uuden liiton johtajuuden erilaisuus verrattuna vanhaan malliin. Kun palvelet hyvin, saat palkan Herralta ja siihen voi sisältyä asemakin:

Ne, jotka palvelevat hyvin, saavat arvostetun aseman ja suuren rohkeuden uskossaan Kristukseen Jeesukseen. 1.Tim.3:13.