Minä virvoitan väsyneen sielun, ja jokaisen nääntyvän sielun minä täytän voimalla. Jer.31:25.

Tämä on Jumalan lupaus, joka tietenkin koskee ensisijaisesti hengellistä elämää. Herra kuitenkin osoitti, että hän huolehtii myös ulkonaisesta jaksamisesta:

Minun käy sääliksi kansaa. Nämä ihmiset ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. Jos minä päästän heidät nälissään kotiin, he nääntyvät matkalla, ovathan jotkut heistä tulleet kaukaa. Mark.8:2-3.

Uupumusta on monenlaista – ruumiillista, psyykkistä, henkistä ja hengellistä – ja kaikkeen on mahdollista saada apua, kun käännymme Herran puoleen. Olen ollut uupunut maallisen työn kuormittavuuden takia ja pyristellyt ylös kuopastani. Pahinta kuitenkin on, jos uuvumme uskon tien kulkemiseen. Jos koemme, että usko ei ole antanut sitä, mitä saarnamiehet ja sana lupasivat. Väsymme Jumalaan ja rukoilemiseen, joka ei auta.

Jos olet tällä tavoin istahtanut tien sivuun, väsynyt erämaahasi ja kaipaat uutta kosketusta taivaasta, voin vain vedota Jumalan sanan lupauksiin ja neuvoa etsimään erämaasta virvoittavaa keidasta. Et ole tuomittu nääntymään, jäämään taipaleelle. Päinvastoin, luulen että Herran silmät seuraavat sinua herkeämättä ja hän huolehtii, että saat juoda. Hän valmistaa sinulle leipää ja antaa sinulle juotavaa. Voidaksesi ottaa vastaan, mitä Herra haluaa antaa, et saa kääntyä maailman puoleen.

Huomaa, mitä Jeesus sanoi: ”Minun käy sääliksi kansaa”. Uskon hiipuminen ja sammuminen on kaikkein säälittävintä ja senkin vuoksi Jumalan lupaus pysyy voimassa: Särkynyttä ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta, ja hän on vievä oikeuden voittoon. Matt.12:20. Herra taistelee puolestasi, kuten Simon Pietarin puolesta, ettei uskosi sammuisi:

Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi raukeaisi tyhjiin. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi. Luuk.22:32.

Mikään ei ole niin tarttuvaa kuin vasta uskoon tulleen into. Toiseksi tarttuvinta on uskossaan uudistuneen ilo.