Tuhlaajapoikavertaus kertoo kahdesta veljeksestä, jotka molemmat olivat väärässä. He valitsivat oman elämäntapansa kumpikin, hyvin erilaisen, ja päätyivät molemmat elämään rutiköyhän elämää. Tuhlaajapoika tuhlasi omaisuutensa, vanhempi veli ei ymmärtänyt omistavansa mitään. Tänään voimme yhdessä ihmetellä, miten vanhempi veli päätyi käsitykseen, että hän oli tyhjätasku. Isä jakoi omaisuutensa ja muistutti poikaansa:

Poikani, sinä olet aina minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Luuk.15:31.

Todellakin – vanhempi poika omisti kaiken, mitä jäljellä oli. Hänen valituksensa isälle kuulostaa aika hassulta: ’Kuinka monta vuotta minä olenkaan palvellut sinua enkä kertaakaan ole jättänyt käskyäsi noudattamatta. Kuitenkaan et ole antanut minulle edes vuohta, että olisin voinut pitää juhlia ystävieni kanssa.’ Luuk.15:29. Jokainen vuohi oli pojan omaisuutta, mutta hän ei tiedostanut sitä, vaan eli vanhassa tilanteessa, jossa isä omisti kaiken. Hän koki olevansa edelleen isänsä käskyvallan alla. Hänellä oli edelleen lapsen mentaliteetti, vaikka oli itse asiassa talon isäntä. Hän katsoi raatavansa isänsä hyväksi, vaikka kaikki hyöty hyvästä sadosta tai karjan lisääntymisestä koitui hänen itsensä hyväksi.

Meilläkin voi säilyä orjan identiteetti, vaikka olemme aikuisia ja kaiken omistajia. Meillekin voi jäädä ’levy päälle’, jämähdämme menneisyyteen, emme tajua siirtyneemme uuteen aikaan. Luulemme, että joku muu hallitsee ja päättää asioistamme. Ehkä emme halua ottaa sitä vastuuta, joka meille kuuluu? Sysäämme sen vanhemmille, seurakunnalle, valtiolle, Jumalalle.

Voimme kysyä, mistä tämä johtuu. Olenko jotenkin syrjäytynyt omasta elämästäni? Painaako syyllisyys mieltäni niin paljon, että koen olevani arvoton ihminen päättämään itse omista asioistani? Olenko vain ajopuu elämän virrassa? Koenko kuin Jesaja:

Kaikista meistä on tullut kuin saastaa ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin tahrainen vaate. Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli. Jes.64:5.

Mutta eikö meidän tilanteemme ole hyvin samanlainen kuin Jaakobin pojilla, kun he toisen kerran tulivat Egyptiin ja olivat huolissaan ja peloissaan?

Mies vastasi: ”Olkaa rauhassa, älkää pelätkö. Teidän Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teille aarteen säkkeihinne. Teidän rahanne minä olen saanut.” 1.Moos.43:23.

Eikö olekin niin, että Jeesus Kristus on maksanut meidän velkamme ja me olemme vapaat? Me olemme kutsutut elämään vapaina syyllisyydestä, täydessä uskon luottamuksessa, rikkaina Jumalan valtakunnan perillisinä.

..kaikki on teidän, niin Paavali kuin Apollos ja Keefaskin, maailma, elämä ja kuolema, nykyisyys ja tulevaisuus. Kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan. 1.Kor.3:21-23.