Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulevat terveiksi. Mark.16:17-18.

Tämä tunnusmerkistö on tärkeä ja osoittaa meidän uskomme heikoksi – tuskin mitään ihmeitä tapahtuu palvelutyömme kautta. Mutta on muitakin tunnusmerkkejä, jotka osoittavat, että seuraamme Herraa ja olemme hänen lähettiläitään. Jeesus kuvailee, kuinka viinitarhan omistaja lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan tuotosta osuutensa. Yksi palvelija piestiin, toinen häpäistiin, kolmas hakattiin verille (Luuk.20:9-12). Onko tämä tunnusmerkistö tutumpi sinun kohdallasi?

Opetuslapset saivat kokea huonoa kohtelua ja joutuivat ruoskituiksi. Heiltä voimme oppia oikeaa asennetta tällaista kohtelua saatuamme: Silloin apostolit lähtivät pois neuvostosta iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ap.t.5:41.

Meidänkin tulee iloita, kun kohtaamme ihmisten halveksuntaa ja vastustusta. Älkää siis olko murheissanne sillä ilo Herrassa* on teidän väkevyytenne. Neh.8:10. Jos pystymme koetuksen hetkinäkin iloitsemaan ja ylistämään Herraa, sielunvihollinen vapisee ja ympärillämme olevat ihmiset saavat hyvän todistuksen uskosta ja sen voimasta.

Jeesus tiesi, mikä moninkertainen vaino kohdistuisi profeettoihin ja apostoleihin – noihin ihmisiin, joilla oli erityinen lahja tuoda esiin Jumalan sanaa ja rakentaa seurakuntaa. Hän tiesi omakohtaisesti, millainen olisi lähipiirin reaktio. Oletko sinä joutunut kokemaan todeksi Jeesuksen todistuksen, kun hän sanoo: ”Ei profeetta ole halveksittu missään muualla kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.” Mark.6:4 – ?

Mikään ei anna sisäistä lohdutusta, kestävyyttä ja voimaa, mikään ei rohkaise uskonsa vuoksi vainottua ihmistä enemmän kuin tietoisuus siitä, että kaikki tapahtuu Jeesuksen seuraamisen tähden. Mielessään voi toistaa: ”Kiitos Jeesus, että saan seurata sinua tässäkin asiassa ja olla osallinen sinun kärsimyksistäsi juuri näin!”

..sillä se on armoa, jos joku Jumalaan sidotun omantuntonsa tähden kestää vaivoja syyttömästi kärsien. 1.Piet.2:19.