Emme voi välttää kipeitä kokemuksia, jossa meidän elämästämme leikataan jotakin pois tai ihmissuhteitamme typistetään, hyviä puolia elämästämme karsitaan. Niinpä saatamme menettää hyvän ystävän, rakkaan puolison, pidetyn työpaikan. Joskus joudumme luopumaan hyvästä maineestakin. Tai sisäistä rauhaamme järkyttää someraivo, vihapuheet, ilkeät parjaukset.

..ruumiin harjoittamisesta on hyötyä vain vähään, mutta jumalanpelosta on hyötyä kaikkeen, koska siihen liittyy lupaus sekä nykyisestä että tulevasta elämästä. 1.Tim.4:8.

Paavali oli kyllä oikeassa. Vaikka usko ei takaa, että saamme elää rauhallisen tyynen ja onnellisen elämän, niin usko antaa selkänojaa vaikeuksia vastaan ja voimaa kestää ihmisten vihanpurkauksia. Saamme uskosta voimaa kestää erilaisia elämän vastoinkäymisiä, sillä tiedämme, että ne ovat vain tilapäisiä ja Jumala tekee kulissien takana työtä hyväksemme.

On hyvä tiedostaa, että kun Jumalan käsi karsii jotakin elämästämme, hän haluaa meidän kasvavan ja tuottavan enemmän hedelmää. Kun aikoinaan leikkasin omenapuutamme keväisin, halusin puun kasvattavan enemmän omenia. Kristus on Elämän puu, johon meidän on tarkoitus kasvaa kiinni:  

Minä olen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän. Joh.15:1-2.

Kannattaa pitää mielessä tämä totuus, kun kohtaa elämässä jotakin vaikeaa – kun elämää typistetään kipeällä tavalla. Tällainen näkökulma antaa mielekkyyttä elämään silloinkin, kun rakas ystävä ottaa hatkat, kun puoliso pettää, kun seurakunta hylkii, kun sairaus nakertaa, kun tulee taloudellinen takaisku. Uskon silmin voimme nähdä Jumalan hyvän tarkoituksen asioissa, joissa ei ole näennäisesti mitään hyvää. Aina se Jumalan hyvä tarkoitus ei aukea järjelle, mutta perillä taivaassa saamme kerran ymmärtää kaiken.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Vielä vähän aikaa, aivan vähän, niin saapuu se, joka on tuleva, eikä hän viivyttele. Minun vanhurskaani elää uskosta, mutta jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielly häneen. Me emme ole kuitenkaan niitä, jotka vetäytyvät pois ja joutuvat kadotukseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Hepr.10:35-39.