Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Joh.1:29.

Kaiken elämän keskipiste on Jumala. Kaiken pelastuksen keskipiste on Jeesus. Tulemme osallisiksi pelastuksesta uskon kautta. Usko on pitkälle sitä, että keskitämme katseemme Jeesukseen.

Jeesus toimitti sovituksen ristillä. Hän kärsi ristinkuoleman, että me saisimme elämän. Hän otti päällensä meidän sairautemmekin.

Israelilaiset joutuivat erämaassa käärmeiden keskelle. Tähän Jumalan lähettämään rangaistukseen ja koettelemukseen Jumala itse antoi myös avun, kerrotaan:

Ja Herra* sanoi Moosekselle: ”Tee myrkkykäärme ja pane se tangon päähän. Kuka tahansa pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.” Mooses teki vaskisen käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun käärmeet purivat jotakuta ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, hän jäi eloon. 4.Moos.21:8-9.

Pronssikäärmeestä tuli aikaa myöten epäjumala, kun sitä alettiin palvoa esineenä. Siksi tämä Nehustaniksi nimetty epäjumala piti tuhota. Mutta tangon päähän nostettu käärme säilyi kauniina esikuvana Kristuksesta. Itse idea ei turmeltunut. Jumalan pelastussuunnitelma ei mennyt mitenkään pilalle tämän vuoksi.

Kaikki muistamme pienoisevankeliumin Joh.3:16. Mutta muistammeko sitä edeltävän tekstin? Tässäpä muistin virkistystä:

Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on Ihmisen Poika korotettava, että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä. Joh.3:14-15.

Nostakaamme siis katseemme häneen, joka ristillä antoi henkensä meidän puolestamme. Usein viime aikoina olen viljellyt määrättyä mielikuvaa Jeesuksesta ja kokenut olevani hänen ristinsä juurella. Otan ristin takaa Jeesuksen veriset jalat syliini. Kiedon kädet hänen ympärilleen. Siinä on hyvä olla.