RSS

Päivittäiset arkistot: 27.04.2020

Kun jäljelle jää puhdas rukous

Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö! Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela. Ps.4:5.

Nykyihmiselle on vaikeaa kaikenlainen hiljaa oleminen, pysähtyminen, mietiskelevä oleilu. Pitää olla aina toimintaa, puhetta, vähintäänkin musiikkia. Niinpä nykyaikainen älypuhelin heijastaa hyvin ihmisen tarpeita. Jos se ei soi, sitä pitää räplätä, kirjoittaa vaikka jokin viesti. Ainakin pitää tarkistaa, ettei kukaan ole soittanut, tekstannut, lähettänyt viestiä. Ja sääkin on tärkeää katsoa puhelimesta.

Lisäksi media on täyttämässä ihmisen sisäistä tyhjyyttä kaikenlaisella viihteellä, keskusteluohjelmilla, tietokilpailuilla, dokumenteilla ja elokuvilla. Yhä uudet kanavat tarjoavat maksullista ohjelmaa ihmisten kulutettavaksi. Milloin siis ihmiset hiljentyvät? Kuka ylipäätään neuvoisi siihen, kuka näyttäisi esimerkkiä?

Jos järjestät seurakunnassa rukoustoimintaa, saat johtajat niskaasi – ainakin minulle kävi niin. Huomasin yllätyksekseni, että ruohonjuuritason rukoushetki oli johtajiston mielestä myrkkyä, jokin salajuoni. Salaliitto peräti? Ainakin koin mahdottomaksi järjestää mitään aamurukoustoimintaa seurakunnassa, kun siitä väkisin tehtiin jokin arvovaltakysymys.

Olen siis tyytynyt hiljentymään vain yksityisesti. Olen kokenut sen virkistävänä. Ja välttämättömänä. En usko ollenkaan, että sisäiset korvani säilyttäisivät kuuloherkkyyden, jos antaisin maailman pauhun tulla joka tuutista. Ja vaikka maailma ei pauhaisi, arjen hyörinäkin olisi liikaa. Olen kokenut, että on välttämätöntä siirtää määrättyjä askareita pois aamusta ja illasta, jotta hiljentymiselle jää aikaa. Jos en käsittele sisäisiä ajatuksiani ja rauhoita sieluni levottomuutta, päädyn juoksemaan samassa oravanpyörässä kuin muutkin. Jos en lue sanaa ja vietä aikaa kahden kesken Herran kanssa, en jaksa pitää loitolla kaikkea maailman pauhua ja touhua. Hengellinen elämä minussa vaatii sisäisen rauhan säilyttämistä, maailman metelin pois sulkemista. Myös sosiaalisten suhteiden rajoittamista.

Jokainen toimikoon niin kuin hyväksi näkee. Olemme erilaisia ja elämäntapamme vaihtelevat. Mutta haluaisin rohkaista lukijoitani kuitenkin vetäytymään päivittäin edes lyhyeksi hetkeksi pois ulospäin suuntautuvista tekemisistä, sosiaalisesta kanssakäymisestä ja muusta huomion hajauttamisesta sinne ja tänne. Sen sijasta kehottaisin viipymään tovin yksin, viettämään aikaa hiljaisuudessa, kuuntelemaan luonnon ääniä ja Jumalaa, herkistymään omalle sielulle ja sen toiveille, sen todellisille tarpeille niin että voi käsitellä oman sielunsa ristiriidat ja ongelmat ja rauhoittaa kaiken levottomuuden sisältään. Sellaisessa hiljentymisessä sielu puhdistuu ja ajatukset siivilöityvät. On mahdollista, että jäljelle jää vain rukous – puhdas rukous, vilpitön kiitos.

Tiesit kai, että Jumalakin hiljentyy? Ilmestyskirjassa kerrotaan, että taivaassa tuli hiljaisuus, jota kesti puolisen tuntia (Ilm.8:1). Enkelikuorot hiljenivät, kukaan ei puhunut, kaikki kuuntelivat. Mitä he kuuntelivat? Pyhien rukouksia. Jumala itse vaati hiljaisuutta ja hän terästi kuuloaan. Mitä hän kuunteli? – Sinun rukouksiasi.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun jäljelle jää puhdas rukous

Kirjoittanut : 27.04.2020 Kategoria/t: Rohkaisu