RSS

Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2020

Syrjään sysätyn onni

Kuulkaa Herran* sana, te, jotka vapisette hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: ”Osoittakoon Herra* kunniansa, niin että me näemme teidän ilonne!” Mutta he joutuvat häpeään. Jes.66:5.

Sinä valitat, että olet joutunut sivuun vastuunkantamisesta ja sinut on syrjäytetty seurakunnan tärkeiltä paikoilta. Sinun on vaikea ymmärtää nykyistä tilannettasi, epäluottamusta ja veljespiirin ynseää suhtautumista. Olet yrittänyt ottaa ongelmat puheeksi ja keskustella, mutta siitä ei ole ollut apua. Pikemminkin epäluottamus on vain syventynyt ja sinun ajatuksesi on torjuttu. Sinä koet, että sinua ei kuunnella. Sinä koet joutuneesi marginaaliin. Olet sivullinen ja näkymätön. Samaan aikaan Jumala puhuu sydämellesi seurakunnan tilasta ja varoittaa sinua. Sinulla on tarve jakaa kuulemasi toisten kanssa. Vaan kukaan ei kuuntele.

..sillä kukaan ei vastannut, kun minä kutsuin. He eivät kuunnelleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle mieleen. Jes.66:4.

Sinun tilanteesi on tämä: minä olen jakanut kokemukseni sinun kanssasi ja nyt sinä koet, mitä minä koen, sinä tunnet, mitä minä tunnen, sinä olet yhtä syrjäytetty kuin minä ja sinun on yhtä vaikea saada ääntäsi kuuluviin kuin minun. He ovat tukkineet korvansa ja täyttäneet sydämensä omilla ajatuksillaan – heidän mieleensä ei mahdu mikään, mikä on minusta lähtöisin. He luulevat toistavansa Jumalan sanaa, mutta he käyttävät minun sanojani omiin tarkoituksiinsa. Heistä on tullut uskonnollisia automaatteja, jotka eivät ole enää minun ohjattavissani.

Sinä olet kuitenkin minun palvelijani ja edelleen uskollinen. Sinä saat kuulla minun paimenääneni ja elää henkeni johdatuksessa. Sinä saat säilyttää ensirakkauden ja elää kuuliaisuudessa. Viivy siis kasvojeni edessä ja koe: Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä panen turvani Herraan, Jumalaan*, kertoakseni kaikista sinun töistäsi. Ps.73:28.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Syrjään sysätyn onni

Kirjoittanut : 25.04.2020 Kategoria/t: Profetia

 

Sen tähden emme lannistu

Sairastatko parantumatonta tautia? Onko sinulla syöpä, joka etenee? Ovatko lääkärit voimattomia?

Haluan vahvistaa sinun uskoasi ihmeitä tekevään Jumalaan ja olla kanssasi samaa mieltä ja olla Jumalan sanan kanssa samaa mieltä siitä, että Jumala on voimallinen parantamaan. Hän on Jeesuksen kautta näyttänyt meille, millainen voima Hänessä vaikuttaa, sanotaan: …hänen tuli heitä sääli, ja hän paransi heidän sairaansa. Matt.14:14.

Toisaalta me näemme kokemuksen kautta, että nykyään kaikki eivät parane seurakunnan rukouksen kautta. Emme voi syyttää sairaita uskon puutteesta. Ehkä meillä rukoilijoilla ei ole sitä uskoa kuin pitäisi. Ongelma on moniselitteinen. Raamatun sanan valossa voimme ainakin ymmärtää, että sairauden vuoksi ei tarvitse lannistua:

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, sisäinen ihmisemme kuitenkin uudistuu päivä päivältä. 2.Kor.4:16.

Ajattelen syöpäsairasta, joka kokee voimiensa heikkenemisen, kipujen ja vaivojen lisääntymisen ja tietää menevänsä kohti kuolemaa. Kuka voi antaa ihmiselle uskon rohkeuden ja pelastuksen toivon ja sisäisen rauhan, sydämen rohkeuden ja varmuuden, kun ulkonainen ihminen menehtyy? Vain Jeesus.

Hän vie perille, hän vie kotiin, hän kantaa ja pitää kiinni, kun minun otteeni ei enää pidä. Hän on uskollinen ja hänen taivaalliseen turvaverkkoonsa putoaa sekin, jonka alzheimerin tauti on kuluttanut niin, ettei hän ymmärrä enää tiedollisesti mitään eikä hänellä ole enää henkisiä kykyjä uskon kautta tietoisesti tarttua Jumalan sanaan. Jos hän terveinä päivinään oli uskossa, hänellä ei ole hätää. Joidenkin kohdalla näyttää siltä, että henki siirtyy Jumalan tykö jo ennen kuin ruumis kuolee.

Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa kuolema. Ps.116:15.

Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa minun sieluni, sillä hänessä on minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni ja pelastukseni. Hän on turvani, minä en horju. Ps.62:6-7.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sen tähden emme lannistu

Kirjoittanut : 24.04.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kun lojaaliutemme punnitaan

Lojaalius eli uskollisuus hallitsijalle nousee aika ajoin Raamatun tekstiä inspiroivaksi teemaksi. Hyvä esimerkki tästä on Absalomin kapina. Osa israelilaisista oli uskollisia Daavidille, osa liittyi Absalomin joukkoihin. Kun tilanne kärjistyi, alkoi nopeasti muodostua rintamalinjat ja kansan keskelle syntyi jako kahtia. Jopa Daavidin lähimpiä miehiä siirtyi Absalomin riveihin. Mikä siis on kertomuksen opetus?

On selvää, että meidän pitää säilyttää lojaaliutemme Kristukselle kaikissa tilanteissa. Se on joskus vaikeaa, kun vallananastajat tekeytyvät hurskaiksi ja luotettaviksi ihmisiksi, totuuden ja oikeuden puolustajiksi. Niinhän teki myös Absalom. Kuka jaksoi säilyttää päänsä kylmänä tätä näytelmää seuratessa? Kovin helposti tuntui monilta unohtuneen, että Absalom oli murhaaja. Osaammeko me erottaa todelliset Jumalan ihmiset murhaajista ja varkaista – vallankaappaajista?

Kokemukseni perusteella joudun toteamaan – en usko. Niin paljon erilaisia vallankahmijoita olen nähnyt seurakunnassa. Oikeastaan en tiedä yhtään seurakuntaa, jota ei olisi kaapattu. Sorry, tunnen vain harvoja seurakuntia ja sekin vähä kokemus on viime vuosisadalta. Mutta en tosiaan jaksa luottaa siihen, että missään ihmisten organisoimassa yhteisössä Jeesus saisi päättää mitään.

Mutta noissa historian käänteissä, kun meitä ankarasti koetellaan ja Jumalan tutkiva silmä ryhtyy erottelemaan jyviä ja akanoita, nousee aina esiin täydestä tuntemattomuudesta sekä sankareita että konnia. Jos mies nimeltä Simei osoittautui konnaksi, voimme nostaa sankareiksi mm. Ahimaasin ja Joonatanin (2.Sam.15:36). Minun huomioni varasti kuitenkin tällä kertaa ”muuan palvelijatar”:

Joonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Roogelin lähteelle, sillä he eivät uskaltaneet näyttäytyä kaupungissa. Muuan palvelijatar toi heille sanan, ja he menivät ja kertoivat sen kuningas Daavidille. 2.Sam.17:17.

Jumalalla on omat palvelustyttönsä ja -poikansa. He ovat nimettömiä, he ilmaantuvat jostain ei-mistään ja katoavat saman tien. Mutta he jättävät pysyvän jäljen historiaan. He ovat Jumalan käytössä ratkaisevalla hetkellä. Heidän lojaaliutensa kuninkaalle on horjumatonta ja heidän uskollisuutensa ansiosta kuningas saa voiton vihamiehistään. Ajattele, mikä elokuvakohtaus se on, kun joku nuori nainen nostaa vettä lähteestä ja eräs papin poika seuraa kaverinsa kanssa hänen puuhiaan. Eikö se olekin vähän kuin Rebekka muinoin? Sitten tämä piikatyttö antaa vettä nuorten miesten juotavaksi ja samalla sujauttaa vaivihkaa kirjeen toiselle hänen viittansa taskuun… Sitten tyttö kävelee ruukkunsa kanssa pois ja niin edelleen. Minä nyt vähän höystän, mutta siinä on aineksia höystämiseen, sillä ihmiskunnan tulevat polvet kuulevat kaikki tästä tytöstä ja kaipaisivat tietää hänestä enemmän – kuten minäkin noin 3000 vuotta myöhemmin…

Tämä rohkaiskoon meitä olemaan päättäväisiä Jeesuksen seuraajia, jotka emme horju, kun Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Joh.10:10. Voimme olla ulkonaisesti vähäpätöisiä, mutta kuitenkin kuninkaan viestinviejiä, sanansaattajia. Voimme palvella pienissä tehtävissä ja tehdä jotakin niin arkista kuin noutaa vettä lähteeltä, mutta samalla ryhtyä toteuttamaan niitä hyviä töitä, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä. Ef.2:10. Huomaamattamme saatamme suorittaa sen työn, joka on meidän koko elämämme huipentuma.

Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri… Hepr.10:35.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kun lojaaliutemme punnitaan

Kirjoittanut : 23.04.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Risti vai mukavuusvyöhyke

Kun Abraham kohotti katseensa, hän näki takanaan pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta 1.Moos.22:13.

Kaikkihan me ymmärrämme vaikeuksitta, että pässi tässä tilanteessa on Kristuksen esikuva. Eräs saarnamies kuvaili, kuinka piikkipensas oli takertunut eläimen pään ympärille ja kuinka pässi oli siinä tempoessaan saanut päänsä verille. Tämä kuvaa Kristuksen piikkikruunua ristillä.

Kristuksen risti on suuri salaisuus. Kuinka vaikea tie Jumalan Pojalla olikaan ja kuinka suuri hän onkaan, että hän täytti Isän tahdon! Meidänkin uskonelämämme vaikein etappi on ristin tien kulkeminen. Kristuksen kärsimyksien osallisuus ei yleensä tule erityisen runsaana meidän osaksemme, vaikka Paavali tunsi niin käyvän omassa elämässään ja alkuseurakunnan elämässä (2.Kor.1:5), mutta jo pieni ”piikki lihassa” saa meidät kiemurtelemaan kivusta. Me pakenemme ristiä vaistomaisesti. Monet Jumalan miehet ja naiset ovat paenneet ristiään hakeutumalla kirkkokuntansa liepeisiin piiloon – sopivan arvokas virka kirkon palveluksessa lohduttaa ja antaa turvaa ja arvokkuutta elämään eikä ristin paino enää tunnu niin ankarana.

On selvää, että Jumalan johdatuksessa elävä ihminen kokee erilaisia aikoja. On ristin aikoja, on lohdutuksen aikoja, on kunnian aikoja ja häpeän aikoja. Mutta jos ei häpeän ja vainon aikoja ole ollenkaan, voidaan kysyä, missä mentiin pieleen. Missä poikettiin polulta?

Muistan kun kerran nuorena uskovana poikkesin polulta, Jumalan henki totesi heti minulle asian suoraan. Ohitseni ajavan auton ikkunassa oli mainos, jossa luki: ”Valitsin mukavimman”.

Niin, olen taipuvainen valitsemaan mukavan tien vaikeamman sijasta. Mutta jos Jumalan Henki minua vyöttää ja ”vie minne en tahdo”, silloin voi olla, että saan pääni verille, kun yritän tempoa itseäni vapaaksi Jumalan ikeestä.

Kannattaako siis tempoilla?

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Risti vai mukavuusvyöhyke

Kirjoittanut : 22.04.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kaikille olen ollut kaikkea

Esitän sinulle vaikean kysymyksen: Jos Jeesus eläisi nyt maan päällä, mihin seurakuntaan hän liittyisi?

Olen parhaillaan lukemassa erään Jumalan miehen ajatuksia. Monet mietteensä osuvat naulan kantaan, mutta olen silti varautunut. Mietin tuota hänen kriittistä asennettaan, viileän älyllistä lähestymistapaansa, joka toisinaan huipentuu viiltävän terävään analyysiin – lopputulema hänen mukaansa kaikesta on, että on menty vikaan ja pahasti ja seurakunnan pitää uudistua perusteellisesti. Koko perinteinen konsepti on väärä ja seurakunnan rakenne pitää uudistaa, koko usko myllätä parempaan kuosiin.

Mikä siinä mättää? Tämä on toinen vaikea kysymys ja yritän suunnistaa noiden viiltävien totuuksien viidakossa ja löytää syyn omalle varautuneisuudelleni. Oikeastaan Paavali tarjosi minulle ratkaisun avaimet sanoessaan:

Juutalaisille olen ollut kuin juutalainen voittaakseni juutalaisia. Lain alaisille olen ollut ikään kuin lain alainen voittaakseni lain alaisia, vaikka itse en olekaan lain alainen. Ilman lakia oleville olen ollut kuin olisin ilman lakia voittaakseni ilman lakia olevia, vaikka en olekaan ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa. Heikoille olen ollut heikko voittaakseni heikkoja. Kaikille olen ollut kaikkea pelastaakseni edes muutamia. Tämän kaiken teen evankeliumin vuoksi, että tulisin siitä itsekin osalliseksi. 1.Kor.9:20-23.

Loppujen lopuksi ei siis ole ratkaisevaa, minkälaisesta taustasta jonkun usko – tai uskon puute – nousee, onko siellä taustalla vanha kirkko (ortodoksinen tai katolinen) vai onko henkilö protestantti (luterilainen tai helluntailainen) tai onko hän kenties pakana tai uskonnoton. Minun on mahdollista suhtautua häneen Jumalan tahdon mukaisella tavalla ottaen mallia Paavalista. Minä siis laitan liikkeelle myötätuntoni ja asetun sen toisen ihmisen asemaan ja puhun hänelle uskosta sen mukaan kuin hän kykenee kuuntelemaan. En luennoi hänelle ja kaada niskaansa loputonta määrää teologiaa, kirkon oppia, katekismuksia ja muita opuksia – enhän ainakaan  halua olla mikään paperinkierrätystä hoitava roska-auto…

Tässä tulee tärkeäksi elementiksi rakkaus – kyky asettua toisen asemaan ja tulla myötätuntoiseksi kuuntelijaksi ja taito puhua siitä lähtökohdasta evankeliumia toisen sydämelle. Sen osasi Filippos etiopialaisen hoviherran kanssa. Kun hoviherra luki Jesajaa, Filippos hyödynsi sen ja kerrotaan:  

Filippos alkoi puhua ja lähtien tästä raamatunkohdasta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. Ap.t.8:35.

Toivottavasti tästä on apua. Tämäkin jää teoriaksi, ellen osaa soveltaa sitä. Kaikki Raamatun opetus jää helposti teoriaksi, myös sen kertomani Jumalan miehen terävät analyysit ja uudet hienot ideat. Mutta jos osaan olla luterilaiselle lutku, helluntailaiselle hellari, pakanalle etsivä sielu, uskonnolliselle ihmiselle uskonnollinen ihminen, lain noudattajalle lain alainen ja ylipäätään ihminen toiselle ihmiselle, silloin voi olla, että sanottavani vaikuttaa jotakin myönteistä.

..ettekä mahtaillen asettuisi kuka kenenkin puolelle toista vastaan. 1.Kor.4:6. Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Näyttäköön hän tekonsa hyvällä vaelluksellaan, viisaasti ja sävyisästi. Jaak.3:13.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kaikille olen ollut kaikkea

Kirjoittanut : 21.04.2020 Kategoria/t: Rohkaisu