Ja nämä ovat ne, jotka yhdessä poikiensa kanssa oli asetettu palvelukseen. Kehatilaisia olivat laulaja Heeman, joka oli Jooelin poika, tämä Samuelin poika, tämä Elkanan… 1.Aik.6:18-19.

Kukahan selittäisi minulle sen ristiriidan, että Samuelin isän mainitaan olleen efraimilainen (1.Sam.1:1)? Samuel oli kuitenkin leeviläinen, Kehatin jälkeläisiä, kuten käy ilmi Aikakirjoista (1.Aik.6:7-13). Muuten tämä sukupuu näyttää selkeältä, mutta Samuelin esi-isien nimiä kirjoitetaan vähän eri lukutavalla Samuelin kirjan alussa ja efraimilaisuus lienee johdettu asuinpaikan mukaan (1.Aik.6:46,51). Samuelin pojat olivat Jooel ja Abia, mutta he ottivat lahjuksia ja antoivat vääriä tuomioita (1.Sam.8:3). Sen sijaan Heeman, Jooelin poika, oli kunnollinen. Hän toimi laulajana Salomon rakentamassa temppelissä ja hänestä sanotaan, että hän oli kuninkaan profeetta. Hänellä oli kaikkiaan neljätoista poikaa ja kolme tytärtä. Hänen poikiensa nimet luetellaan ensin kaikki ja sitten todetaan:  

Nämä kaikki olivat Heemanin, kuninkaan näkijän, poikia. Jumala oli näet luvannut nostaa Heemanin kunniaan ja oli antanut hänelle neljätoista poikaa ja kolme tytärtä. 1.Aik.25:5.

Näistä temppelilaulajista sanotaan, että he lauloivat ylistyslauluja profeetallisessa hengessä(1.Aik.25:1). Heeman on kuin vanhan liiton aikaan eksynyt uuden liiton uskova, joka Pyhän Hengen täyteydessä laulaa kiitoslauluja Herralle ja puhuu profeetallista sanaa niin kuninkaalle kuin kansallekin – vieläpä itselleen. Hän oli saanut Jumalalta henkilökohtaisen lupauksen, että Jumala nostaisi hänet kunniaan. Heeman oli musiikillisesti taitava kuoronjohtaja ja häntä siunattiin myös isolla perheellä.

Mitä siis opimme tästä? Hyvät geenit ovat tärkeitä. Ne voivat hypätä yhden sukupolven yli, mutta pompahtaa pintaan taas seuraavassa. Geenejäkin tärkeämpää on omistautua Jumalan valtakunnan asialle ja palvella sen kutsumuksen mukaan, jonka on saanut. Heeman kehitti musiikillisia lahjojaan ja myös opetti nuorempia. Temppelilaulajat eivät vain laulaneet, he myös kasvattivat tulevia laulajia. Heeman ei ollut kapeakatseinen ihminen eikä nuottien vanki, vaan eli hengen vapaudessa ja kasvoi uskossa niin että saattoi palvella myös profeettana. Ehkä hän tietoisesti halusi jatkaa isoisänsä Samuelin jalanjäljissä. Eniten minua rohkaisee Heemanin henkilökohtainen jumalasuhde, josta heijastuu sama lämmin läheisyys Jumalan kanssa kuin isoisällään Samuelilla oli ollut.

Voisimmeko mekin laittaa hyvät geenimme töihin, arvostaa edeltä kulkeneita pyhiä, omistautua kutsumuksellemme, säilyttää ensirakkauden Herraan? Suokoon taivaan Jumala siunauksensa meille, että mekin voisimme elää arvokkaan elämän ja jättää hyvän esimerkin jälkipolville.