Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2020

Niin ne kolme joukkoa puhalsivat soofar-torviin ja murskasivat saviruukut. Miehet ottivat vasempaan käteensä tulisoihdut ja oikeaan torvet, puhalsivat niihin ja huusivat: ”Herran* ja Gideonin miekka!” Tuom.7:20.

Gideonin kolmesataa miestä olivat järjestäytyneet midianilaisten leirin ympärille. Gideonin käskystä he nostivat soihtunsa näkyviin ja puhalsivat torviin. He seisoivat paikallaan eivätkä ryntäilleet mihinkään. Tuloksena oli kuitenkin täydellinen voitto:

Kun noihin kolmeensataan soofar-torveen puhallettiin, Herra* käänsi midianilaisten miekat toisiaan vastaan koko leirissä, ja he pakenivat… Tuom.7:22.

Oletko sinä kokeillut, millainen reaktio syntyy, jos lausut Jumalan sanaa ääneen ja sillä tavalla annat lamppusi valaista maailman yötä? Saatat hämmästyä. Saatat huomata, että vihollisen leirissä säntäillään sinne tänne ja erilaista hälyä syntyy – primitiivireaktioita ja tappeluakin. Sinun ei tarvitse osallistua sotaan enempää, vaan pitää vain todistuksen lamppua palamassa ja mahdollisesti puhaltaa torveen. Torven on tarkoitus herättää nukkuvat.

Tämä sotasuunnitelma voi kuulostaa kovin hataralta ja heiveröiseltä ja kenraali nimeltä ’Epäusko’ voi pyyhkäistä sen pois kartaltaan ja ryhtyä räyhähengeksi sinunkin maastoosi ja aiheuttaa sillä tavalla turhia tappioita. Sinun kannattaa kuitenkin kuunnella Hengen ohjeita: Herra* sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa! 2.Moos.14:14.

”Suu kii ja laulakaa mukana!” sanoi kerran musiikinopettajakin. Hiljaa oleminen ei välttämättä tarkoita äänettömyyttä, vaan sitä, että ollaan paikallaan ja katsotaan, mitä Herra tekee.

Tätä toimivaa uskoa, joka vaikutti Gideonissa, on ollut kaikkina aikoina ja on edelleen. Mutta on myös paljon ’uskoa’, joka ei toimi ja on loppujen lopuksi vain huulten höpinää. Tätä voimatonta uskoa viljellään ahkerasti joka puolella. Ei ole pitkä aika, kun kuuntelin sellaista uskonnollista puhetta ja kommentoin sitä vaimolle: ”Olipa pitkästyttävä puhe. Alkoi väkisinkin haukotuttaa. Tuntui kuin olisin ollut jossain koulun jälki-istunnossa…”

Mutta minäkin syyllistyn siihen. Kun puhuu tai kirjoittaa paljon, on väistämätöntä, että välillä tuotos on tyhjää löpinää. Olen pahoillani, jos minä aiheutan sinulle vastaavaa pitkästymistä. Muistan elävästi tilanteen, kun jouduin kuuntelemaan hartauspuheita toisensa jälkeen ja toivoin vaan, että voisin häipyä jonnekin metsään hengittämään raitista ilmaa. Toivoisin tässä blogissa voivani puhua eläviä sanoja Kristuksen sydämeltä. Jos olet vähänkään unelias hengessäsi, toivon että saan sinut hereille – ainakin joskus.

Tämän jälkeen minä näin: taivaassa oli ovi avoinna. Ääni, jonka olin aiemmin kuullut puhuvan minulle kuin pasuuna, sanoi… Ilm.4:1.

Ei se aina helppoa ole. Onhan se Jumalan armoa, jos niin tapahtuu. Pyhä Henki voi sen saada aikaan. Jumala meitä auttakoon! Siis: Herää, herää, nouse, Jerusalem… Jes.51:17.

Heidät nähdessään Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Ja mennessään he puhdistuivat. Luuk.17:14.

Jeesuksen tekojen oli tarkoitus synnyttää uskoa – pelastavaa uskoa. Mutta uskokin on kasvavaa ja kehittyvää laatua ja syntyy vähitellen. Kun saamme kokea Jumalan armoa ja hyvyyttä, usko lähtee meissä kasvamaan. Spitaaliset miehet, joista Luukas kertoo, olivat kuulleet Jeesuksesta ja siitä, että hän paransi ihmisiä. Heissä oli syntynyt uskoa, että hekin voisivat parantua. He kääntyivät Jeesuksen puoleen ja pyysivät apua. On merkille pantavaa, että he eivät heti parantuneet, Jeesus vain kehotti heitä menemään pappien pakeille. Se kuului Mooseksen antamiin ohjeisiin. Papit totesivat, oliko spitaali parantunut vai ei.

Miesten usko ilmeni niin, että he lähtivät liikkeelle, vaikka eivät olleet parantuneet. He ottivat Jeesuksen sanat todesta – he tottelivat sanaa. Kun usko liikutti heitä, he paranivat: Mennessään he puhdistuivat.

Kuitenkin vain yksi kymmenestä ymmärsi palata kiittämään Jeesusta. Voitaneen sanoa, että kaikki kymmenen paranivat, mutta vain yksi pelastui. Uskon kehittyminen pelastavaksi uskoksi on herkkä ja helposti haavoittuva prosessi eikä se aina mene ihan putkeen. Usko voi jäädä puolitiehen, kehitys katketa kesken. Se muistuttaa silloin keskenmenoa tai tilannetta, jossa kasvi tuottaa kukkia, mutta ei tuota hedelmää. Ikävä kyllä, olen nähnyt monta kertaa tämän keskenmenon tapahtuvan.

Voimme siis rohkaista itseämme ja ymmärtää: usko syntyy kuuliaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan. On vain varottava, ettemme jätä uskon synnyttäjää huomiotta. Kun usko saa meidät kiintymään uskon antajaan – perustajaan ja täydelliseksi tekijään (Hepr.12:2) – Jeesukseen, silloin se tuottaa uskon varsinaista hedelmää – pelastusta ja siihen kuuluvia lahjoja. Uskon on tarkoitus luoda kiintymystä Kristukseen, synnyttää ikuinen rakkaussuhde Vapahtajaamme. Uskon on tarkoitus kasvaa niin lujaksi, että se kantaa meidät taivaaseen asti.

Tähän meillä on kaikilla mahdollisuus päästä, vaikka synnin spitaali olisi runnellut meitä. Älkäämme tyytykö menemään pelkästään pappien luo, vaan menkäämme itse Kristuksen luo, hänen jalkojensa juureen. Siellä meille avautuu uusi maailma ja saamme juoda elävien vetten lähteistä ja elää ikuisesti. Usko huipentuu, kun saamme syödä elämän puusta.

Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Ap.t.20:29.

Jeesus ei kaunistellut asioita, ei maalannut ruusuisia näkymiä omilleen, vaan varoitti ennalta nälänhädästä, maanjäristyksistä, sodista ja ahdingosta, joka oli tuleva maan päälle. Hän sanoi jopa, että seurakunta ei pelasta ketään vainoilta ja kärsimyksiltä – sudet tulisivat laumaa ahdistamaan. Usko olisi kyllä turvapaikka, mutta vain sisäiselle ihmiselle – ulkonainen olemuksemme kohtaisi edelleen kaikki maailman vaarat.

Jeesus varoitti, että sudet tulevat lammasten vaatteissa. Myös Paavali puhui uskoville suoraan ja tiesi, että raatelevat sudet nousevat seurakunnassa esiin uskovien omasta joukosta (Ap.t.20:30).

Oletko sinä joutunut kohtaamaan heitä? Oletko huomannut, että muutos tapahtuu vähitellen – lammas ei muutu heti sudeksi, vaan siitä tulee ensin koira? Kysymyksessä on kuitenkin sama asia: persoonallisuuden muutos väärään suuntaan.

Haluan rohkaista sinua, jos olet joutunut heidän hampaisiinsa. Jos olet säikähtänyt jotakuta kovasydämistä uskovaa, joka nauttii, kun saa aiheuttaa kärsimystä toiselle, ole huoleti – Jumala näkee. Hän suojelee sinua. Hän tuomitsee oikein. Hän ei anna sinulle mitään ylivoimaista koetusta, vaan sinä voit kestää tämänkin (1.Kor.10:13). Loppujen lopuksi sinä saat etua siitä, että joudut kohtaamaan vääryyttä. Sinä saat suuremman voitelun elämääsi, vahvemman uskon, kirkkaamman kruunun.

Pyhät ovat kaikkina aikoina joutuneet kohtaamaan julmuutta lähipiirissään. Aabel sai surmansa veljen kädestä. Joosef joutui vankilaan syyttömänä, koska Potifarin vaimo keksi hänestä valheita. Daavid joutui Saulin vainoamaksi, vaikka ei ollut tehnyt mitään tätä vastaan. Jeesus joutui Juudaksen kavaltamaksi, vaikka oli varannut tälle apostolin aseman.

Ole siis rohkea. Katso eteenpäin turvallisella mielellä. Sinun syyttäjäsi joutuvat häpeään. Ihmiset, jotka keksivät sinusta valheita, eivät kestä tuomarin edessä tilinteon päivänä. He joutuvat keräämään maasta jokaisen heittämänsä kiven. Sinä saat hyvityksen kaikesta häpeästä, jota päällesi on kaadettu.

Autuas se mies, joka kestää koetuksen. Kun hänet on koeteltu, hän on saava elämän kruunun. Herra on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Jaak.1:12.

Elämä on mielenkiintoista ja innostavaa ja yksi kiehtova puoli siitä on ihmisten erilaisuus. Ihmiset ovat erilaisia luonteeltaan, sosiaaliselta ja uskonnolliselta taustaltaan, elämäntavoiltaan ja monin muin tavoin. On oppineita ja oppimattomia, on ulospäin suuntautuneita ja sisäänpäin kääntyneitä, on köyhiä ja rikkaita, on kasvaneita ja kasvamattomia. Rohkenen lukea tämän ihmiselon monimuotoisuuden Jumalan ansioksi, kuten luonnonkin monimuotoisuuden.

Jumalan ansioksi se monimuotoisuus on luettava, vaikka se tuntuu välillä riesaltakin. Kun olen itse lukemista harrastava ihminen, en tahdo jaksaa ymmärtää ihmisiä, joita ei saa lukemaan mitään. Tai he lukevat iltapäivälehtien juorupalstaa ja sarjakuvia. Ja tietysti rikossarjojen tekstityksiä TV:stä.

Erilaisuus etäännyttää. Joskus se suorastaan eristää. Mutta ihmisten muovaaminen samaan muottiin – se vasta on vastenmielistä. Erilaiset uskonsuunnat kunnostautuvat tässä massatuotteiden tekemisessä ja suoltavat ’koneestaan’ ulos aivopestyjä nukkeja, joiden suusta kuulee aina samat jutut loputtomana toistona.

Helluntaikansan hyvin tuntema Veikko Manninen suositteli kerran minulle ja muille läsnä olleille ”hapen saamista”. Olen toteuttanut hänen ohjettaan ja hakeutunut pois ympyröistä, jotka tukehduttavat ja pakottavat samaan muottiin. Olen myös löytänyt vapaata lääniä ja kyennyt toteuttamaan omaa kutsumustani, mikä ei vanhoissa ympyröissä mitenkään voinut toteutua. Olen saanut yllin kyllin hengittää vapaata happea enkä ole mielestäni ”villi” niin kuin jotkut väittävät. Villejä ovat ennemminkin ne, jotka pitäytyvät ihmisten keksimissä opeissa selkeiden Raamatun linjojen sijasta. Hengellinen kasvu on vaikeaselkoinen asia, mutta Jumalan armosta sitä tapahtuu. Kasvua tapahtuu vääjäämättä, kun olosuhteet ovat hyvät. Hengellinen kasvu suorastaan vaatii vapaata happea ja runsaasti valoa ja raikkaita tuulia. Suosittelen niiden käyttämistä sinullekin, jos tavoitteenasi on oman hengellisen kutsumuksen toteuttaminen.

Rohkaisen siis sinua olemaan oma erilainen itsesi ja etsimään ympäristön, jossa voit toteuttaa hengellisiä näkyjäsi ja edetä oman kutsumuksen tiellä. Jos sinusta tuntuu, että se ympäristö, jossa tällä hetkellä elät, ei tunne sinua, ei koskaan rohkaise sinua, ei innoita sinua menemään eteenpäin, silloin sinun tulee harkita ympäristön vaihtoa. Ole rohkea ja tunne arvosi. Sinun hengellisen yhteisösi arvo voi olla suuri, mutta sinä et ole vastuussa siitä, mitä yhteisösi tekee, vaan sinä olet vastuussa Jumalalle omista leivisköistäsi, omasta ainutlaatuisesta kutsumuksestasi – siitä mitä sinä itse teet.

Anna siis tilaa omalle erilaisuudellesi, arvosta omaa ainutlaatuisuuttasi ja toteuta unelmasi. Kasva Jumalan tuntemisessa ja kasva itsesi tuntemisessa. Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja aina iankaikkisuuden päivään! Aamen. 2.Piet.3:18.