Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2020

Hän on varannut sinulle hengellisiä siunauksia. Sillä ne, jotka hän on ennalta tuntenut, hän on myös ennalta määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi… Room.8:29. Sinut on kutsuttu lapseuteen ja kasvamaan Jumalan yhteydessä niin että tulet uskossasi aikuiseksi ja yhä enemmän Herran Jeesuksen kaltaiseksi. Mutta ne, jotka hän on ennalta määrännyt, hän on myös kutsunut, ja ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös vanhurskauttanut. Ja ne, jotka hän on vanhurskauttanut, hän on myös kirkastanut. Room.8:30.

Hän on sinun Paimenesi (Ps.23). Hän ei unohda sinua tai hylkää petojen armoille: sinun varjelijasi ei torku. Ps.121:3. Vähän aikaa kärsittyänne hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. 1.Piet.5:10.

Hän on antanut sinulle sanansa. Hän haluaa kirjoittaa pyhät sanansa sinun sydämesi tauluun, jotta sinä voisit olla kuuliainen ja kestävä. Hän vahvistaa ja voimistaa sinun sisäistä olemustasi ja tekee sen kirkkauden hengellään (Ef.3:16).

Hän vuodattaa Pyhän Hengen sisimpääsi ja sinä saat täyttyä ilolla. Pyhä Henki puolustaa sinua, hän johdattaa ja antaa voimaa palvella. Hän vaikuttaa sinussa tahtomista ja tekemistä niin että tulet kutsumustietoiseksi ja elämäntyössäsi määrätietoiseksi ja uskolliseksi. Hän innoittaa sinua, että voit kulkea edeltä valmistetuissa teoissa. Hänen vaikutuksestaan sinulla on henkilökohtainen armoitus.

Hän on kulkenut ylivoimaisten vaikeuksien läpi voittoon. Hän antaa sinullekin voiton avaimet. Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille hänen tuntemisensa kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. 2.Piet.1:3.

Hän on luvannut meille voittopalkinnon. Saamme syödä elämän puusta ja päästä porteista sisälle pyhään kaupunkiin (Ilm.22:14). Saamme kirkkauden seppeleen (1.Piet.5.4).

Joka voittaa, siitä minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta minun Jumalani luota, ja oman uuden nimeni. Ilm.3:12.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa. Ef.1:3.

Huomaa aikamuoto ”on siunannut”. Siinä ei sanota, että tulee joskus hämärässä tulevaisuudessa siunaamaan. Tämä totuus haastaa meidät uskomaan, sillä siinä on luvattu, että meitä on jo siunattu ”kaikella hengellisellä siunauksella”. Meidän tehtäväksemme jää uskossa vastaanottaminen ja kiitoksen antaminen. Kun uskomme Jumalan sanan todeksi tässäkin, saamme nähdä, että sana on tosi ja toimii käytännössä.

Valitettavasti ”hengelliset siunaukset Kristuksessa” helposti kuulostavat unennäöltä, hurskailta toiveilta. Suomalaiselle tyypillinen mentaliteetti nostaa heti päänsä ja sanoo, että sellaiset siunaukset olivat aikoinaan Efeson seurakunnan osana, mutta meidän täytyy tyytyä tähän harmaaseen arkeen, ilottomaan uskoon, ”nöyryyteen” joka näkyy alakuloisena ilmeenä ja pessimistisenä asenteena. Joskus tuntuu, että suomalainen kaivaa itselleen haudan ja istuu sen pohjalla, ettei vaan putoa korkealta. Tämä elämänasenne sitten puetaan myös teologian muotoon, missä epäuskosta tehdään tervettä realismia – tai päinvastoin: inhorealistiset ideat kutsutaan peliin tekemään usko tyhjäksi.

Haluan siis rohkaista sinua tuntemaan itsesi efesolaiseksi. Haluan kannustaa sinua uskomaan Paavalin sanat, joiden mukaan sinua on jo siunattu kaikella hengellisellä siunauksilla, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Tällainen rohkeus on tarpeen erityisesti niille, joiden hengellinen kasvu on edennyt kutsumusasteelle. Jos siis olet kokenut, että sinulla on määrätty tehtävä Jumalan valtakunnassa ja haluat vähitellen edetä näkysi toteuttamiseen tai jatkaa oman armoituksesi harjoittamista päästäksesi uudelle tasolle, silloin tarvitset uskallusta, vahvaa luottamista Jumalan sanaan, rohkeutta ottaa vastaan Jumalan antamia siunauksia ja mennä eteenpäin. Edessä voi näyttää pimeältä, askelet ovat ehkä tunnustelevia, edistyminen haparoivaa, mutta – juuri siihen usko meitä haastaa, juuri sellaista uskonelämän tulee ollakin, sellaisiin uusiin vaiheisiin meitä kutsutaan. Aina jossain tilanteessa asiat kirkastuvat ja tulee hetkiä, kun nostamme siipemme ja toteamme haltioituneina: ”Vau, se oli totta – hän on todellakin siunannut, hän on kaiken edeltä valmistanut, kannatti uskoa!”

Oletko koskaan ollut hämmentynyt siitä, millaisia näyttelijöitä ihmiset osaavat olla, kun he haluavat esiintyä edukseen seurakunnassa. Seurakunta on ympäristö, joka inspiroi meitä esittämään parempia ihmisiä kuin olemme. Me hymyilemme, olemme kohteliaita, teeskentelemme ystävällistä silloinkin, kun tekisi mieli lyödä. En tiedä, onko tämä paha asia, mutta sosiaalinen elämä kaikkine teeskentelyineen ei minua ainakaan inspiroi. Pidän Kiven Seitsemästä veljeksestä, koska se on niin rehellinen kirja. Samasta syystä pidän Raamatusta.

Raamatussakin on omat tekopyhänsä, mutta yleensä ihmiset kuvataan realistisen rehellisesti. Pahat on pahoja, huijarit huijareita – ja Jumala rakastaa heitä kaikkia. Daavid oli äärimmäisen jalo ihminen, mutta hänkin lankesi vakaviin synteihin, jotka Raamattu kuvaa lahjomattomasti. Pietari oli Jeesuksen lähin mies, mutta petti Herransa pahasti.

Ota se rohkaisuna. Jos sinäkin olet joutunut tutustumaan oman persoonasi pimeisiin puoliin, voit rohkaistua siitä, että myös eräillä Jumalalle rakkailla ihmisillä oli pimeät hetkensä. Jumala ei heitä hylännyt. Päinvastoin – he saivat sitä suuremman armon.

Kun Jumala näkee, että me olemme nöyrtyneet ja tunnustaneet vikamme, hän auttaa meitä selättämään omat heikkoutemme. Jumala ei etsi käyttöönsä vahvoja ja täydellisiä, vaan heikkoutensa tuntevia ihmisiä. Ihminen ei kestä menestystä kovin hyvin – vain itsensä kurjaksi ja ansiottomaksi tuntevalle Jumala voi uskoa siunauksiaan. Nöyrä ja koeteltu ihminen ei ylpisty, hän ei ota kunniaa Jumalan teoista.

Jos sinä tunnet itsesi perinpohjin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi ja sinun suurin toiveesi on saada syntisi anteeksi, sinä olet Jumalalle käyttökelpoinen ihminen. Paavali tiesi tämän:

Mutta hän sanoi minulle: ”Minun armoni riittää sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni. 2.Kor.12:9.

Niinpä voimme peilata itseämme Raamatun henkilöitä vasten ja oppia tuntemaan kurjuutemme, mutta oppia myös tuntemaan Jumalan armon – sen rakkauden joka nostaa heikon ylös, antaa turvan turvattomalle, johdattaa eksynyttä, pelastaa vaaroissa, vie tasaiselle tielle. On vapauttavaa, kun saa olla oma itsensä – Jumalan kasvojen edessä saamme rohkeuden olla sellaisia kuin olemme. Ihmisille emme uskalla näyttää haavoittuvuuttamme, mutta Jumala tuntee meidät joka tapauksessa.

Ole rohkealla mielellä, poikani. Sinun syntisi annetaan anteeksi. Matt.9:2. Tyttäreni, ole rohkealla mielellä, uskosi on parantanut sinut. Matt.9:22.

Rehabeam nousi kuninkaaksi Salomon jälkeen. Hän antoi kansalleen kovan vastauksen ja menetti valtansa kymmenen Israelin heimon alueella. Hän oli ylpeä ja kärsi heti kirvelevän tappion. Rehabeam näyttää edustavan ihmistyyppiä, jonka on vaikea nähdä näkymättömiä asioita ja arvostavan sisäistä voimaa. Hän arvosti fyysistä voimaa ja puolusti Juudan aluetta linnoituksilla.

Pitkään aikaan hän ei näyttänyt kasvavan henkisesti. Mutta kun Jumala lähetti hänen kimppuunsa Egyptin kuninkaan Siisakin ja hän joutui katastrofin partaalle, hän viimein nöyrtyi. Jumala salli hänen kärsiä vakavia tappioita juuri sillä alueella, jonka oli laiminlyönyt. Temppelistä vietiin niiden aarteet, kultaiset kilvet, ja temppelipalveluksen paras hohto himmeni huomattavasti, vaikka temppeliä ei tuhottukaan. Rehabeam joutui miettimään, mistä on peräisin tosi rikkaus, mikä on se kulta, joka todella tekee rikkaaksi. Hän joutui myöntämään, että ulkonainen linnoittaminen ei riittänyt, tarvittiin sisäistä voimaa. Ehkä hän jossain vaiheessa tajusi, että sen sisäisen voiman lähde oli aito jumalanpalvelus ja elävä usko Herraan. Hän yritti korjata virheensä ja teetti menetettyjen kilpien tilalle uudet:

Niiden sijalle kuningas Rehabeam teetti pronssikilvet ja uskoi ne niiden henkivartijoiden päälliköille, jotka vartioivat kuninkaan palatsin ovella. Niin usein kuin kuningas meni Herran* temppeliin, henkivartijat kantoivat kilpiä ja veivät ne sitten takaisin henkivartijoiden huoneeseen. 1.Kun.14:27-28.

Minun silmääni tästä sinänsä aidon tuntuisesta parannuksesta paistaa esiin pakonomainen tarve ymmärtää kaikki ulkoisena todellisuutena. Rehabeam edelleen keskittää huomionsa ulkonaisiin. Oletko sinä tavannut ihmisiä, joissa tämä ulkonaisiin keskittyminen on jotenkin osa persoonallisuutta ja istuu heissä lujassa? Syvempi sisäinen elämä tuntuu puuttuvan tai sen keinotekoinen toteuttaminen vaikuttaa jotenkin toisten matkimiselta?

Kuinka tärkeää onkaan saada Jumalan sanan siemen sellaisena sydämeensä, että se synnyttää aitoa elämää ja vilpitöntä uskoa. Uudestisyntyneen ihmisen tunnistaa juuri siitä – usko on elävää, sisäinen ihminen on todellinen. Jeesus kuvasi tätä sisäistä elämää Sykarin kaivolla puhumalla virtaavasta vedestä: Jeesus vastasi hänelle: ”Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle: ’Anna minulle juotavaa’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Joh.4:10.

Oletko nähnyt koskaan pronssiesineiden ruostuvan? Niihin kertyy vaalean vihertävää jauhomaista patinaa. Ruostunut rautakaan ei ole yhtä vastenmielisen näköinen. Korroosion pilaaman pronssiesineen haluaa heittää heti menemään. Kun taas kulta ei tunnetusti ruostu lainkaan. Tavoitelkaamme sitä:

Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit… Ilm.3:18.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että suuret ideat toistuvat Jumalan luomakunnassa erilaisina versioina? Kerubeilla oli erilaiset kasvot: ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot. Luonnontiede sanoo tämän vähän eri sanoin: kädelliset, kissaeläimet, nautaeläimet ja linnut. Mutta ne ovat kuin kantamuotoja, joita sitten varioidaan. Sama tapahtuu ideoiden tasolla ja Raamattu heijastaa erilaisia kehitysasteita uskontoon liittyvissä asioissa: temppeli, kaste, pappeus, avioliitto, sovitus, pelastus…

Voimme nähdä perusmuodon sovituksesta, kun anteeksiantamus astuu voimaan verenvuodatuksen kautta. Jo paratiisissa vuodatettiin eläimen verta, jotta Aadam ja Eeva saisivat jatkaa elämäänsä.

Sitten sovitus sai uutta syvyyttä, kun Kain murhasi Aabelin. Eläinuhrin rinnalle tuli ihmisuhri. Nämä kaksi variaatiota elivät rinnakkain, kunnes Kristus paljasti meille, millainen Jumalan suunnittelema sovitus oikeasti oli.

Entä avioliitto? Aabrahamin palvelija nouti Iisakille morsiamen, Raakelin, joka oli koskematon neitsyt. Sitten Daavid, tuleva kuningas, otti vaimokseen Abigailin, Nabalin lesken. Lopulta Jeesus tuli maan päälle etsimään itselleen morsianta. Hän kohtasi oman ’Raakelinsa’ Sykarin kaivolla. Huomaamme näissä tapahtumissa sekä samankaltaisuuksia että eroja.

Näissä rinnastuksissa huomaamme, kuinka Raamatun ilmoitus jostakin uskolle tärkeästä asiasta muuttuu ja kehittyy. Emme näe mitään kiveen hakattua totuutta, vaan näemme Jumalan näkemyksen joka joustaa, joka on täynnä armoa. Siinä on erilaisia särmiä ja se on monivivahteinen. Jos Jumalan laki, joka annettiin Siinain vuorella olikin kirjoitettu kivitauluihin, niin kirkastusvuorella Jeesus otti vastaan Jumalan elävät sanat ja sanottiin: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Mark.9:7. Mooseksen lain tilalle tuli Kristuksen laki. Pietarin into rakentaa majoja kaipaa tässä yhteydessä rinnalleen lehtimajanjuhlan kuvastoa.

Uusi ilmoitus ei ole vanhan kumoamista, se on vanhan vahvistamista ja samalla uudeksi luomista. Siinä voi olla mukana vanhan kumoamistakin, mutta uutta rakennetaan kuitenkin vanhan päälle. Näin syntyy kasvua, joka muistuttaa vuosirenkaita. Ehkä ortodoksisuudesta tunnettu sipuli on juuri sellaisen symboli? Usko kehittyy kerroksittain vähän kuin maakerrosten sedimentit.

Opimme tämän avulla ymmärtämään Raamattua. Löydämme uuden liiton asioista tuttuja piirteitä, kun vertaamme niitä vanhaan liittoon. Sillä tavalla saamme näkemykseen syvyyttä ja kolmiulotteisuutta. Voisimmeko ymmärtää kasteesta paljon mitään, jos meillä ei olisi kasteen esikuvia, jotka löytyvät Vanhasta testamentista? Sana selittää sanaa. Jeesus vahvisti tällaisen menetelmän Raamatun tutkimisessa sanoessaan:

Sen tähden jokainen kirjanoppinut, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin talon isäntä, joka tuo aarrekammiostaan esiin uutta ja vanhaa. Matt.13:52.

Rohkaiskoon tämä sinua lukemaan paljon Raamattua ja löytämään sieltä – niin kuin muistipelissä – niitä kuvapareja, jotka kasvattavat sinun ’viisautesi varastoa’. Jumala on luvannut antaa viisautta sille, jolta sitä puuttuu (Jaak.1:5).