Joka ei rakasta, ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 1.Joh.4:8.
Jumala on meidät luonut. Olemme ainutlaatuisia. Syntiinlankeemus toi kuvaan pahan voimat. Jumala kuitenkin sovitti meidät itsensä kanssa lähettämällä tänne Poikansa.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan… 2.Kor.5:19.
Jokainen on tämän rakkauden kohde. Jokainen on arvokas. Evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta ja hänen aikaansaamastaan sovinnosta. Se ei erottele ihmisiä. Se koskee kääntymätöntä ja se koskee uskovaista. Kuka osaa kertoa ilosanoman oikein? Kuka osaa välittää Jumalan rakkauden koskettavalla tavalla?
En minä ainakaan. Mutta en haluaisi matkia aikamme evankelistoja, jotka jakavat ihmiset jyrkästi pelastuneisiin ja pelastumattomiin, uskoon tulleisiin ja kääntymättömiin ja sitten osoittavat sormellaan ”te mustat lampaat siellä, tulkaa ja jättäkää syntinen elämänne, nöyrtykää Jumalan väkevän käden alle!” Ja niin edelleen – varmaan jokainen on kuunnellut sitä paatosta ihan tarpeeksi. Se tympii jotenkin ja taidan tietääkin, mikä siinä tympii. Se tympii, koska se on farisealainen tapa evankelioida. Fariseus on aina mielestään oikeassa ja parempi kuin syntinen, joten hän pitää itsestään selvänä, että hänen täytyy opastaa raukkoja eksyneitä, se on suorastaan hänen velvollisuutensa, ja hän tekee sen kuin liikennepoliisi, joka seisoo katutasoa ylempänä. Niin, oletko huomannut – he seisovat monesti jollain korokkeella. He eivät vieläkään ymmärrä:
”Kuinka hän syö ja juo publikaanien ja syntisten kanssa!” Mark.2:16.
Fariseusten ja saddukeusten mielestä Jeesus seurusteli ”syntisten” kanssa. Se oli heidän nimityksensä ihmisille, jotka eivät olleet heidän oppilaitaan ja mitat täyttäviä yksilöitä. Heidän käyttämänsä kieli periytyi Raamattuunkin, mutta eiväthän nämä sormella osoitellut ihmiset olleet sen syntisempiä kuin kuka tahansa. Jeesukselle jokainen oli lähtökohtaisesti syntinen. ”Syntinen vaikka voissa paistaisi”. Mutta Jeesus halusi antaa oman vanhurskautensa peliin ja luovuttaa sen lahjaksi meille, jotka uskomme.
Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja… Ef.2:8.
Niinpä sama ilosanoma koskee nyt jokaista, niin maailman ihmistä ja kääntymätöntä kuin uskovaistakin. Kaikki olemme samassa veneessä. Toiset ovat pukeneet pelastusliivin päälle – jossa lukee Jeesus – toiset eivät, mutta se pelastusliivi on jokaisen ulottuvilla.
Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Room.3:22-24.
On kirjoitettu 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.