Simson sanoi heille: ”Tällä kertaa en tule syylliseksi filistealaisten vuoksi, vaikka teenkin heille pahaa.” Sitten Simson meni ja pyydysti kolmesataa kettua. Hän otti tulisoihtuja, sitoi aina kaksi häntää yhteen ja asetti tulisoihdun kunkin häntäparin väliin. Sitten hän sytytti tulisoihdut ja päästi ketut menemään filistealaisten viljapeltoihin. Näin hän sytytti palamaan sekä kuhilaat että pystyssä olevan viljan, viinitarhat ja öljypuut. Tuom.15:3-5.

Simsonin vanhemmat olivat hurskaita ihmisiä ja Simsonin syntyessä he saivat pojastaan hyviä profetioita. Hänestä sanottiin: Hän aloittaa Israelin pelastamisen filistealaisten vallasta. Tuom.13:5. Simsonin piti elää raittiisti ja nasiiri-sääntöjen mukaan. Hän oli kuitenkin ”naisiin menevä” ja väkivaltainen. Hän ei joka suhteessa vastannut vanhempiensa toiveita – eikä ihan Jumalankaan. Mutta kuitenkin Jumala käytti häntä juuri siihen tehtävään, johon oli tarkoituskin: Israelin vapauttamiseen filistealaisten yliherruudesta.

Jumala näyttää usein valitsevan käyttöönsä henkilöitä, joita ihmiset eivät valitsisi. Raahab oli seksityöläinen, mutta hänet kuvataan uskon sankarina: Uskon kautta pelastui portto Raahab tuhoutumasta yhdessä tottelemattomien kanssa, kun hän oli ottanut vakoilijat luokseen rauha mielessään. Hepr.11:31. Jeesus kuvaa laupiaan samarialaisen tapauksessa henkilöä, joka oli Jumalan mielen mukainen, vaikka kuului halveksittuun kansanryhmään. Paavali oli väkivaltainen seurakunnan vainooja, mutta Jumala näki hänessä ainesta apostoliksi.

Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. 2.Kor.5:16.

Onko meillä taivaallista silmävoidetta nähdä lähimmäisemme kuin Jumala näkee? Havaitsemmeko kanssakulkijassa ainesta mihinkään keskinkertaisuutta kummempaan? – Onneksi Jumala tuntee kättensä työn ja kaiken potentiaalin, jota hän on sijoittanut meihin. Hän tietää, mitä tarkoitusta varten hän on muovannut meihin niitä ominaisuuksia, jotka joidenkin mielestä tekevät meistä peräti outoja ja kummallisia otuksia. Tärkeintä on, että olemme itse tietoisia siitä, mihin suuntaan Jumala meitä työstää, että meillä on kutsumustietoisuus ja Jumalalta saatu taakka sydämellä. Vastuu elämäntyön tekemisestä voi olla suurempi taakka kuin synti – synnithän saadaan anteeksi, mutta elämäntyötä ei voi vierittää toisten vastuulle.

Meidän on siis päästävä yli alemmuuden tunteesta ja vietävä puutteemme Jumalalle. Kun antaudumme hänelle tyhjin käsin, hän voi meidän heikkouttamme hyödyntää ja lähettää elopellolleen työhön. Minäkin olin pikkulapsesta asti heinäpellolla töissä – aluksi muiden tiellä, mutta sitten kannoin tappeja ja vähitellen opin myös laittamaan heiniä seipäille. Pienestä voi aloittaa ja olla ainakin oikeassa paikassa. Jumala auttaa sitä, joka tekee minkä voi (Mark.14:8). Tosi työmieskin jaksaa ponnistella ja tehdä työtä, kun tietää, että taakka kevenee sitä mukaa kuin työ edistyy ja lopulta päivätyön tehtyään olla oikeutettu jopa palkkaan.

Minä tulen pian, ja palkkani on minun mukanani antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Ilm.22:12.