RSS

Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2020

Sisäänrakennettua voimaa

Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Matt.25:2-3.

Tämä tyhmien ja viisaiden morsiusneitojen vertaus jää helposti avautumatta. Emme helposti ymmärrä, missä se viisaus piilee, että voisimme huolehtia lampuistamme oikein. Öljy ja sen niukkuus on ymmärrettävä, mutta miksi sitä niukkuutta ei voitu jakaa? Ehkä ne, joilla öljyä oli säiliössä, kaatoivat sen astiasta lamppuunsa ja halusivat näin varmistaa, että heidän lamppunsa palaisivat läpi yön. Jos kaikki öljy oli palavassa lampussa, ei ollut mahdollista jakaa sitä sieltä toisille sammuttamatta lamppua. Pilkkopimeässä ei sellaista riskiä voinut ottaa.

Öljy ymmärretään nykyaikana Pyhän Hengen voimaksi, kun kerran elämme helluntain jälkeistä aikaa ja Pyhä Henki on vuodatettu seurakunnan keskelle. Joillakin uskovilla on sellainen lahja, että heidän rukoillessaan uskoon tulleet täyttyvät hengellä ensi kertaa ja saavat Pyhän Hengen kasteen. Henkeä ei varsinaisesti kuitenkaan voida kaataa kenenkään sisimpään tai ylläpitää hengen täyteyttä jatkuvalla käsien päälle panemisella. Jokaisen tulee voida oppia elämään hengen täyteydessä ja vaalimaan Pyhän Hengen läsnäoloa sydämessään. Hengellä täyttynyt uskova siirtyy vähitellen hurmoskokemuksensa keskeltä arkeen, jota hän opettelee elämään yhteydessä Pyhään Henkeen ja vaeltamaan hengen täyteydessä. Hän voi oppia tunnistamaan ne erityiset hengen lahjat, joita on saanut, ja toteuttamaan armoitustaan ja henkilökohtaista kutsumustaan. Näin hengessä vaeltaminen ja hengen täyteys arjen keskellä alkaa luonnistua harjaantumisen ja kokemuksen kautta. Loppujen lopuksi kukaan ei kaada henkeä toiseen eikä kukaan sitä mistään kaapin hyllyltä ota. Mutta voimme oppia elämään uskossa Pyhän Hengen avustamina. Silloin on myös mahdollista olla ”palava ja loistava lamppu” niin kuin Johanneksesta sanotaan (Joh.5:35).

Pyhän Hengen öljy meissä ei siis ole jossakin erillisessä astiassa – vertaus vie tässä suhteessa vähän harhaan – vaan se on meihin kiinni kasvaneena meidän sydämessämme. Se on sisään rakennettua voimaa. Se on elämämme kudelmassa näkyviä ”taidokkaita kerubinkuvia” (2.Moos.26:1). Meillä on hengen voimaa ja palavuutta, kun vaellamme Herran yhteydessä, elämme sanan kuuliaisuudessa ja harjoitamme uskoa, joka ei ole satunnaista innostusta, vaan pitkäjänteistä vakaumusta. Niinpä kymmenen morsiusneidon testi on vakaumuksen testi ja opetuslapseuden mittari. Jokainen aito uskova voi päästä tähän.

Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin… Matt.25:10.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Sisäänrakennettua voimaa

Kirjoittanut : 26.07.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Hyödyksi oikeassa paikassa

Simson sanoi heille: ”Tällä kertaa en tule syylliseksi filistealaisten vuoksi, vaikka teenkin heille pahaa.” Sitten Simson meni ja pyydysti kolmesataa kettua. Hän otti tulisoihtuja, sitoi aina kaksi häntää yhteen ja asetti tulisoihdun kunkin häntäparin väliin. Sitten hän sytytti tulisoihdut ja päästi ketut menemään filistealaisten viljapeltoihin. Näin hän sytytti palamaan sekä kuhilaat että pystyssä olevan viljan, viinitarhat ja öljypuut. Tuom.15:3-5.

Simsonin vanhemmat olivat hurskaita ihmisiä ja Simsonin syntyessä he saivat pojastaan hyviä profetioita. Hänestä sanottiin: Hän aloittaa Israelin pelastamisen filistealaisten vallasta. Tuom.13:5. Simsonin piti elää raittiisti ja nasiiri-sääntöjen mukaan. Hän oli kuitenkin ”naisiin menevä” ja väkivaltainen. Hän ei joka suhteessa vastannut vanhempiensa toiveita – eikä ihan Jumalankaan. Mutta kuitenkin Jumala käytti häntä juuri siihen tehtävään, johon oli tarkoituskin: Israelin vapauttamiseen filistealaisten yliherruudesta.

Jumala näyttää usein valitsevan käyttöönsä henkilöitä, joita ihmiset eivät valitsisi. Raahab oli seksityöläinen, mutta hänet kuvataan uskon sankarina: Uskon kautta pelastui portto Raahab tuhoutumasta yhdessä tottelemattomien kanssa, kun hän oli ottanut vakoilijat luokseen rauha mielessään. Hepr.11:31. Jeesus kuvaa laupiaan samarialaisen tapauksessa henkilöä, joka oli Jumalan mielen mukainen, vaikka kuului halveksittuun kansanryhmään. Paavali oli väkivaltainen seurakunnan vainooja, mutta Jumala näki hänessä ainesta apostoliksi.

Niinpä emme enää tunne ketään lihan mukaan. Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. 2.Kor.5:16.

Onko meillä taivaallista silmävoidetta nähdä lähimmäisemme kuin Jumala näkee? Havaitsemmeko kanssakulkijassa ainesta mihinkään keskinkertaisuutta kummempaan? – Onneksi Jumala tuntee kättensä työn ja kaiken potentiaalin, jota hän on sijoittanut meihin. Hän tietää, mitä tarkoitusta varten hän on muovannut meihin niitä ominaisuuksia, jotka joidenkin mielestä tekevät meistä peräti outoja ja kummallisia otuksia. Tärkeintä on, että olemme itse tietoisia siitä, mihin suuntaan Jumala meitä työstää, että meillä on kutsumustietoisuus ja Jumalalta saatu taakka sydämellä. Vastuu elämäntyön tekemisestä voi olla suurempi taakka kuin synti – synnithän saadaan anteeksi, mutta elämäntyötä ei voi vierittää toisten vastuulle.

Meidän on siis päästävä yli alemmuuden tunteesta ja vietävä puutteemme Jumalalle. Kun antaudumme hänelle tyhjin käsin, hän voi meidän heikkouttamme hyödyntää ja lähettää elopellolleen työhön. Minäkin olin pikkulapsesta asti heinäpellolla töissä – aluksi muiden tiellä, mutta sitten kannoin tappeja ja vähitellen opin myös laittamaan heiniä seipäille. Pienestä voi aloittaa ja olla ainakin oikeassa paikassa. Jumala auttaa sitä, joka tekee minkä voi (Mark.14:8). Tosi työmieskin jaksaa ponnistella ja tehdä työtä, kun tietää, että taakka kevenee sitä mukaa kuin työ edistyy ja lopulta päivätyön tehtyään olla oikeutettu jopa palkkaan.

Minä tulen pian, ja palkkani on minun mukanani antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Ilm.22:12.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Hyödyksi oikeassa paikassa

Kirjoittanut : 25.07.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Lämmin ilmapiiri luo turvaa

Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. 1.Joh.5:11.

Monia vaivaa pelko kadotukseen joutumisesta. Heidän sydämessään on kaipuu Jumalan läheisyyteen, halu löytää turvapaikka Jeesuksesta, toive päästä kerran taivaan kotiin ja asumaan kultakaupunkiin, mutta – sitten sydämen täyttää pelko, entä jos joudun kuitenkin helvettiin?

Näitä pelkoja tuntuu syntyvän siellä, missä sananjulistusta hallitsevat evankelistat. Valitettavasti evankelistat ovat lähes ainoita, jotka nykyään tunnustetaan kuuluvaksi sananjulistajien armoitettuun joukkoon. Kun on riittävän kauan toiminut evankelistana, voi päästä opettajaksi. Muita sananjulistajan virkoja ei ole. No, onhan vielä paimenenkin virka, mutta paimenhan voi olla, vaikka ei julista sanaa…

Tämä luokittelu on tietenkin helluntaiherätyksestä ja muista vapaista suunnista peräisin, mutta vanhoissa kirkoissa luokittelu on vielä vähemmän toiveikas. Virka on jotakin, mikä opitaan yliopistossa. Onko todella? Paljonhan yliopistossa voi oppia, mutta ei Jeesus luonut sellaista mallia.

Valitettava tosiasia on, että viidestä sananjulistajan virasta (Ef.4:11) on unohdettu apostolin ja profeetan virka pois kokonaan ja paimenen virka osittain. Tämä on myös juurisyy sille, että ihmisten usko on niin pelkojen hallitsemaa. Evankelistat vievät ihmisiä joko-tai-asetelmaan eikä heitä voitane siitä syyttää, mutta tällainen mustavalkoinen asetelma ei ole tarkoitettu hallitsemaan uskoon tulleiden kasvua. Siellä missä profeetallista sanaa julistetaan, siellä on paljon rohkaisua ilmassa. Siellä missä apostolit julistavat Jumalan sanaa, siellä on paljon uskoa ilmassa. Siellä missä paimenet saavat suorittaa kutsumustaan, siellä on lampailla turvallista elää. Apostoli Johannes oli kaikkia näitä kolmea, kuunnellaan hänen näkemyksensä pelastuksestasi:

Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. 1.Joh.5:11-12.

Ei siinä ole mitään horjumista, epäröintiä tai pelottelua. Johannes osasi luoda seurakuntaan lämpimän ilmapiirin ja saarnasi myös tähän tapaan: Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme. 1.Joh.4:10-11.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Lämmin ilmapiiri luo turvaa

Kirjoittanut : 24.07.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Kullasta taottua

Joskus vuosikymmeniä sitten kävimme jouluna hautausmaalla viemässä kynttilämme mekin, vaikka meillä ei ollutkaan omaisia siellä. Sytytimme kynttilämme haudalle, jossa oli hautakiven mukaan uskova vainaja. Hänen hautakivessään luki ’Jeesus’ isoin kirjaimin. Se oli kirjoitettu hepreaksi ישוע ja muotoiltu niin että se muistutti seitsenhaaraista kynttilänjalkaa (menoraa).

Seitsenhaarainen kynttilänjalka kuvannee omalla tavallaan Kristuksen ruumista. Alimmainen haara on vanhan liiton seurakunta, seuraava haara uuden liiton seurakunta ja ylin haara ehkä tuhatvuotisen valtakunnan aikainen seurakunta. Näin tulkittuna se siis edustaa seurakunnan suuria historiallisia linjoja. Jokaisessa kaksoishaarassa on seitsemän mantelinkukkaa ja uskon niiden edustavan hengellistä uudistumista. Kutakin haaraa varten on siis varattuna kanta (uskoontulo) ja kolme uudistumista. Jobin kirjassa on kuvaus parannuksesta ja uskoontulosta ja sitten sanotaan:

Jumala tekee kaiken tämän miehelle kaksi, jopa kolmekin kertaa palauttaakseen hänet haudasta ja antaakseen elämän valon loistaa hänelle. Job 33:29-30.

Rohkaiseeko tämä sinua? Antaahan tämä vertauskuva, joka on kätketty seitsenhaaraiseen kynttelikköön, meille uskalluksen odottaa uudistumisen aikoja. Voimme luottaa siihen, että Jumala on niitä meille varannut, sekä yksilöinä että seurakuntina. Aina kun uudistumme ja kasvamme, voimme nostaa lamppumme ylemmäksi. Kun kasvamme, kasvamme yhä lujemmin kiinni runkoon, joka on itse Kristus. Jokainen haara voi kokea olevansa erillinen, mutta kaikki kuitenkin kiinnittyvät runkoon ja ovat yhtä kappaletta.

Nytpä onkin monta jäsentä mutta yksi ruumis. 1.Kor.12:20.

Jumalan työ jakautuu seurakunnassa seitsemään liekkiin. Lamput kuvaavat Jumalan sanan valovoimaa. Lamput on asetettu niin että ne valaisevat lampunjalan edustaa. Ilmestysmajan sijoittelusta voimme päätellä, että ne siis näyttävät valoa pohjoiseen ilmansuuntaan. Oletko huomannut tämän? Suurin osa kristikunnasta sijaitsee maapallon pohjoisilla leveysasteilla.

Valtaistuimesta lähti salamoita, ääniä ja ukkosenjylinää, ja sen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat Jumalan seitsemän henkeä. Ilm.4:5.

Uudistus tulee – oletko valmis?

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Kullasta taottua

Kirjoittanut : 23.07.2020 Kategoria/t: Rohkaisu

 

Todellista on Kristuksen ruumis

Älköön siis kukaan tuomitko teitä syömisen tai juomisen tai jonkin juhlan, uudenkuun tai sapatin vuoksi. Nehän ovat vain varjo siitä, mikä oli tulossa, mutta itse todellisuus on Kristuksessa. Kol.2:16-17.

Paavali siis mainitsee juhla-ajat ja muut kalenteriin liitetyt asiat ”varjoina”. Heprealaiskirjeen kirjoittaja liittää näihin varjoihin myös maanpäällisen pyhäkön: Siksi Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain sen oikean kuva… Hepr.9:24. Maan päällä toimineista papeista sanotaan Heprealaiskirjeessä, että heidän palveluksensa on vain taivaallisen palveluksen kuva ja varjo (Hepr.8:5).

Kristuksen ruumis on jotakin todellista. Kristus itse sen päänä on tärkein, sitten kaikki pyhät, jotka muodostavat yhdessä ruumiin. Kristuksesta itsestään sanotaan, että Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva… Hepr.1:3.

Niinpä meidän ei kannata tehdä pääasiaa mistään sellaisesta, joka voidaan luokitella ”varjoksi”. Miksi jotkut tekevät luonnollisesta Israelista jonkin keskeisen asian? Miksi eräät omistautuvat kirkkonsa ja kirkkokuntansa rakentamiselle? Ja miksi toiset ovat omistautuneet paikallisseurakunnalle ikään kuin se olisi jotakin ikuista? Meidän ei tule kasvaa kiinni varjoihin, vaan meidän tulee kiinnittää sydämemme häneen, joka on ”Jumalan kirkkauden säteily”.

Paikallinen seurakuntakin on vain väline. Se on rakennusteline itse rakennukselle. Lopulta meidän päämäärämme on tulla Kristuksen kaltaisiksi osana hänen suurta rakennusprojektiaan, jota kutsumme Kristuksen ruumiiksi. Tämä ruumis kasvaa vähitellen kohti täydellisyyttä ja asuttaa kerran uuden Jerusalemin taivaassa. Varjot jäävät varjojen maahan. Rakennustelineet jäävät tänne ja ne tuhoutuvat vanhan maailman mukana. Kirkko ei ketään pelasta, se ei voi pelastaa edes itseään. Kirkot, seurakunnat ja lähetysjärjestöt – ne ovat pelkkää romua uuden maailman syntyessä. Paavali profetoi tästä: ..sillä yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva uppoaa. Ap.t.27:22.

Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää nouse mieleen… Jes.65:17.

 
Kommentit pois päältä artikkelissa Todellista on Kristuksen ruumis

Kirjoittanut : 22.07.2020 Kategoria/t: Rohkaisu