Hän vastasi heille: ”Tämä paha ja avion rikkova sukupolvi vaatii merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonan merkki. Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin myös Ihmisen Poika on oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä”. Matt.12:39-40.

Jeesuksen ajan ihmiset kiistelivät Jeesus Nasaretilaisen persoonasta, oliko hän profeetta vai peräti messias. Asiaan voisi tuoda valaistusta jokin messiaanisuuden merkki. Olisi pitänyt osoittaa olevansa messias ja Daavidin poika. Miehitysvalta ja roomalaiset olisi pitänyt kyetä nujertamaan. Nousu Israelin hallitsijaksi olisi ollut kunnollinen ’jytky’. Jeesus ei kuitenkaan edustanut populistista käsitystä messiaasta. Hänen olemuksensa ja kutsumuksensa ymmärtämiseen tarvittiin viisautta, jota hyvin harvalla oli. Sitä viisautta ei voinut merkkejä tehtailemalla jakaa.

Kielet eivät siis ole merkki uskoville vaan niille, jotka eivät usko. Profetoiminen taas ei ole merkki niille, jotka eivät usko, vaan uskoville. 1.Kor.14:22.

Kielillä puhuminen on siis merkki uskosta osattomille, että heidän tulisi kuunnella. Mielenkiintoista sinänsä, että kielillä puhumisen on tarkoitus saada ihmiset valpastumaan ja höristämään korviaan. Paljon on liikkeellä sellaista opetusta, että kielillä puhuminen oli alun perin puhumista läsnä oleville ulkomaalaisille ja siis siinä puhuttiin elävää kieltä, joka oli joidenkin kuulijoiden äidinkieltä. Näin on saatu veruke, jolla on tehty tyhjäksi kielillä puhumisen lahja, jos kieltä eivät ole voineet kuulijat ymmärtää. Minä taas uskon, että useimmat puhuvat kuolleita kieliä, ja silläkin, että puhutaan kadonnutta kieltä – minäkin puhun jotain etruskia tai kyreneä – on oma merkityksensä. Emme tiedä sitä, mutta tuonpuoleisessa ei ole kuolleita – ei ihmisiä eikä kieliä. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien, sillä hänelle kaikki ovat eläviä. Luuk.20:38. Kielillä puhuminen on annettu rukouskieleksi ja sen avulla kommunikoimme ’ylöspäin’.

Sanotaan, että profetoiminen on merkkinä uskoville. Siis kun profeetta puhuu, uskovien tulisi kuunnella ja höristää korviaan. Profetioita ei yleensä puhuta uskosta osattomille. Tosin on maailmanhistoriaan liittyviä ennustuksia, jotka kuuluvat kaikille, mutta henkilökohtaista profeetallista sanaa puhutaan seurakunnan uskoville jäsenille. Minäkin saatan tuoda esiin profetian – puhun silloin uskoville lukijoilleni. Jotkut ovat hyvin kiinnostuneita tämän blogin profetioista, jopa vähän liikaa. He tuntuvat odottavan, että niitä profetioita syntyy liukuhihnalta kuulijoiden mieliksi – vähän niin kuin korvasyyhyyn. Mutta eihän tämä ole mikään horoskooppeja laativa toimisto. Tekisi mieli sanoa: ”Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii profetioita, mutta ainoa profetia, joka sille annetaan, kuuluu ’tuho on säädetty'”…

Mutta minähän olen hyvin positiivinen henkilö enkä halua puhua mitään masentavaa. Joten kiertelen ja kaartelen sellaisia aiheita. Yritän rohkaista ihmisiä uskomaan, että tulevaisuus on täynnä hyviä asioita – kuten onkin. Jokaiselle Kristukseen uskovalle on tarjolla Jumalan hyvyyttä ja armoa sylikaupalla. Kuunnellaan siis, mitä Jumala puhuu. Loppujen lopuksi on tärkeämpää omistaa itse kuulevat korvat ja näkevät silmät kuin pyöriä profeettojen ympärillä. Onko meillä herkkyyttä ymmärtää Jumalan viestit ja tajuta taivaan merkit?

Meillä on Jumala, Jumala, joka pelastaa, ja Herra*, Herra, joka kuolemasta vapauttaa. Ps.68:21. Siionille minä annan pelastuksen, Israelille kirkkauteni. Jes.46:13. Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme. Ilm.19:1.