Mooses sanoi heille: ”Kukaan ei saa jättää siitä mitään jäljelle aamuksi.” Muutamat eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle aamuksi, mutta siihen tuli matoja, ja se alkoi haista. Silloin Mooses vihastui heihin. 2.Moos.16:19-20.

Manna oli ravitsevaa ruokaa, mutta kesti tuoreena vain päivän. Manna kuvaa hyvin hengellisen ruoan ominaisuuksia tänäkin päivänä. Emme voi kerätä hengellistä ravintoa varastoon. Käärmeet voivat syödä yhden saaliin ja elää sillä viikon kaksi, mutta ihmisen pitää syödä joka päivä. Ilman ruokaa voi pärjätä muutamia päiviä, jopa viikkoja jos voi juoda, mutta hengellinen ihminen ei pärjää kauankaan ilman tuoretta sanan leipää.

Kuka siis on se uskollinen ja järkevä taloudenhoitaja, sellainen jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta palvelusväestään ja antamaan jokaiselle määräosan viljaa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan tapaa näin tekemästä! Luuk.12:42-43.

Joskus Jumalan Henki neuvoo meitä menemään eteenpäin. Silloin meidän tulisi osata jättää mukavuusalueemme, jättää sikseen vanhojen kuvioiden toisto ja ryhtyä toteuttamaan jotakin muuta. Usein sellainen siirtymä pelottaa, mutta jos emme uskalla ottaa uusia askelia, vanhat ympyrät alkavat haista. Mannasta alkoi nousta löyhkä ja pelkään, että minunkin blogini alkaa jossain vaiheessa pilaantua. Entä sinun palvelutyösi? Onko sinulla tuoretta virtaa ja raikasta voitelua jäljellä? Vai joko takarivissä kuiskitaan ”se on saarnatautinen” – tai jotain muuta, mikä paljastaa, että eväät on syöty.

Ehkä Herra on sinulle puhunut uudispellosta, joka pitäisi raivata, tai palvelutehtävästä, johon et ole koskaan aiemmin ryhtynyt? Ehkä se, mitä Jumalan Henki puhuu, on peräti outoa? Et osaa kuvitella, että ryhtyisit niin rohkeaan hankkeeseen?

Nyt sinun pitää pysähtyä, rukoilla asiaa ja puhua siitä jonkun kanssa. Ehkä nyt on aika avata silmät ja korvat? Ja avata myös sydän. Olisiko nyt aika panna vanhaa sivuun, tuulettaa sisintä, ammentaa uutta, omistautua uusille ajatuksille? Olisiko vanhan kuoren aika murtua ja uuden liekin päästä roihuun? Olisiko aika uusien tuulien puhaltaa, uusi työ ottaa vastaan, aika muuttaa muualle, toteuttaa unelmia, kokeilla siipiä ja nousta hengen tuuleen?

Nuorukaiset väsyvät ja uupuvat, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat, mutta ne, jotka Herraa* odottavat, saavat uuden voiman. He kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. Jes. 40:30-31.