Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran* silmissä, enemmän kuin kaikki edeltäjänsä. Hänelle ei riittänyt, että hän kulki Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä, vaan sen lisäksi hän otti vaimokseen Iisebelin, siidonilaisten kuninkaan Etbaalin tyttären, ja ryhtyi palvelemaan Baalia ja kumartamaan sitä. Hän jopa pystytti Baalille alttarin Baalin temppeliin, jonka hän oli rakentanut Samariaan. Ahab pystytti myös paalun Aseralle, ja paljon muutakin hän teki. Näin hän vihastutti Herran*, Israelin Jumalan, pahemmin kuin yksikään Israelin kuninkaista ennen häntä. 1.Kun.16:30-33.
Ahabin persoonassa ei tekstin kirjoittaja paljon hyviä puolia näe. Kaiken tuon syntiluettelon lisäksi on muistettava vielä Naabotin tapaus (1.Kun.21). Naabotin murhassa Iisebel oli varsinainen toimija, mutta Ahab vaikuttaa heikkotahtoiselta ihmiseltä, jota joku toinen vie kuin kuoriämpäriä.
Totisesti, ei ole ollut ketään Ahabin kaltaista! Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran* silmissä, kun hänen vaimonsa Iisebel yllytti häntä. 1.Kun.21:25.
Profeetta Elia sai tilaisuuden nuhdella Ahabia tämän tekosista (1.Kun.21:17-24). Tapahtui jotakin yllättävää: Ahab tuli katumukseen ja nöyrtyi: Kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa, puki säkin paljaalle iholleen ja paastosi. Hän makasi säkki yllään ja liikkui ääneti. 1.Kun.21:27.
Mitä siis tämän kertomuksen tulisi opettaa meille? Varmaan moniakin asioita. Itse näen siinä ennen kaikkea Jumalan armon. Kuinka rohkaiseva esimerkki jokaiselle katuvalle ihmiselle, joka kääntyy Jumalan puoleen ja pyytää pahoja tekojaan anteeksi. Ahab oli osallistunut kaikkien kelvottomien tekojensa lisäksi ryöstömurhaan ja sai nyt katumuksensa tähden osakseen laupeutta. Herra puhui Elialle:
Oletko nähnyt, kuinka Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on nöyrtynyt minun edessäni, minä en anna onnettomuuden tulla hänen elinpäivinään. 1.Kun.21:29.
Parannus on jokaisen ulottuvilla. Ei ole ketään niin huonoa tai kelvotonta ihmistä, joka ei tulisi huomioiduksi, jos kääntyy ja katuu, tekee aidosti parannusta. Kristillisen uskon yksi kulmakiviä on tämä totuus:
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Joh.1:9.
Rukoilemme siis Daavidin sanoin: Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärintekijöille sinun tiesi, että syntiset palaisivat sinun luoksesi. Ps.51:11-15.
On kirjoitettu 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.