Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2022

Kuulkaa ja ottakaa korviinne älkääkä ylpeilkö, sillä Herra* on puhunut. Jer.13:15.

Tästä kai voi vetää johtopäätöksen: ylpeä ihminen ei jaksa olla herkkä. Ylpeä ihminen on tyytyväinen itseensä, ei tarvitse mitään, ei jaksa kuunnella muiden höpötyksiä – hän on itseriittoinen. Sellaisessa tilassa ei myöskään kuule Jumalan puhetta. Ylpeä ihminen kuuntelee halukkaasti itseään.

Pietarista on kerrottu perimätietoa, joka voi olla keksittyä tai ainakin liioiteltua, että kiellettyään Mestarinsa kolme kertaa ja puhjettuaan itkuun, hän ei oikein koskaan lakannut itkemästä. Hänen kokemansa nöyryytys teki hänestä tunneherkän ihmisen. Hän kykeni olemaan paras mahdollinen paimen Jerusalemin seurakunnalle, sillä hänellä oli valmius myötätuntoon toisia kohtaan.

Nöyryytyksistä voi siis olla hyötyä – ne ylläpitävät tunneherkkyyttä ja kykyä myötätunnon kokemiseen. Niinpä sielunvihollinen hyökkää meitä vastaan verisesti saadakseen herkkyytemme tylsymään. Hän haluaa tehdä meistä katkeria, vihaa hautovia ja kostonhaluisia ihmisiä, joiden korvat ovat kuuroutuneet. Joskus voi olla tarpeellista vetäytyä pois myrkyllisistä ihmisistä, joiden ilkeydet saavat tunne-elämämme pois raiteiltaan.

Tv:ssä on pyörinyt suuri keramiikkakisa. Tuomaristoon kuuluu keraamikko nimeltä Keith Brymer Jones, joka saattaa puhjeta kyyneliin, kun näkee onnistuneen lopputuloksen. Ehkä sellainen herkkyys on harvinaista miesten keskuudessa, mutta kuinka hienoa, jos seurakunnan paimenena on herkkäsieluinen ihminen, joka itkee ilosta, kun näkee jonkun seurakuntalaisen onnistuvan ja pääsevän eteenpäin uskon tiellä!

Tunneherkkyys voi olla joskus hieman kiusallista, jos ei esimerkiksi pysty puhumaan liikutuksensa vuoksi, mutta tunneherkät ihmiset ovat hyviä esirukoilijoita. Kyynelien valumisesta rukouskammiossa ei ole haittaa. Yhdenkin sellaisen ihmisen myötätunto ja esirukoustyö voi olla seurakunnassa todella korvaamatonta.

Rohkaisen siis sinua tunne-elämäsi herkkyyden hyötykäyttöön. Jos osaat ilmaista tunteita hyvin, voit olla seurakuntalaisten keskellä paimensieluna. Jos et oikein osaa tuoda esiin tunteitasi ihmisten keskellä, voit kehittää rukouselämääsi ja puhua Jumalalle kahden kesken.

Tehkää tämä kaikki alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta. Ef.6:18.

Sotilaat pakottivat erään ohikulkijan, joka oli tulossa pellolta, kantamaan Jeesuksen ristiä. Mies oli kyreneläinen Simon, Aleksandroksen ja Rufuksen isä. Mark.15:21.

Simon Kyreneläinen sai olla helpottamassa Jeesus Nasaretilaisen tuskaa. Ehkä se tuntui päivän työn ja väsymyksen rasittamalta mieheltä siinä hetkessä piinaavalta pakolta, raskaalta epäonnelta, ponnistukselta jota ei olisi halunnut enää kokea. Se tuntui viivytykseltä, päivän rutiinien keskeytykseltä, päivällisen väliin jättämiseltä – mielipahalta kaiken kaikkiaan. Mutta on mahdollista, että Simon kiitti ja ylisti Jumalaa myöhemmin, kun sai olla helpottamassa Vapahtajan tuskaa. Markus oli saanut oppia tuntemaan hänet Aleksandroksen ja Rufuksen isänä. Ehkä nuo nuoret miehet olivat hänen hyviä kavereitaan siihen aikaan, kun Markus kirjoitti kokemuksiaan muistiin, ja Simon Jerusalemin kristillisen seurakunnan jäsen. Valitettavasti emme kauhean paljon tiedä Simonin henkilöstä tai etenkään hänen tunteistaan.

Oletko sinä saanut olla jonkun ristin kantajan reitillä ja tullut temmatuksi mukaan meneillään olleeseen häväistysjuttuun? Ihmisethän kohtelevat julmasti toisiaan nykyäänkin, mutta totuttu ristin kuvasto etäännyttää asiat arjesta. Ristiä saattaa olla vaikea tunnistaa ristiksi ja siksi saatamme yhtyä pilkkakuoroon siinä, missä olisi pitänyt osoittaa myötätuntoa. Tai tarjoamme pastillin Sisu-askista, kuten eräs ’veli’ minulle teki.

…pelastakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut: ”Minä olen Jumalan Poika.” Matt.27:43.

Sarkastiset huomautukset, irvistely ja ylimielisyys – siinäpä ristin kantajalle tutut asiat. Risti mielletään useimmiten ansaituksi rangaistukseksi. Siis se risti, joka tänä päivänä meitä saattaa yllättäenkin kohdata: tahalliset väärinkäsittämiset ja suoranaiset valheet, suurennellut erehdykset, pahat juorut, yksityisyyden loukkaukset, vihapuheet ja vahingonteot, ilkivalta, kotirauhan häirintä, varkaudet ja niin edelleen. Mitä tähän voisi lisätä? Kaikenlainen syytetyn motiivien selittäminen pahantahtoisesti. Ihmisten syyttelyn ja sylkemisen päälleen saanut onkin roisto, sillä ”ilkeyttään se niin teki”. Lähimmäisen leimaaminen pahaksi ihmiseksi kuuluu tyypillisiin vihan tekoihin.

Kun joudumme uhriksi ja jonkin vihaisen väkijoukon maalitauluksi, silloin voimme katsella Jeesusta, nähdä hänet ristin kantajana, edeltä kulkeneena, korvaamattomana esikuvana, jonka urhoollisesta kärsimyksestä saamme voimaa kestää omia vastoinkäymisiämme. Hän oli kaikkein syyttömin mahdollinen ja hän on myös syyttömien puolustaja. Daavidin ylistyslaulu (2.Sam.22) on ristin kärsimykset kokeneen ja uskon taisteluissa voitolle päässeen Jumalan sankarin elämäntarina pähkinänkuoressa. Se kannattaa lukea. Siitä yksi jae:

Herra* elää! Siunattu olkoon kallioni, korotettu olkoon Jumala, pelastukseni kallio! 2.Sam.22:47.

Disso – mikä se on? Se on lyhenne sanasta dissosiaatiohäiriö. Kuulin ensi kerran elämässäni tämän sanan joskus 90-luvulla. Olin sivuhenkilönä mukana eräässä ryhmässä, jossa keskusteltiin psyykkisistä sairauksista. Kuvailin lyhyesti kokemiani poissaolon hetkiä, jolloin eräs terapeutti sanoi epäilevänsä, että minulla on dissosiaatiohäiriö.

Aloin itse ottaa selvää, mistä häiriössä on kysymys, ja pitkien, jopa vuosien, selvittelyjen tuloksena pääsin jossain määrin jyvälle, mistä puhuttiin. Ja todellakin: minulla on aika selkeäpiirteinen dissosiaatiohäiriö. Tähän traumatyyppiseen henkiseen vammaan, joka syntyy vauvaiällä ja varhaislapsuudessa, liittyy monia yksilöllisiä piirteitä, jotka saattavat kuulua taudinkuvaan tai jäädä siitä pois. Esimerkiksi monia vaivaavat erilaiset sivupersoonat, ikäänkuin erilaiset roolit, joita vaihdetaan – minulla ei sellaista esiinny. Minulla on kaksi roolia kylläkin: ns.normaali ihminen, jota näyttelen ja joka toimii ulkonaisena roolina, ja sisäinen tunneihminen, joka huolellisesti piiloutuu koko ajan.

Käyttäytymismallin voi hyvin kuvitella syntyvän tilanteessa, jossa lapsen äiti on tunnekylmä henkilö, joka ei koskaan näytä lapselle kiintymystään eikä yleensäkään mitään lämpimiä tunteitaan, mutta tiuskii ja raivostuu helposti. Trauma syntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi saa toistuvasti piiskaa jostakin mitättömästä syystä, jota lapsi ei osaa ennakoida.

Aikuisessa elämässä dissosiaatiohäiriö sekoittaa kaikkia tunne-elämän asioita. Kiintymyssuhteet ovat mahdottomia. Seurustelu ei onnistu, sillä disso henkilö ei usko, että kukaan rakastaisi häntä koskaan – eihän oma äitikään rakastanut. Ihastuessaan disso henkilö näkee ihastuksensa kohteen enkelinä ja itsensä sammakkona. Mitään romanttisia aloitteita ei siis synny. Jos jokin romanssi alkaisi – toisinaan alkoholi auttaa hetkellisesti – niin suhde lopahtaisi heti ensimmäisenä selvänä päivänä. Itse en koskaan pystynyt seurustelemaan, jos olin rakastunut. Jos en ollut rakastunut, saatoin leikkiä romanttista suhdetta. En ihmettele, jos joku luuli minun olevan homo. Annan heille anteeksi, vaikka poikkeavuuteni ei ole lainkaan seksuaalinen. Menin sittemmin naimisiin ystäväni kanssa. Vaimoni on osannut minua hoivata. Suhteemme on ollut tervehdyttävä ja romantiikkaakin on ollut.

Raamatussa kerrotaan näkemykseni mukaan dissosiaatiohäiriöstä kärsivästä ihmisestä näin: Siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta. Hän oli koukistunut eikä lainkaan kyennyt oikaisemaan itseään. Luuk.13:11. Minullakin on skolioosi. Se on ikäänkuin sisäisen trauman ulkonainen ilmentymä. En tiedä, onko se tavallinen seurausilmiö, mutta uskon, että monien alkoholismi on seurausta sielun pohjalla vaikuttavasta dissosiaatiohäiriöstä. Minä pääsin kyllä viinapirusta eroon uskoon tultuani.

Haluan rohkaista sinua, jos sinulla on dissosiaatiohäiriö tai muu vastaava sielun trauma. Usko on paras lääke. Dissolle on parhainta terapiaa saada kokea, että joku sittenkin rakastaa – Jumala rakastaa. Jeesus on täynnä armoa ja rakkautta ja hänen sylinsä on auki jokaiselle. Dissokin saa sen kokea. Rakkauden kokemus ja armon vastaanottaminen on jo sinänsä dissolle henkilölle ihme. Pyhän Hengen kaste on valtavan terapeuttinen kokemus. Minäkin aloitan jokaisen päiväni sanomalla mielessäni näin: ”Kiitos Jeesus, että olet kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut minunkin puolestani!” Siitä on hyvä aloittaa päivän rukoukset.