Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2022

Messiaan odotus on ollut juutalaisen uskon kulmakiviä. Messias eli Voideltu olisi Daavidista alkunsa saaneen isälinjan poika ja hänestä tulisi Israelin kuningas, jolla olisi suuri valta. Hänestä tulisi kansansa sankari ja pelastaja, suuri johtaja jonka maine olisi Daavidin ja Salomon mainetta suurempi – ja valta loputon.

Kun Jeesus syntyi, hän tuli hiljaisesti, vähin äänin. Monikaan ei kiinnittänyt häneen huomiota, kuningas Herodeskin vain siksi, että pelkäsi valtansa menettämistä. Jesaja oli ennustanut Daavidin Pojan syntymän (Jes.9:5) ja hän oli ennustanut myös, että häntä halveksuttaisiin (Jes.53:3) eikä hänestä välitettäisi, vaan hänet tuomittaisiin kuolemaan (Jes.53:8).

Nyt kun elämme kristillistä aikaa, odotamme Kristuksen toista tulemista. Hän palaa ja hänen on määrä tulla julkisesti ja niin voimallisesti, että juutalaisetkin tajuavat viimein, että Jeesus Nasaretilainen oli heidän Messiaansa. Se aikaansaa juutalaisissa voimakasta katumusta ja parannusta (Sak.12:10). Tällöin toteutuu vihdoin suuren sovituspäivän historiallinen merkitys ja koko Israel pelastuu.

Tämä on tietysti kristinuskon peruskauraa, tässä ei ole mitään ihmeellistä. Opillinen yksimielisyys kaiketi vallitsee näistä pääkohdista. Jotkut tosin painottavat Jeesuksen paluuta ja toista tulemista enemmän kuin toiset. Tunsin aikoinaan Aune Lehtisalon henkilökohtaisesti. Hänen elämäntyönsä oli kääntää anglikaanista julkaisua nimeltä Herald of His Coming, joka ilmestyi suomeksi nimellä Airut.

Tämä herätyskristillinen Jeesuksen odotus on usein ollut aika painostavaa. Tarkoitan, että koko ajan korostetaan ”oletko valmis? Koskaan et voi tietää, milloin Jeesus tulee! Ethän halua olla valmistautumaton?” Niilo Ylivainiokin aikoinaan myönsi, että hän oli pelotellut ihmisiä uskoon. Jeesuksen yllättävä paluu on ollut pelote, jota on käytetty surutta hyväksi ihmisten kutsumisessa parannukseen.

Eipä sitä auta kumota. Totta on, että Jeesus tulee emmekä tiedä hänen paluunsa hetkeä. Mutta noista lapsuuteni päivistä olen sillä tavalla muuttunut, että en usko pelottelun voimaan. Jos joku on tullut uskoon säikyttelyn tuloksena, hän myös vetäytyy pois yhtä helposti. Uskon täytyy perustua juuri päinvastaiseen syyhyn: Jeesus on niin turvallinen, että luotan häneen, rakastan häntä, koska hän on niin ihana, seuraan häntä, koska hän on niin paljon rakastanut minua.

Miten kukaan voi seurata miestä, jota pelkää? Kyllä Jeesus osaa olla pelottavakin, mutta on tarkoitus, että hän on pelottava vastustajilleen. Opetuslapsilleen Jeesus aina korosti ”älkää pelätkö!”. Pelolla ja vavistuksellakin voi olla aikansa, mutta jos joku aidosti kokee Kristuksen rakkauden ja armon, hänen ei silloin tarvitse lähestyä Herraa peläten, vaan niin kuin lapsi isäänsä.

Olkoon siis adventti meille kirkkovuoden säännöistä vapaata sydämen odotusta, jossa ilmenee ensirakkaus Jeesukseen.

Aamen, tule, Herra Jeesus! Ilm.22:20.

En kuitenkaan pidä henkeäni minkään arvoisena, kunhan vain vien päätökseen juoksuni ja Herralta Jeesukselta saamani palvelutehtävän: julistaa Jumalan armon evankeliumia. Ap.t.20:24.

Paavali tunsi oman palvelutehtävänsä ja pyrki sen hoitamaan hyvin. Hänen tehtävänsä oli julistaa evankeliumia. On kuitenkin syytä lukea teksti tarkkaan, sillä oma kokemukseni evankeliumin julistamisesta on ”evankeliumi syntisyydestäni”. Siinä ei oikeastaan vielä päästä evankeliumiin ollenkaan, vaan jäädään kynnykselle. Suomessa toimii kokonainen herätysliike (herännäisyys), jonka tarkoitus on jättää ihminen tälle kynnykselle – viedä hänet synnintuntoon ja sitten julistaa, että synnintunto on hyvä, pysyttele siinä. Tunne olevasi maan mato ja Jumalan sanan edessä tuomittu ja nöyryytetty ihminen.

Evankeliumin tulee olla julistusta siitä, että syntisi on annettu anteeksi. Aito evankeliumi tuo ilon – pelastuksen riemun. Mutta uuden elämän nosteessa ei saisi tulla ylpeäksi ja päästää sisäisiä hevosiaan laukalle: ”Minäpä olen jotakin tavallista hienompaa ihmislajia, erityisen valittu, Jeesukselle rakkain!”

Narsistiset tunteet nostavat helposti päätään ja kohta olenkin pyrkimässä eturiviin, hyödyntämässä seurakunnan rahavaroja omaan elatukseeni tai harrastamassa muuta sellaista oman egon pönkittämistä, joka mitätöi Jumalan armon. Jumalan armon kauttahan minä ylipäätään olen olemassa, en oman erinomaisuuteni kautta.

Tai julistus voi olla evankeliumin väärin käsittämistä niin että jaetaan erilaisia tuomioita sanankuulijoille. Jälleen voi puhujalla olla toiveissa kuulijoiden nöyryyttäminen, jotta saisi heidät sitten viedä kynnyksen yli iloon. Joskus siitä nöyryyttämisestä vaan näyttää tulevan päätarkoitus.

Evankeliumi voi olla sekoitus vanhaa ja uutta liittoa ja Israel nostetaan jotenkin jalustalle ikäänkuin Jumalan kansaan kuuluminen ulkonaisella tavalla olisi hyvän sanoman tarkoitus. Jumala toimii kansojen historiassa, mutta älä sotke sitä liikaa omaan historiaasi. Pelastus uskon kautta on kuitenkin sisäistä laatua etkä voi raahata historiallista Israelia mukanasi joka paikkaan. Kun Paavali puhuu evankeliumin julistamisesta, hän sanoo: Todistaessani juutalaisille ja kreikkalaisille olen julistanut parannusta ja kääntymistä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Ap.t.20:21. – Evankeliumi on sama kaikille.

Yksi lause Paavalin puheesta tulee itseäni lähelle: En ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä on hyödyllistä, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että perhekunnittain. Ap.t.20:20.

Mikä upea väline evankeliumin julistamiseen internet onkaan: voi puhua julkisesti ihmisille heidän kotioloissaan. Vanhakantainen seurakunta on joutunut koronan takia ravistelluksi, mutta aika näyttää, kuinka tehokkaasti evankeliumia voidaan julistaa jatkossa eri medioiden kautta. Luulen, että lopun ajan herätys tulee nojaamaan enemmän mediaan kuin paikallisiin seurakuntiin. Toivon voivani tehdä oman osuuteni, vaikka se onkin vaatimaton:

Siksi minä tänä päivänä vakuutan teille, että olen viaton kaikkien vereen, sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ap.t.20:26-27.

Rakkaani, älkää uskoko jokaista henkeä, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. 1.Joh.4:1.

Monta kertaa mielessämme pyörii ajatuksia ja suunnitelmia, joiden alkuperä on hämärän peitossa. Onko ajatukseni Jumalasta vai sielunvihollisesta? Onko se kenties omaa toivetta, vieläpä vanhan luonnon sanelemaa?

Aina emme heti tiedä. Voimme tietysti tutkia ajatusta, josko se on linjassa Raamatun sanan kanssa. Mutta silloinkin joudumme punnitsemaan, onko Raamatun kanta puhtaasti lakia vai antaako evankeliumi enemmän liikkumatilaa.

Joskus toteamme, että jokin on puhtaasti himoa ja luokittelemme sen heti uskon vastaiseksi. Mutta se ei estä himoa palaamasta vaivaamaan. Joidenkin asioiden kohdalla joudumme taistelemaan päästäksemme selville vesille ja voitolle himoista.

Entä kun joku vaikutusvaltainen henkilö lähtee julkisesti heiluttelemaan Raamattua ja esittää olevansa kristillisen ajattelutavan kannattaja? Lumoaako joku Mr. Trump minut heti, kun hän uhoaa olevansa uskonnollisen vakaumuksen ihminen? – Ehkä minun pitäisi seurata hänen edesottamuksiaan muutenkin ja vetää johtopäätökset vasta, kun kokonaiskuva kaverista on muotoutunut?

Mistä oikein saan hyvän arvostelukyvyn, joka takaisi totuudellisen kuvan saamisen sekä Jeesuksen persoonasta että aikani julkkiksista? On pakko todeta, että tarvitsen viisautta. Sen todettuani voin edelleen todeta, että viisauden löytäminen on työlästä, vaatii ajattelun kypsymistä ja koko persoonallisuuteni kasvamista. Se vaatii kokemusta ja elämän ymmärtämistä, se vaatii Kristuksen tuntemista. On hyvä oppia pohtimaan asioita hiljaa itsekseen, viipymään rukouksen hengessä, peilaamaan asioita Raamatusta, kuuntelemaan Jumalaa ja viisaita ihmisiä. Jos vain kiidän tukka putkella ja suuna päänä esitän omia mielipiteitäni, en ehdi saada otetta viisaudesta.

Pysähtyminen on terveellistä. Hiljaa ollessa voi päähän pälkähtää rauhallisia ajatuksia. Vainoharhatkaan eivät jaksa voittaa hiljaisuuden rauhaa. Nyt kun joulukin lähestyy, voimme alkaa viljellä tätä hiljaisuuden rauhaa ja kiitollisen mielen lempeyttä.

Herra*, minun sydämeni ei ole ylpeä eivätkä silmäni ole korskeat. En puutu asioihin, jotka ovat minulle liian suuria ja ihmeellisiä. Totisesti, minä olen tyynnyttänyt ja rauhoittanut sieluni. Niin kuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niin kuin vieroitettu lapsi, niin on minun sieluni. Ps.131:1-2.

Kun Jumalan siunaus on tullut osaksesi, on se sitten näky, voitelu, jokin armolahja, kutsu työhön, lupaus joka koskee tulevaisuuttasi tai mikä vaan Hengen siunaus tai Jumalan lahja, joudut heti sielunvihollisen tulilinjalle. Lukuisat pimeyden voimien palvelijat ovat valmiina hyökkäämään sinua vastaan ja tekemään tyhjäksi Jumalan siunaukset.

Minäkin olen saanut kimppuuni parven pahoja enkeleitä ja niitä on riittänyt koko matkalle. Monet kanssamatkaajat ovat potkineet, heittäneet hiekkaa rattaisiin, vetäneet maton alta. Vielä useammat ovat suunnitelleet pahaa. Joskus kun suljen silmäni, näen tummia varjoja liikkuvan ympärilläni.

Mitä teen? Mitä sinä voit tehdä, jos koet vastaavaa henkimaailman häirintää?

Voit pyytää itsellesi Jeesuksen veren suojaa. Voit ottaa suojaksesi uskon kilven. Voit rukoilla samanlaisia rukouksia kuin Daavid rukoili ahdingossa ollessaan: Herra*, opeta minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua vihamiesteni tähden. Älä anna minua altiiksi ahdistajieni mielivallalle, sillä väärät todistajat ovat nousseet minua vastaan ja puuskuvat väkivaltaa. Ps.27:11-12.

Ihmiset eivät voi sinua kaataa millään petoksella, vihapuheella, panettelulla, mustamaalaamisella tai kielteisellä arvostelulla. Sinun saamaasi siunausta he eivät voi tyhjäksi tehdä, vaikka tosissaan yrittävät. Vaikeat olosuhteesi eivät voi tehdä tyhjäksi Jumalan lupauksia.

Voit vahvistaa uskoasi Jumalan sanalla muutenkin. Voit ymmärtää, että ihmiset eivät määrittele sinun elämääsi, Jumala sen määrittelee. Jos Herra sinua siunaa, ei kukaan ihminen voi sitä ottaa sinulta pois. Jos Jeesus on avannut sinulle oven, ei kukaan voi sitä sulkea (Jes.22:22). Minkä Jumala on luvannut sinulle antaa, sen lupauksen hän pitää. Sillä Jumala ei kadu armolahjojaan eikä kutsuaan. Room.11:29.

Voin todistaa, että Jumala on suojellut minua henkivaltojen hyökkäyksiltä. Hän on antanut jopa tulimuurin ympärilleni, jos sellainen on ollut tarpeen. Jumalan antama erikoissuoja on juuri sellainen tulimuuri, joka muistuttaa suurta hehkuvaa piikkikruunua, joka ympäröi ihmisen kokonaan päästä jalkoihin. Siihen eivät loitsut pysty, eivät mitkään manaukset tai kiroukset. Kukaan noita tai poppamies ei sitä loitsuillaan läpäise.

Sinulla ja minulla on myös asianajaja, jota Raamattu kutsuu nimellä Puolustaja. Jeesus Kristus puolustaa meitä taivaassa ja maan päällä samaa virkaa hoitaa Pyhä Henki.

hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä. Joh.14:16-17.