Kenelle puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuuntelisivat? Heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he osaa kuunnella. Herran* sana on heille pilkan aihe, ei se heitä miellytä. Jer.6:10.
Profeetan ja yleensäkin sananjulistajan ongelma on, että ihmiset eivät kuuntele. Hyvät puhujat voivat pelkällä puhetaidolla saada kuulijoita, mutta tarvitaan hyvä kirjoittaja, oikea sanaseppo, jos halutaan vangita lukijoiden huomio.
Minulla ei ole kaksisia kirjoittajan taitoja, mutta minulla on kyllä tähän kirjoittamiseen liittyvä kutsumus. Jumalan sanan julistaminen ei loppujen lopuksi riipu luonnollisista lahjoista. Tarvitaan Hengen voitelu. Jos jotain kaipaan lisää, niin juuri voitelua – Pyhän Hengen tuoretta inspiraatiota.
Huomasin yllätyksekseni, että blogissani ei ole seuraavaa lainausta: Minä olen asettanut sinut koettelemaan ja tutkimaan kansaani, että koettelisit heidän vaelluksensa ja oppisit tuntemaan heidät. Jer.6:27. Outo puute, sillä siinä on lausuttu jotakin keskeistä minun henkilökohtaisesta uskon polustani. Aivan liian usein olen elämäni aikana kokenut joutuneeni koetinkiveksi, kompastuksen aiheeksi, testin tekijäksi, lakmuspaperiksi joka testaa, onko lähimmäiseni uskossaan kasvanut vai kasvamaton. En useinkaan olisi halunnut joutua kenenkään koettelijaksi. Mieluummin olisin väistänyt sellaisen roolin.
Olenhan minä itsekin joutunut aika ajoin testattavaksi eikä sekään ole aina mieluista. Huomaamme siis, että uskon elämässä toimii tällainen laki: sinut vyöttää toinen ja vie sinut minne et tahdo. Joh.21:18.
Mutta Jeremialla oli aito profeetan kutsumus ja hän on tämän puheena olevan koettelijan arkkityyppi. Hän syväluotasi Israelin kansan ja teki lahjomattoman testin, jossa kansan jumalisuus ja hurskaus punnittiin. Jeremia vertasi Israelin kansaa metalliin, joka sulatetaan. Eri metallit sulavat eri sulamispisteessä ja sen perusteella ne voidaan erottaa toisistaan. Lyijy sulaa alhaisimmassa lämpötilassa ja kulta vasta korkeimmassa. Kupari ja hopea sijoittuvat siihen väliin. Jeremian sulatusuunista valui pelkkää kuonaa ja lyijyä!
Jumalan sanan julistajan kutsumus on arvokas asia. Hän odottaa, että hänen julistuksensa otetaan vastaan, häntä kuunnellaan. Sananjulistaja ei katso hyvällä, jos jotkut vastaavat herjauksella tai vihapuheella. Eikä hän kauheasti ilahdu mistään kissavideoistakaan. Kissavideot voivat olla hauskoja, mutta ne eivät kuuluu sananjulistuksen yhteyteen. Säästetään ne lapsille. Oikea reaktio on kuunnella ja panna merkille, mitä Jumala puhuu.
Rohkaisen siis olemaan korvat auki ja huomioimaan niiden miesten ja naisten viestit, jotka he ovat Jumalalta saaneet. Jumala puhuu välillä parannusta, mutta pohjimmaltaan hänen sanansa ovat aina täynnä armoa ja totuutta (Joh.1:14). Koronaepidemia on saanut pehmentää monia sydämiä ja tehdä monista ihmisistä vastaanottavaisia Jumalan evankeliumille. Kullan sulamispiste on lähellä ja saavutetaan kohta Suomen kansan keskuudessa. Ihmiset ovat löytäneet rukouksen mahdollisuuden uudestaan. On tullut aika huutaa Jumalan puoleen.
Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra*. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Jer.29:11-12.
On kirjoitettu 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.