Miksi paadutatte sydämenne, niin kuin egyptiläiset ja farao tekivät? Eivätkö he sen jälkeen kun Herra oli nöyryyttänyt heitä, päästäneet israelilaiset menemään? 1.Sam.6:6.

Olen tavannut monia itsepäisiä ihmisiä. Onpa minuakin kehuttu itsepäiseksi. Mutta itsepäisyys ja voimakas oma tahto eivät ole niitä ominaisuuksia, joita Jumala meiltä odottaa. Saamme olla rukouksessa kestäviä ja sinnikkäitä – se on eri asia. Mutta emme saa väkisin ajaa läpi omia tavoitteitamme, jos ne eivät ole linjassa Jumalan tavoitteiden kanssa.

Jos aiomme kasvattaa otsaamme oman tahdon sarvea, saamme varautua siihen, että Jumala jossain vaiheessa murtaa meidän tahtomme. Näin hän toimi Jaakobin kohdalla, joka joutui jatkamaan matkaansa ontuvana (1.Moos.32:31) – luuletko että sinä saat hellävaraisempaa kohtelua?

Eräs odottava äiti halusi, että syntyvä lapsi olisi tyttö. Hänellä oli ennestään vain poikia ja tytön saamisesta tuli hänelle pakkomielle. Kun hän sitten taas sai pojan, hän oli hyvin vihainen vauvalleen. Hän ei antanut periksi, vaan rikkoi mieluummin oman lapsensa ja kirosi tämän. Elämänsä loppuun asti hän vihasi poikaansa. Hänen elämänsä motto näytti olleen: Minä en murru, toiset saavat murtua minun sijastani.

Minkälaisia tahdonvoiman näytöksiä sinä olet nähnyt? Usein niitä ihannoidaan. Ajattele vaikkapa Niskavuoren emäntää tai nuijamiesten päällikköä Jaakko Ilkkaa. Ajattele diktaattoreita, jotka mieluummin kuolivat kuin antoivat periksi.

Kerjäämme Jumalan kuritusta kuin Egyptin farao, kun päätämme jääräpäisesti jatkaa uhmaamista. Oikeastaan Jumalan käsi on monesti ainoa, joka saa aikaan tervehdyttävän murtumisen. Kun annamme periksi, kun taivumme Jumalan tahtoon, silloin padot aukeavat. Kun murrumme itkuun ja lopetamme vastarinnan, silloin vedet alkavat virrata janoiseen maahan. Kun taivaallinen salama välähtää, alkaa virkistävä sade. Se voi tehdä kipeää, sillä jotakin menee silloin säröille meidän sydämessämme. Meidän sydämemme kaikkeinpyhimmän verho repeää, mutta mikä siunaus siinä onkaan – Jumalan Henki saa puhaltaa vapaasti meidän sielumme syvimpiin sopukoihin asti.

Herra* on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Ps.34:19. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jes.66:2.