Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa, Herra on luonut kumpaisenkin. Sananl.22:2.

Elämän eväät voivat olla hyvinkin erilaiset ja lähtökohdat syntymän hetkellä vaihdella paljonkin, mutta elämä voi olla mielekästä jokaiselle. En tarkoita, että meidän pitää suhtautua rutiköyhiin ihmisiin jotenkin kaukaisesti ja viileästi ajatellen, että kohtalonsa kullakin. Tarkoitan, että tässä suomalaisessa mittakaavassa olemme loppujen lopuksi kaikki aika samalla viivalla, jos aikomuksemme on elää mielekästä elämää. Vaihtelua ehkä tuovat varallisuus ja synnynnäiset sairaudet.

Yritän sanoa, että elämän perusrikkaus on juuri siinä – elämässä. Tarkoitan elämän draamassa, jonka läpi meitä kuljetetaan. Vastaan tulee iloa ja surua, menestystä ja tappiota, onnea ja onnettomuutta, nautintoa ja kärsimystä. Uskon näkökulma antaa tähän joitain sävyjä, mutta itse kukin on kuin laboratoriokokeessa, jossa ihmisparat altistetaan koetilanteille. Testin tulokset talletetaan taivaan tietokantaan. Jumalan keskustietokone miettii hetken ja tulostaa sitten raportin.

”Hyvä puukäsitöissä, keskinkertainen laskennossa, ihmissuhteissa surkea… Häkäpää, joka kiukuttelee pienistä, mutta suurissa linjoissa on oikeamielinen ja reilu. Uskossaan jokseenkin vahva, mutta myös rakastunut rahaan…” – Tai mitä se raportti nyt sinun kohdallasi sanookaan. Ehkä salaperäinen virkailija pöydän takana kääntelee raportin sivuja ja toteaa: ”Katsotaanpa uskonelämäsi historiaa, se on usein aika ratkaiseva kokonaisarvion kannalta…”

Turha siellä nahkurin orsilla on paljonkaan selitellä. Käy niin kuin minulle, kun erään lähetysjärjestön johtaja totesi, että en ollut hänen aikanaan antanut kassaan killingin killinkiä. Olisinko voinut todistella, että annoin kyllä silloin ennen vanhaan aika paljonkin, kun olin vielä töissä, nyt työttömänä ei ole kauheasti jaettavaksi? Lähetin silloin, kun oli annettavaa, rahat suoraan kentälle. Tai sanoa, että ylläpidänhän minä teidän sivustoanne ilmaiseksi?

Mitä ansioita meillä on, kun Jumalan virkailija meidät tutkii ja latoo rätingit pöytään? Ei mitään. Mutta väitän silti, että voimme tänä päivänä elää oikein tai väärin, tehdä oikeita tekoja tai vääriä tekoja, puhua oikein tai levittää valheita, rohkaista kanssakulkijoita tai lyödä heitä lyttyyn. Voimme keskellä elämän draamaa osoittautua luotettaviksi, koetuksen kestäviksi, lojaaleiksi Kristukselle. Omistaa samanlaisen sydämen kuin Herralla on. Olla aidosti uskossa. Onko sille vaihtoehtoa?

Rukoilemme, että vaeltaisitte Herran arvon mukaisesti ja hänelle kaikessa mieliksi ja että kantaisitte hedelmää kaikissa hyvissä teoissa ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Kol.1:10. 

Erilaisista lähtökohdistamme huolimatta meiltä ei puutu mitään tosi tarpeellista (Ps.23:1) selvitäksemme elämästä hyvin arvosanoin ja saadaksemme kiitettävän loppulausunnon: Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan! Matt.25:21.