Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2023

Niin sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: ”Herra! Hän, joka on sinulle rakas, on sairaana.” Joh.11:3. 

Onko meillä se kokemus, että olemme Jeesuksen rakkauden kohteita? Koska emme ole fyysisesti kosketuksissa Jeesuksen kanssa, tarvitsemme uskossa kasvamista, jotta voimme kokea tunnepohjaltakin, että Jumalan rakkaus on annettu minuakin varten Kristuksen kautta. Pyhä Henki auttaa meitä kokemaan Jumalan rakkauden. Jos Jumala on Isä ja Jeesus on Poika, niin Pyhä Henki on vähän kuin isoäiti. Isovanhemmilla on lupa hemmotella lapsenlapsiaan ja sitä juuri Pyhä Henki tekee. Hän lohduttaa meitä, kun olemme surullisia, hän nostaa meidät pystyyn, kun olemme mieli maassa. Hän inspiroi meitä, kun ajatuksemme eivät tahdo nousta lentoon. Hän rohkaisee, kun arastelemme. Hän tuottaa meille iloa ja saa joskus meidät nauramaan.

Emme tiedä, mikä sai Martan ja Marian vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus rakasti Lasarusta. Lasarus oli Raamatun suomalainen mies: ei puhunut paljon mitään, vetäytyi helposti seurasta, oli sisäänpäin kääntynyt. Ehkä Jeesus vietti aikaa Lasaruksen kanssa ja sai tämän puhumaan ja nauramaan. Ehkä Jeesuksen eleistä välittyi lämmin ystävyys. Varmasti heidän läheiset välinsä näkyivät muillekin ja olettaisin, että se oli kahdenkeskistä – sisaret olivat siitä vähän loitommalla.

Olen itse lievästi asperger ja sisäänpäin kääntynyt, joten olen pohtinut, mistä luonteeni johtuu. Ainakin tiedän, että minulla ei ole ollut isovanhempia ja äitini oli kylmä. Hän saattoi puhua minusta myötätuntoisesti vieraalle ihmiselle, kun oletti minun nukkuvan, mutta ei juuri koskaan suoraan osoittanut minua kohtaan lämpimiä tunteita. Hänen oma taustansa oli ehkä vielä tunnekylmempi, sillä hänellä ei oikeastaan ollut äitiä eikä isää, vain kasvattivanhemmat. Hänen raivokohtauksensa tulivat varoittamatta ja olen saanut dissosiaatiohäiriön niiden vuoksi.

Vaikka olen saanut tervehtyä hyvän parisuhteeni kautta, minulle on ollut äärimmäisen tärkeää saada kokea, että Jeesus rakastaa minua. Olen opetellut tuntemaan häntä pienen ikäni sanan kautta, mutta olen saanut myös Pyhän Hengen kasteen ja siihen kuuluvia hurmoskokemuksia, joten rakkauden kokemukseni ei ole akateeminen. Yritän joka päivä kiittää Herraa, mutta nytkin, kun kirjoitan tätä, koen huonoa omaatuntoa, että sittenkin niin harvoin ja niin vähän osaan antaa hyvää palautetta hänelle, joka sentään uhrasi henkensä puolestani. Opettelen sanomaan: ”Kiitos Herra Jeesus, että olet rakastanut minua niin paljon!” Totuttelen ajatukseen, että olen hänen rakas poikansa ja yritän viedä sen tunteisiin asti.

Toivotan sinulle siunausta ja armoa siihen paranemisprosessiin, jota sinä käyt läpi, jos sinunkin lapsuutesi on kulunut ankeissa merkeissä. Se kylmä routa, jonka joku läheinen on jättänyt sydämeesi, sulaa ehkä hitaasti. Mutta Kristuksen rakkaudessa se sulaa kuitenkin ja kerran taivaassa jäät lähtevät lopullisesti.

Jumala on rakkaus. Joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1.Joh.4:16.

Hän on kallio, hänen tekonsa ovat täydelliset, kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Hän on uskollinen Jumala, vääryyttä hänessä ei ole, hän on vanhurskas ja oikeamielinen. 5.Moos.32:4.

Kun haluamme elää oikein, olla kuuliaisia Jumalan sanalle ja vaeltaa uskon tietä niin kuin kunnolliset ja hurskaat ihmiset tekevät, miten pääsemme siihen? Riittääkö, että omaksumme oikeat näkemykset kaikissa oppiasioissa? Vai onko parempi, että harrastamme hyväntekeväisyyttä, autamme köyhiä, teemme laupeudentyötä ja olemme ystävällisiä kaikille, kuljemme kestohymy huulilla levittämässä uskon ilosanomaa kaikille, joita tapaamme? Tai pitäisikö kouluttautua sananjulistajaksi ja puhua ikuisia totuuksia kaikille sopivalla ja sopimattomalla ajalla (2.Tim.4:2)?

Jokin valinta siinä tulee eteen, vaikka sitä ei niin itse huomaisikaan. Ehkä suuntaudumme uskossamme oman luonteemme mukaisesti? Tai saammeko oikein näyn, jotta olemme selvillä, mihin suuntaan pitää mennä? Ehkä hengellinen kasvu, josta tässä loppujen lopuksi puhutaan, ei ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista. Terve usko on sitä, että kaikki elämän osatekijät kehittyvät suotuisasti: ymmärrämme opillisia asioita, teemme laupeudentyötä, harrastamme hyviä ihmissuhteita ja toimimme hyvän moraalin mukaan, osallistumme seurakunnan elämään ja aikuistumme niin että voimme keskittyä omaan kutsumukseemme. Saat lisätä tähän luetteloon tärkeänä pitämiäsi asioita.

Omassa historiassani voin nähdä tietynlaisia puutteita. Ei ole ollut kauhean montaa hengellistä kasvattajaa. Eräs ulkomainen pastori neuvoi hankkimaan itselleen hyviä mentoreita, hyviä roolimalleja sekä yhteistyökumppaneita ja kunnon ystäviä. Mielelläni tekisin neuvon mukaan, mutta tämä neuvo on yhtä arvokas kuin se, jonka annamme yksinäisyydestä kärsivälle ihmiselle – ”hanki ystävä” tai ”hanki puoliso”! Teoriassa kaikki on helppoa, käytännössä vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.

Uskonelämäni alussa sain pari ystävää seurakunnasta – vanhoja miehiä. Sitten ajan myötä he pääsivät Herran luo ja uusien ja nuorempien ystävien löytäminen osoittautui vaikeaksi. Onneksi on netti ja nettiystävät. Roolimalleja olen kyllä löytänyt, mutta he ovat kaukaisia enkä heitä tapaa. Suomessa näen aina puutteena seurakuntien ohuen tai jopa kyseenalaisen moraalin, vaikka juuri korkean moraalin esimerkkejä kaivattaisiin. Tarvittaisiin puhdassydämisiä vakaumuksen ihmisiä, joita ei voi hoopottaa mukaan mihinkään käräjöintiin syyttömiä vastaan. Mentoriksi kelpuutettavaa uskovaa en ole näköpiiriini saanut (anteeksi kaikille). Yhteistyökumppanitkin ovat vähissä. Kuka hoitaisi digitaalista jäämistöäni, kun kuolen? En tiedä.

On enempi kuin mielenkiintoista, mitä Tuomarimme lopulta sanoo. Jakaako hän loputtomasti armoa vai saammeko raippoja (Luuk.12:47)? Uskossakin voimme edustaa niin monenlaista erilaista elämäntapaa ja käytännössä toteuttaa uskoamme hyvin kirjavasti. On siunaus, kun tietää oman roolinsa ja osaa elää kutsumuksensa mukaan.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä. Ef.2:10.

Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra. Sananl.17:3.

Jumala, joka on meidät luonut, tutkii luomansa olennon läpikotaisin. Tehtaissa, jotka valmistavat tuotteitaan, on lopputarkastus. Jos jokin vekotin ei toimi, sitä ei toimiteta eteenpäin. Tarkistetaan, voiko sen korjata. Siinä voi olla vika, jota ei kannata korjata, vaan tuotteesta tulee hylsy. Se joutaa sitten tuhottavaksi.

Ihminen, joka ei läpäise Jumalan tarkastusta, joutuu kadotukseen. Mutta mikä ratkaisee? Jumalan sana toteaa varsin selvästi:

Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark.16:15-16.

Usko ratkaisee. Ei ihan mikä tahansa usko, vaan usko Jeesukseen.

Jumala, joka lähettää evankeliuminsa kaikkien kuuluville, haluaa saada selville, onko meillä uskoa. Sitä varten hän saattaa koetella meitä. Hän ei välttämättä järjestä meille vaikeuksia, mutta hän voi sallia niitä tulevan tiellemme.

Herra*, teidän Jumalanne, näet koettelee teitä saadakseen tietää, rakastatteko te Herraa*, teidän Jumalaanne, koko sydämestänne ja koko sielustanne. 5.Moos.13:4.

Koetuksen tarkoitus on vahvistaa uskoamme. Sen keskellä voimme kokea, että Jumala ei ole meitä hylännyt, vaan auttaa meitä selviämään koetuksesta ja tuo meidät lopulta ulos siitä. Kiitollinen mieli on sen osana, joka on selviytynyt koetuksesta. Kaiken jälkeen sydämessämme on varmuus, että Jumala ei hylkää.

Herra* itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi; hän ei jätä eikä hylkää sinua. Älä pelkää äläkä säiky. 5.Moos.31:8.

Koetuksia voi tulla lisää, mutta olemme valmiita kohtaamaan uusia haasteita, koska olemme kokeneet Jumalan uskollisuuden. Kun opimme tuntemaan Jeesusta syvemmin, saamme löytää aina uutta luottamusta, sillä hänen rakkautensa osoittautuu jokaisessa koettelemuksessa entistä lujemmaksi – aivan ihmeellisen kestäväksi. Tällaisessa koulussa harjaantunut usko ilmenee kiintymyksenä Herraan eikä voi jäädä piiloon Jumalalta, kun hän meitä tutkii. Lopputulos tuottaa iloa molemmille osapuolille – meille ja Jumalalle.

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskonne päämäärän, sielujen pelastuksen. 1.Piet.1:8-9.

Jumalan lapsen syntymä on usein täynnä riemua. Raskas synnintunto voi vaihtua hetkessä syvään pelastuksen iloon. Monet ovat sen ilon kokeneet, vaikka emme saa tehdä siitä mitään pelastuksen ehtoa.

Ilon säilyttäminen elämän tien matkalla on välillä vaikeaa, kun ihmiset ovat ilkeitä, puhuvat pahaa selän takana, juonivat maineemme mustaamiseksi. Työpaikalla voi esiintyä kiusaamista, joka raskauttaa mielen. Jos näissä koetuksissa emme saa tukea seurakunnasta, uskoamme koetellaan toden teolla. Ehkä sinua ei niin helpolla kukisteta, mutta sinun ilosi voi kadota. Jeesus puhui opetuslapsilleen ennen kärsimystään ja kuolemaansa tähän tapaan:

Tekin tunnette nyt tuskaa. Mutta minä näen teidät jälleen, ja teidän sydämenne iloitsee, eikä kukaan ota teiltä pois iloanne. Joh.16:22.

Ilo on vahvaa tekoa, jos se perustuu ylösnousseen Vapahtajan tuntemiseen. Uskossamme säilyy ilo, kun saamme kokea, että Herra elää. Kun tiedämme sisimmässämme, että Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän ei muutu, hänen pelastuksensa on yhtä täydellinen kuin aina. Hän on uskollinen ja vie meidätkin perille, iloon jota kukaan ei enää horjuta.

Älkäämme siis luovuttako iloamme pois. Vaikka ihmiset ovat ilkeitä ja maailma purkaa vihaansa, me saamme iloita. Pelastuksen iloa ei voida meiltä ottaa pois, jos emme anna. Meillä on oikeus olla onnellisia uskossamme, riemuiten ylistää Herraa pahanakin päivänä.

Ilkeilijällä on tietysti oikeus mielipiteeseensä, mutta sinulla on oikeus olla välittämättä siitä. Ikävä ihminen voi olla sinulle tyly, mutta sinulla on oikeus olla siitä huolimatta onnellinen. Älä siis anna hankalan esimiehen viedä sinulta iloasi äläkä luovuta sitä pois, jos lapsesi rasittaa hermojasi. Älä välitä jos vihamiehesi puhuu sinusta pahaa, sillä ihmiset eivät päätä sinun kohtalostasi – Jumala päättää. Jos sinulla on kiusaus pillastua, ota iisisti ja säilytä elämänilosi. Tämä päivä olkoon sinulle armon päivä, ilon ja siunauksen päivä – Jumalan ylistämisen ja vahvan uskon päivä!

Älkää siis olko murheissanne, sillä ilo Herrassa* on teidän väkevyytenne. Neh.8:10.